Miten meidän tulisi suhtautua erotettuihin?

Harva asia tuottaa meille suurempaa tuskaa kuin se, että sukulaisemme tai läheinen ystävämme erotetaan seurakunnasta katumattomana synnintekijänä. Se, miten suhtaudumme tätä asiaa koskeviin Raamatun neuvoihin, voi paljastaa, kuinka syvästi rakastamme Jumalaa ja kuinka uskollisesti tuemme hänen järjestelyjään.a Tarkastellaan joitakin tähän aiheeseen liittyviä kysymyksiä.

Miten meidän tulisi suhtautua erotettuihin? Raamattu sanoo: ”Lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” (1. Korinttilaisille 5:11.) Jokaisesta, joka ”ei pysy Kristuksen opetuksessa”, sanotaan: ”Älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. Sillä se, joka sanoo hänelle tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.” (2. Johanneksen kirje 9–11.) Emme ole tekemisissä erotettujen kanssa hengellisissä emmekä muissakaan yhteyksissä. Vartiotornissa 15.11.1981 todettiin sivulla 25: ”Pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?”

Onko todella tarpeen välttää kaikkea yhteydenpitoa? Kyllä on, monestakin syystä. Ensinnäkin on kyse uskollisuudesta Jumalaa ja hänen Sanaansa kohtaan. Emme tottele Jehovaa vain silloin kun se on helppoa, vaan myös silloin kun se on vaikeaa. Rakkaus Jumalaan saa meidät noudattamaan kaikkia hänen käskyjään, koska ymmärrämme, että hän on oikeudenmukainen ja rakkaudellinen ja että hänen lakinsa ovat parhaaksemme (Jesaja 48:17; 1. Johanneksen kirje 5:3). Toiseksi katumattoman väärintekijän karttaminen suojelee meitä ja muita seurakunnan jäseniä hengelliseltä ja moraaliselta saastutukselta sekä pitää yllä seurakunnan hyvää mainetta (1. Korinttilaisille 5:6, 7). Kolmanneksi se, että pidämme lujasti kiinni Raamatun periaatteista, voi hyödyttää erotettuakin. Tukemalla oikeuskomitean päätöstä saatamme koskettaa sellaisen väärintekijän sydäntä, joka ei ole siihen mennessä ottanut vastaan vanhinten tarjoamaa apua. Läheisten kallisarvoisen toveruuden menettäminen voi saada hänet ”tulemaan järkiinsä”, tajuamaan väärintekonsa vakavuuden ja ottamaan tarvittavat askeleet voidakseen palata Jehovan luo (Luukas 15:17).

Entä jos sukulainen erotetaan? Perheenjäsenien läheisten siteiden vuoksi uskollisuutemme Jehovan lakeja kohtaan voi joutua kovalle koetukselle. Miten meidän tulisi suhtautua erotettuun sukulaiseen? Emme voi tässä käsitellä kaikkia mahdollisia tilanteita, mutta keskitymme kahteen tavanomaiseen tilanteeseen.

Joissakin tapauksissa erotettu perheenjäsen voi yhä asua samassa taloudessa muun perheen kanssa. Koska erottaminen ei katkaise perhesiteitä, perheen normaali päivittäinen kanssakäyminen voi jatkua. Omalla toiminnallaan erotettu on kuitenkin katkaissut hänen ja uskovien perheenjäsenten välisen hengellisen siteen. Uskolliset perheenjäsenet eivät siksi voi enää nauttia hengellisestä toveruudesta hänen kanssaan. Erotettu ei esimerkiksi kotona ollessaan ottaisi osaa perheen yhteiseen raamatuntutkisteluun. Jos erotettu on alaikäinen lapsi, vanhemmilla on kuitenkin edelleen vastuu opettaa ja kurittaa häntä. Siksi rakastavat vanhemmat voivat johtaa lapselle raamatuntutkistelua. (Sananlaskut 6:20–22; 29:17.)b

Toisinaan taas erotettu sukulainen ei enää asu kotona perheensä kanssa. Vaikka jonkin välttämättömän perheasian hoito voikin joissakin harvinaisissa tilanteissa vaatia yhteydenpitoa, tällainen kanssakäyminen tulisi pitää mahdollisimman vähäisenä. Uskolliset kristityt perheenjäsenet eivät etsi tekosyitä voidakseen olla tekemisissä erotetun sukulaisen kanssa, joka ei asu kotona. Uskollisuus Jehovalle ja hänen järjestölleen saa heidät sen sijaan tukemaan raamatullista erottamisjärjestelyä. Heidän uskollinen menettelynsä koituu väärintekijän parhaaksi ja voi auttaa häntä hyötymään saamastaan kurituksesta (Heprealaisille 12:11).c