Älä loukkaa ”näitä pieniä”

1. Mitä Jehova on tehnyt meille jokaiselle?

JEHOVA on vetänyt luokseen jokaisen meistä (Joh. 6:44). Ajattele, mitä se tarkoittaa. Tarkkaillessaan tämän maailman miljardeja ihmisiä Jehova näki sinussa jotain arvokasta: nöyrän sydämen, joka voisi oppia rakastamaan häntä (1. Aik. 28:9). Jehova tuntee sinut, hän ymmärtää sinua, ja hän rakastaa sinua. Miten kaunis ja rauhoittava ajatus!

2. Miten Jeesus havainnollisti sitä, että Jehova välittää jokaisesta lampaastaan?

² Jehova välittää sinusta hyvin paljon. Hän välittää myös kaikista hengellisistä veljistäsi ja sisaristasi. Tätä havainnollistaa Jeesuksen vertaus, jossa Jehova rinnastetaan paimeneen. Jos sadasta lampaasta yksi eksyy laumasta, mitä paimen tekee? Hän ”jättää ne 99 vuorille ja lähtee etsimään sitä yhtä, joka on eksyksissä”. Kun paimen löytää lampaan, hän ei moiti sitä siksi että se eksyi, vaan hän iloitsee. Asian ydin on se, että jokainen lammas on Jehovalle tärkeä. Jeesus sanoi: ”Samoin ei taivaassa oleva Isäni halua, että yksikään näistä pienistä menehtyisi.” (Matt. 18:12–14.)

3. Mitä tässä artikkelissa käsitellään?

³ Emme varmasti ikinä haluaisi pahoittaa kenenkään veljen tai sisaren mieltä. Mitä voisimme tehdä, ettemme loukkaa toisia? Entä mitä meidän pitää tehdä, jos joku loukkaa meitä? Tässä artikkelissa vastataan näihin kysymyksiin. Otetaan ensin kuitenkin selvää, keitä ”näillä pienillä” tarkoitetaan Matteuksen 18. luvussa.

KEITÄ OVAT ”NÄMÄ PIENET”?

4. Keitä ovat ”nämä pienet”?

⁴ ”Näillä pienillä” tarkoitetaan kaikenikäisiä Jeesuksen opetuslapsia. He kaikki ovat ”lasten kaltaisia” siinä mielessä, että he haluavat saada opetusta Jeesukselta (Matt. 18:3). Vaikka he tulevat erilaisista taustoista ja kulttuureista ja heillä on erilaisia mielipiteitä ja luonteenpiirteitä, he kaikki uskovat Jeesukseen. Hän vuorostaan rakastaa heitä hyvin paljon. (Matt. 18:6; Joh. 1:12.)

5. Miltä Jehovasta tuntuu, kun joku satuttaa hänen palvelijaansa?

⁵ Kaikki ”nämä pienet” ovat Jehovalle rakkaita. Mietitään vertailun vuoksi, miten me suhtaudumme lapsiin. Meillä on lämpimiä tunteita heitä kohtaan. Haluamme suojella heitä, koska heillä ei ole yhtä paljon voimaa, kokemusta ja viisautta kuin aikuisilla. Emme halua, että ketään ihmistä satutetaan, mutta erityisen pahalta tuntuu, kun joku satuttaa lasta. Se voi jopa vihastuttaa meitä. Samaan tapaan Jehova haluaa suojella meitä ja hänestä tuntuu pahalta, kun joku satuttaa jotain hänen palvelijaansa. Hän voi jopa vihastua sen takia. (Jes. 63:9; Lu 17:1, 2.)

6. Miten maailma suhtautuu Jeesuksen opetuslapsiin 1. Korinttilaiskirjeen 1:26–29:n mukaan?

⁶ Millä muulla tavalla Jeesuksen opetuslapset ovat ”pieniä”? Maailmassa tärkeinä pidetään rikkaita, kuuluisia ja vaikutusvaltaisia ihmisiä. Sitä vastoin Jeesuksen opetuslapset ovat maailman silmissä ”pieniä”: heillä ei ole merkitystä, eivätkä he ole tärkeitä. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 1:26–29.) Jehova suhtautuu heihin kuitenkin aivan eri tavalla.

7. Miten Jehova haluaa meidän suhtautuvan veljiin ja sisariin?

⁷ Jehova rakastaa kaikkia palvelijoitaan, ovatpa he palvelleet häntä monia vuosia tai vasta vähän aikaa. Kaikki veljet ja sisaret ovat tärkeitä Jehovalle, joten heidän pitäisi olla tärkeitä meillekin. Haluamme ”rakastaa koko veljien joukkoa”, emme vain joitain heistä (1. Piet. 2:17). Haluamme tehdä kaikkemme, niin että voimme suojella heitä ja osoittaa, että välitämme heistä. Jos saamme tietää, että olemme loukanneet jotakuta, emme saa vain sivuuttaa sitä olankohautuksella ja ajatella, että tuo toinen on liian herkkä ja hänen täytyy käsitellä asia omassa mielessään. Miksi joku voi loukkaantua? Joillain veljillä ja sisarilla voi olla taustansa vuoksi hyvin heikko itsetunto. Jotkut taas ovat uusia totuudessa, eivätkä he ole vielä oppineet suhtautumaan oikein toisten epätäydellisyyteen. Olipa tilanne mikä tahansa, meidän tulisi yrittää korjata välit. Lisäksi ihmisen, joka on herkkä loukkaantumaan, täytyy ymmärtää, että hänen täytyy päästä eroon tällaisesta tavasta reagoida asioihin. Se on välttämätöntä hänen oman mielenrauhansa ja toisten hyvinvoinnin vuoksi.

PIDÄ TOISIA ITSEÄSI PAREMPINA

8. Mikä yleinen asenne vaikutti Jeesuksen opetuslapsiin?

⁸ Miksi Jeesus alkoi puhua ”näistä pienistä”? Opetuslapset olivat kysyneet häneltä: ”Kuka oikein on suurin taivaan valtakunnassa?” (Matt. 18:1.) Siihen aikaan monet juutalaiset pitivät asemaa ja yhteiskuntaluokkaa hyvin tärkeänä. Eräs tutkija sanoo: ”Ihmiset elivät ja kuolivat tavoitellen kunniaa, mainetta, nimeä, hyväksyntää ja arvonantoa.”

9. Mitä Jeesuksen opetuslasten piti tehdä?

⁹ Jeesus tiesi, että hänen opetuslastensa piti tehdä kovasti työtä päästäkseen eroon kilpailuhengestä, joka oli juurtunut syvälle juutalaiseen kulttuuriin. Hän sanoi heille: ”Siitä, joka on teidän keskuudessanne suurin, pitää tulla kuin nuorin ja siitä, joka ottaa johdon, kuin palvelija.” (Luuk. 22:26.) Meistä tulee ”kuin nuorimpia”, kun pidämme toisia itseämme parempina (Fil. 2:3). Mitä paremmin omaksumme tällaisen asenteen, sitä harvemmin loukkaamme toisia.

10. Mitä Paavalin neuvoa meidän tulisi miettiä?

¹⁰ Kaikki veljet ja sisaret ovat joissain asioissa parempia kuin me. Se on helppo huomata, kun keskittyy heidän hyviin puoliinsa. Meidän tulisi miettiä vakavasti apostoli Paavalin neuvoa korinttilaisille: ”Kuka tekee sinusta erilaisen kuin joku muu? Mitä sellaista sinulla tosiaan on, mitä et ole saanut? Jos kerran olet saanut sen, miksi ylpeilet ikään kuin et olisi saanut sitä?” (1. Kor. 4:7.) Meidän tulisi varoa kiusausta vetää huomio itseemme tai pitää itseämme muita parempina. Jos veli on poikkeuksellisen hyvä puhuja tai sisar on taitava aloittamaan raamattukursseja, hänen tulisi aina antaa kunnia Jehovalle.

ANNA ”SYDÄMESTÄSI ANTEEKSI”

11. Mikä oli Jeesuksen vertauksen opetus?

¹¹ Pian sen jälkeen kun Jeesus oli varoittanut seuraajiaan väheksymästä ja loukkaamasta toisia, hän kertoi vertauksen kuninkaasta ja orjasta. Kuningas antoi anteeksi suuren velan, jota orja ei olisi ikinä pystynyt maksamaan takaisin. Myöhemmin tuo orja kieltäytyi antamasta anteeksi toisen orjan paljon pienempää velkaa. Lopulta kuningas heitti armottoman orjan vankilaan. Mitä Jeesus halusi opettaa? Hän sanoi: ”Minun taivaallinen Isänikin tekee samoin teille, jos ette jokainen anna veljellenne sydämestänne anteeksi.” (Matt. 18:21–35.)

12. Miten satutamme toisia, jos emme anna anteeksi?

¹² Orjan käytös vahingoitti paitsi häntä itseään myös toisia. Ensinnäkin hän kylmästi ”heitätti orjatoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi takaisin, mitä oli velkaa”. Toiseksi ”kun toiset orjat näkivät, mitä oli tapahtunut, he tulivat hyvin surullisiksi”. Vastaavasti meidän käytöksemme vaikuttaa toisiin. Jos joku kohtelee meitä huonosti emmekä anna anteeksi, mitä voi tapahtua? Ensinnäkin satutamme häntä, koska kieltäydymme antamasta hänelle anteeksi, välttelemme häntä ja suhtaudumme häneen kylmäkiskoisesti. Toiseksi seurakunnan ystävät joutuvat olemaan varpaillaan, kun he huomaavat, että meillä on viileät välit.

13. Mitä opimme erään tienraivaajan kokemuksesta?

¹³ Kun annamme anteeksi veljille ja sisarille, kaikkien on parempi olla. Tämän huomasi Crystal-niminenb tienraivaaja, jota eräs toinen sisar loukkasi. Hän muistelee: ”Joskus hänen epäystävälliset sanansa viilsivät kuin veitsi. Kentällä en halunnut olla edes samassa ryhmässä hänen kanssaan. Minulta alkoi mennä ilo ja into palveluksessa.” Crystalin mielestä hänellä oli hyvä syy tuntea itsensä loukatuksi. Hän ei kuitenkaan alkanut kantaa kaunaa eikä vaipunut itsesääliin. Hän sovelsi nöyrästi Raamatun neuvoja, joita oli Vartiotornin artikkelissa ”Anna sydämestäsi anteeksi” (15.10.1999). Crystal antoi anteeksi sisarelleen. Hän sanoo: ”Nyt ymmärrän, että me kaikki yritämme pukea yllemme uutta persoonallisuutta ja että Jehova antaa meille paljon anteeksi joka päivä. Minusta tuntuu kuin iso kivi olisi pudonnut sydämeltä. Olen saanut takaisin iloni.”

14. a) Mikä oli ehkä Pietarille vaikeaa Matteuksen 18:21, 22:n perusteella? b) Mitä opimme Jeesuksen vastauksesta?

¹⁴ Me kyllä tiedämme, että on oikein antaa anteeksi, mutta se voi silti tuntua vaikealta. Se oli ehkä vaikeaa joskus apostoli Pietarillekin. (Lue Matteuksen 18:21, 22.) Mikä voisi auttaa? Ensinnäkin on hyvä miettiä, kuinka paljon Jehova on antanut anteeksi meille (Matt. 18:32, 33). Hän tekee niin, vaikka emme ansaitse sitä (Ps. 103:8–10). Meillä taas on ”velvollisuus rakastaa toisiamme”, joten anteeksi antaminen ei ole meille valinnaista. Olemme sen velkaa veljillemme ja sisarillemme. (1. Joh. 4:11.) Toiseksi meidän kannattaa miettiä, mitä hyvää anteeksi antamisesta seuraa. Kun annamme anteeksi, autamme sitä, joka on toiminut väärin meitä kohtaan, vahvistamme seurakunnan yhteenkuuluvuutta ja suojelemme ystävyyssuhdettamme Jehovaan. Lisäksi oma olomme helpottuu. (2. Kor. 2:7; Kol. 3:14.) Kolmanneksi meidän tulisi rukoilla apua Jehovalta, joka pyytää meitä antamaan anteeksi. Emme saa antaa Saatanan rikkoa seurakunnan rauhaa (Ef. 4:26, 27). Tarvitsemme siinä Jehovan apua.

ÄLÄ OLE HERKKÄ LOUKKAANTUMAAN

15. Mitä voimme tehdä Kolossalaiskirjeen 3:13:n mukaan, jos jonkun veljen tai sisaren käytös vaivaa meitä?

¹⁵ Entä jos jonkun veljen tai sisaren käytös jää vaivaamaan mieltäsi? Mitä voisit tehdä? Yritä kaikin keinoin säilyttää rauha. Kerro Jehovalle, miltä sinusta tuntuu. Rukoile sen veljen tai sisaren puolesta, joka on loukannut sinua. Pyydä Jehovalta, että hän auttaisi sinua näkemään tuon toisen hyvät ominaisuudet – juuri ne ominaisuudet, joiden vuoksi Jehova rakastaa häntä. (Luuk. 6:28.) Jos et pysty unohtamaan asiaa, mieti, miten voisit ottaa sen puheeksi hänen kanssaan. Aina on hyvä lähteä siltä pohjalta, ettei hän halunnut loukata sinua tahallaan. (Matt. 5:23, 24; 1. Kor. 13:7.) Kun siis puhut hänen kanssaan, älä epäile hänen vaikuttimiaan. Entä jos hän ei halua tehdä sovintoa? Älä luovu toivosta. Raamattu kannustaa: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne.” (Lue Kolossalaiskirjeen 3:13.) Älä missään nimessä ala kantaa kaunaa, sillä se voisi vahingoittaa suhdettasi Jehovaan. Varo, ettei mikään saa sinua kompastumaan. Näin voit todistaa, että rakastat Jehovaa enemmän kuin mitään muuta. (Ps. 119:165.)

16. Mitä meidän jokaisen on tehtävä?

¹⁶ Olemme valtavan kiitollisia siitä, että saamme veljien ja sisarten kanssa palvella Jehovaa yksimielisesti ”yhtenä laumana” ”yhden paimenen” alaisuudessa (Joh. 10:16). Järjestetyt tekemään Jehovan tahto -kirjan sivulla 165 sanotaan: ”Sinun on tehtävä oma osasi tuon yksimielisyyden säilyttämisessä.” Meidän täytyy ”opetella suhtautumaan veljiimme ja sisariimme Jehovan tavoin”. Jehovan silmissä olemme kaikki ”näitä pieniä”, jotka ovat hänelle hyvin rakkaita. Ajatteletko sinä samalla tavalla veljistäsi ja sisaristasi? Jehova näkee kaiken, mitä teemme heidän hyväkseen, ja hän pitää sitä suuressa arvossa. (Matt. 10:42, alav.)

17. Miten haluamme toimia?

¹⁷ Veljet ja sisaret ovat meille hyvin rakkaita. Siksi emme koskaan halua loukata heitä – asettaa heidän eteensä ”kompastuskiveä tai estettä” (Room. 14:13). Pidämme heitä itseämme parempina ja haluamme antaa heille sydämestämme anteeksi. Emme ole herkkiä loukkaantumaan toisten sanoista tai teoista. Sen sijaan ”pyrimme siihen, mikä edistää rauhaa ja vahvistaa toisia” (Room. 14:19).