”Älkää unohtako huomaavaisuutta vieraita ihmisiä kohtaan”

1, 2. a) Mitä haasteita monet vierasmaalaiset kohtaavat nykyään? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.) b) Mikä muistutus Raamatussa esitetään, ja mitä kysymyksiä siitä herää?

YLI 30 vuotta sitten Osei,^[1] joka ei siihen aikaan ollut Jehovan todistaja, saapui Ghanasta Eurooppaan. Hän muistelee: ”Tajusin pian, että useimmat eivät välittäneet minusta. Myös ilmasto oli melkoinen järkytys. Kun lähdin lentokentältä ja palelin ensimmäistä kertaa elämässäni, puhkesin itkuun.” Koska Osein oli vaikea oppia kieltä, hän ei löytänyt kunnollista työtä yli vuoteen. Hän oli kaukana perheensä luota, tunsi olonsa yksinäiseksi ja kaipasi kotiin.

² Mietihän, miten haluaisit toisten kohtelevan sinua, jos olisit tällaisessa tilanteessa. Eikö sinusta tuntuisikin hyvältä, kun sinut otettaisiin valtakunnansalilla lämpimästi vastaan huolimatta kansallisuudestasi tai ihonväristäsi? Raamattu kehottaakin aitoja kristittyjä: ”Älkää unohtako huomaavaisuutta vieraita ihmisiä kohtaan.” (Hepr. 13:2, alav.) Tarkastelemme siksi seuraavia kysymyksiä: Miten Jehova suhtautuu vierasmaalaisiin? Miksi meidän on ehkä korjattava näkemystämme heistä? Entä miten voimme auttaa ulkomaalaistaustaisia tuntemaan olonsa kotoisaksi seurakunnassamme?

MITEN JEHOVA SUHTAUTUU VIERASMAALAISIIN?

3, 4. Miten Jumalan muinaisen kansan odotettiin 2. Mooseksen kirjan 23:9:n mukaan kohtelevan muukalaisasukkaita ja miksi?

³ Kun Jehova oli vapauttanut kansansa Egyptistä, hän antoi heille lakikokoelman, jossa otettiin erityisesti huomioon heihin liittyneet monet ei-israelilaiset (2. Moos. 12:38, 49; 22:21). Koska muukalaisasukkaat ovat usein vähäosaisia, Jehova teki rakkaudessaan järjestelyjä heitä varten. Yksi niistä oli oikeus jälkikorjuuseen (3. Moos. 19:9, 10).

⁴ Jehova ei määrännyt israelilaisia kunnioittamaan vierasmaalaisia vaan vetosi heidän myötätuntoonsa. (Lue 2. Mooseksen kirjan 23:9.) He tiesivät, miltä tuntui olla muukalaisasukas. Jo ennen kuin heprealaisista tuli orjia, egyptiläiset todennäköisesti karttelivat heitä rodullisten ja uskonnollisten ennakkoluulojensa vuoksi (1. Moos. 43:32; 46:34; 2. Moos. 1:11–14). Israelilaiset olivat kokeneet, miten katkeraa muukalaisasukkaiden elämä oli. Jehova kuitenkin odotti heidän kohtelevan muukalaista samoin kuin keskuudessaan olevaa ”syntyperäistä asukasta” (3. Moos. 19:33, 34).

5. Mikä auttaa meitä heijastamaan Jehovan kiinnostusta ulkomaalaistaustaisia ihmisiä kohtaan?

⁵ Voimme olla varmoja, että Jehova on nykyään yhtä kiinnostunut niistä ulkomaalaistaustaisista ihmisistä, jotka käyvät seurakuntiemme kokouksissa (5. Moos. 10:17–19; Mal. 3:5, 6). Jos pohdimme heidän kohtaamiaan haasteita, kuten syrjintää tai kielimuuria, haluamme löytää tapoja ilmaista heitä kohtaan huomaavaisuutta ja myötätuntoa (1. Piet. 3:8).

ONKO MEIDÄN KORJATTAVA NÄKEMYSTÄMME VIERASMAALAISISTA?

6, 7. Mikä osoittaa, että ensimmäisen vuosisadan kristityt oppivat voittamaan syvään juurtuneita ennakkoluuloja?

⁶ Ensimmäisen vuosisadan kristityt oppivat voittamaan syvään juurtuneita ennakkoluuloja, joita juutalaisilla oli. Jerusalemissa asuvat ilmaisivat vuoden 33 helluntaina vieraanvaraisuutta niitä äskettäin kristityiksi kääntyneitä kohtaan, jotka olivat tulleet muista maista (Apt. 2:5, 44–47). Kun juutalaiskristityt osoittivat rakkaudellista kiinnostusta muualta tulleita uskonveljiään kohtaan, he todistivat ymmärtävänsä vieraanvaraisuudeksi käännetyn sanan merkityksen. Sillä tarkoitetaan ’huomaavaisuutta vieraita ihmisiä kohtaan’.

⁷ Varhaiskristillisen seurakunnan kasvaessa kehittyi kuitenkin tilanne, johon ilmeisesti liittyi syrjintää. Kreikankieliset juutalaiset valittivat, että heidän leskiään kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti (Apt. 6:1). Asian selvittämiseksi apostolit nimittivät seitsemän miestä huolehtimaan siitä, ettei ketään laiminlyötäisi. Kaikilla seitsemällä oli kreikkalainen nimi. Nähtävästi apostolit halusivat lievittää jännitteitä, joita erilaisista taustoista tulleiden varhaiskristittyjen keskuudessa saattoi olla. (Apt. 6:2–6.)

8, 9. a) Mitkä kysymykset auttavat meitä saamaan selville, olemmeko ennakkoluuloisia tai tunnemmeko rotuylpeyttä? b) Mikä meidän täytyy kitkeä sydämestämme? (1. Piet. 1:22.)

⁸ Omalla kulttuurillamme on meihin kaikkiin syvä vaikutus, huomaammepa sen tai emme (Room. 12:2). Todennäköisesti naapurimme ja työ- tai koulutoverimme esittävät meidän kuullen halventavia huomautuksia niistä, joiden tausta, kansallisuus tai ihonväri on erilainen kuin meidän. Miten paljon tällaiset ennakkoluuloiset näkemykset vaikuttavat meihin? Entä miten reagoimme, kun joku vitsailee oman kansamme kustannuksella – kenties liioittelemalla jotakin kulttuurimme piirrettä?

⁹ Apostoli Pietarilla oli jonkin aikaa ennakkoluuloja ei-juutalaisia kohtaan, mutta vähitellen hän oppi juurimaan kielteiset näkemykset sydämestään (Apt. 10:28, 34, 35; Gal. 2:11–14). Vastaavasti jos me huomaamme, että sydämessämme on jäljellä vähänkin ennakkoluuloisuutta tai rotuylpeyttä, meidän tulisi pyrkiä kitkemään se perinpohjaisesti. (Lue 1. Pietarin kirjeen 1:22.) Voisimme pohtia sitä, ettei kukaan meistä ansaitse pelastusta. Onpa kansallisuutemme mikä hyvänsä, olemme kaikki epätäydellisiä ihmisiä. (Room. 3:9, 10, 21–24.) Miksi meidän siis pitäisi tuntea olevamme jonkun toisen yläpuolella? (1. Kor. 4:7.) Meillä tulisi olla samanlainen näkemys kuin apostoli Paavalilla, joka sanoi toisille voidelluille kristityille: ”Ette ole enää vieraita ettekä muukalaisasukkaita, vaan – – Jumalan huonekunnan jäseniä.” (Ef. 2:19.) Kun pyrimme parhaamme mukaan voittamaan ennakkoluulot niitä kohtaan, jotka ovat taustaltaan erilaisia, meidän on varmasti helpompi pukea yllemme uusi persoonallisuus (Kol. 3:10, 11).

MITEN OSOITTAA HUOMAAVAISUUTTA VIERASMAALAISILLE?

10, 11. Miten Boas heijasti Jehovan näkemystä vierasmaalaisista siinä, miten hän kohteli moabilaista Ruutia?

¹⁰ Boas epäilemättä heijasti Jehovan näkemystä vierasmaalaisista siinä, miten hän kohteli moabilaista Ruutia. Kun Boas tuli tarkastamaan peltojaan elonkorjuun aikana, hän ei voinut olla huomaamatta ahkeraa vierasmaalaista naista, joka kokosi maahan pudonneita tähkäpäitä hänen elonkorjaajiensa jäljessä. Vaikka Ruutilla oli täysi oikeus jälkikorjuuseen, hän oli pyytänyt siihen lupaa. Kuultuaan tästä Boas käski anteliaasti ”lyhteistäkin vetää hänelle joitakin”. (Lue Ruutin 2:5–7, 15, 16.)

¹¹ Tästä seurannut keskustelu osoittaa, että Boas selvästikin kantoi huolta vierasmaalaisesta Ruutista ja tämän epävarmasta tilanteesta. Hän muun muassa kehotti Ruutia pysyttelemään hänen nuoren naisväkensä joukossa, jotta pellolla työskentelevät miehet eivät olisi ahdistelleet tätä. Hän jopa varmisti, että Ruutilla olisi riittävästi ruokaa ja vettä, aivan kuten palkkatyöntekijöilläkin. Lisäksi Boas ei puhunut tälle köyhälle muukalaisnaiselle vähättelevästi vaan pikemminkin rauhoittavasti. (Ruut 2:8–10, 13, 14.)

12. Millainen vaikutus huomaavaisuudella voi olla maahanmuuttajiin?

¹² Boasiin teki vaikutuksen paitsi se, että Ruut osoitti epäitsekästä rakkautta anoppiaan Noomia kohtaan, myös se, että hänestä oli tullut Jehovan palvoja. Boasin huomaavaisuus oli todellisuudessa ilmaus Jehovan uskollisesta rakkaudesta sellaista naista kohtaan, joka oli tullut etsimään turvaa ”Israelin Jumalan – – siipien alta” (Ruut 2:12, 20; Sananl. 19:17). Vastaavasti nykyään meidän huomaavainen käytöksemme voi auttaa ”kaikenlaisia ihmisiä” tunnistamaan totuuden ja tajuamaan, miten paljon Jehova rakastaa heitä (1. Tim. 2:3, 4).

13, 14. a) Miksi meidän tulisi pyrkiä tervehtimään vierasmaalaisia valtakunnansalilla? b) Mitä voisit tehdä, jos et tiedä, miten lähestyä vieraan kulttuurin edustajia?

¹³ Voimme ilmaista huomaavaisuutta valtakunnansaliimme tulevia maahanmuuttajia kohtaan tervehtimällä heitä lämpimästi. Olemme ehkä huomanneet, että uuteen maahan tulleet siirtolaiset voivat olla aluksi arkoja ja syrjäänvetäytyviä. Kasvatuksensa tai sosiaalisen asemansa vuoksi heistä saattaa tuntua, että he ovat huonompia kuin johonkin toiseen rotuun tai kansaan kuuluvat. Siksi meidän tulisi oma-aloitteisesti osoittaa heitä kohtaan lämmintä ja vilpitöntä kiinnostusta. Jos käytettävissäsi on JW Language -sovellus, voit ehkä sen avulla opetella tervehtimään uusia tulokkaita heidän äidinkielellään. (Lue Filippiläiskirjeen 2:3, 4.)

¹⁴ Voit tuntea olosi epävarmaksi etkä tiedä, miten lähestyä vieraan kulttuurin edustajia. Jotta pääsisit yli tällaisesta tunteesta, voisit kertoa heille jotain itsestäsi. Ehkä huomaat pian, että teillä on enemmän yhtäläisyyksiä kuin todellisia tai kuviteltuja eroavaisuuksia ja että jokaisella kulttuurilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.

AUTA KAIKKIA TUNTEMAAN OLONSA KOTOISAKSI

15. Mikä auttaa meitä ymmärtämään paremmin niitä, jotka totuttelevat uuteen maahan?

¹⁵ Miten voisit auttaa toisia tuntemaan olonsa kotoisaksi seurakunnassa? Kysy itseltäsi: ”Jos minä olisin vieraassa maassa, miten haluaisin itseäni kohdeltavan?” (Matt. 7:12.) Ole kärsivällinen niitä kohtaan, jotka totuttelevat uuteen maahan. Aluksi emme ehkä täysin ymmärrä heidän ajattelu- tai reagointitapaansa. Meidän ei kuitenkaan pitäisi odottaa, että he omaksuisivat meidän kulttuurimme, vaan hyväksyä heidät sellaisina kuin he ovat. (Lue Roomalaiskirjeen 15:7.)

16, 17. a) Mitä voisimme tehdä, jotta pääsisimme lähemmäksi eri taustoista tulevia? b) Millä käytännöllisillä tavoilla voimme auttaa seurakunnassamme olevia maahanmuuttajia?

¹⁶ Jos perehdymme muualta tulleiden kotimaahan ja kulttuuriin, meidän voi olla helpompi olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Saattaisimme perheen yhteisessä palvonnassa etsiä tietoa meille vieraista kansoista, joihin kuuluvia on seurakunnassamme tai alueellamme. Voisimme päästä lähemmäksi eri taustoista tulevia myös siten, että kutsumme heitä kotiimme aterialle. Jehova on ”avannut kansakunnille oven uskoon”, joten emmekö mekin voisi avata oman ovemme vierasmaalaisille, jotka ovat ”meille sukua uskossa”? (Apt. 14:27; Gal. 6:10; Job 31:32.)

¹⁷ Kun käytämme aikaa maahanmuuttajaperheen kanssa, opimme ymmärtämään paremmin, miten paljon he ponnistelevat sopeutuakseen kulttuuriimme. Voimme kuitenkin huomata, että he tarvitsevat käytännön apua kielen opiskelussa. Pystyisimmekö lisäksi opastamaan heitä asioinnissa paikallisten virastojen kanssa, niin että he voisivat löytää sopivan asunnon tai työn? Tällainen apu voi helpottaa heidän elämäänsä ratkaisevasti. (Sananl. 3:27.)

18. Mitä esimerkkiä kunnioituksesta ja kiitollisuudesta maahanmuuttajat voivat jäljitellä nykyään?

¹⁸ Maahanmuuttajat pyrkivät tietysti parhaansa mukaan sopeutumaan uuden kotimaansa kulttuuriin. Ruut näytti tästä hyvää esimerkkiä. Ensinnäkin hän osoitti kunnioitusta uuden kotimaansa tapoja kohtaan pyytämällä lupaa jälkikorjuuseen (Ruut 2:7). Hän ei pitänyt tätä oikeutta itsestään selvänä, ikään kuin toiset olisivat olleet hänelle sen velkaa. Toiseksi hän ilmaisi auliisti kiitollisuutensa, kun häntä kohdeltiin huomaavaisesti (Ruut 2:13). Tällainen myönteinen asenne auttaa maahanmuuttajia voittamaan paikallisten ihmisten ja uskonveljiensä kunnioituksen.

19. Mitä syitä meillä on toivottaa ”vieraat ihmiset” tervetulleiksi joukkoomme?

¹⁹ Olemme iloisia siitä, että Jehova on ansaitsemattomassa hyvyydessään antanut kaikenlaisista taustoista tulevien ihmisten kuulla hyvän uutisen. Kotimaassaan he eivät ehkä ole pystyneet tutkimaan Raamattua tai nauttimaan vapaasti Jehovan palvojien seurasta. Mutta nyt kun heillä on mahdollisuus olla kanssamme, eikö meidän tulisi auttaa heitä, niin etteivät he enää tuntisi itseään ulkopuolisiksi keskuudessamme? Vaikka sillä, miten paljon voimme tarjota aineellista tai käytännöllistä apua, on rajansa, huomaavaisuutemme heijastaa Jehovan rakkautta heitä kohtaan. ”Jumalan jäljittelijöinä” haluamme siksi tehdä parhaamme, niin että ”vieraat ihmiset” tuntisivat itsensä tervetulleiksi joukkoomme (Ef. 5:1, 2).