2. Mooseksen kirja
9 Sen vuoksi Jehova sanoi Moosekselle: ”Mene faraon eteen ja sano hänelle: ’Näin on Jehova, heprealaisten Jumala, sanonut: ”Päästä kansani pois palvomaan minua.+ 2 Mutta jos kieltäydyt päästämästä sitä pois etkä irrota otettasi siitä, 3 Jehova kohottaa kätensä+ laitumella olevaa karjaasi vastaan. Hevosiin, aaseihin, kameleihin, nautoihin ja lampaisiin tulee tuhoisa tauti.*+ 4 Mutta Jehova tekee varmasti eron Israelin karjan ja Egyptin karjan välillä, eikä yksikään israelilaisten eläimistä kuole.”’”+ 5 Lisäksi Jehova asetti määräajan ja sanoi: ”Huomenna Jehova tekee näin tässä maassa.”
6 Seuraavana päivänä Jehova teki niin, ja egyptiläisiltä alkoi kuolla kaikenlaista karjaa,+ mutta israelilaisten karjasta ei kuollut yhtään eläintä. 7 Kun farao otti asiasta selvää, kävi ilmi, ettei ainuttakaan eläintä Israelin karjasta ollut kuollut. Siitä huolimatta faraon sydän pysyi kovana, eikä hän päästänyt kansaa pois.+
8 Sen jälkeen Jehova sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Ottakaa molemmat kätenne täyteen polttouunin nokea, ja Mooseksen on heitettävä noki ilmaan faraon edessä. 9 Se muuttuu koko Egyptin maan peittäväksi hienoksi pölyksi, ja siitä tulee märkiviä paiseita ihmisiin ja eläimiin kaikkialla Egyptin maassa.”
10 Niin he ottivat polttouunista nokea ja asettuivat seisomaan faraon eteen. Sitten Mooses heitti sen ilmaan, ja siitä tuli märkiviä paiseita ihmisiin ja eläimiin. 11 Taikuutta harjoittavat papit eivät kyenneet seisomaan Mooseksen edessä paiseiden vuoksi, sillä niitä oli tullut heihin ja kaikkiin muihin egyptiläisiin.+ 12 Jehova kuitenkin antoi faraon sydämen paatua,* eikä tämä kuunnellut heitä, kuten Jehova oli Moosekselle sanonut.+
13 Sitten Jehova sanoi Moosekselle: ”Nouse varhain aamulla, asetu faraon eteen ja sano hänelle: ’Näin on Jehova, heprealaisten Jumala, sanonut: ”Päästä kansani pois palvomaan minua. 14 Muuten minä kohdistan kaikki iskuni sinua,* palvelijoitasi ja kansaasi vastaan, jotta tietäisit, ettei koko maassa ole ketään minun kaltaistani.+ 15 Minähän olisin jo voinut ojentaa käteni ja lyödä sinua ja kansaasi tuhoisalla taudilla, niin että olisit hävinnyt maan päältä. 16 Mutta juuri siitä syystä olen antanut sinun säilyä elossa, että näyttäisin sinulle voimani ja nimeäni julistettaisiin koko maassa.+ 17 Kohteletko sinä kansaani edelleen ylimielisesti, niin ettet päästä sitä pois? 18 Minä aiheutan huomenna näihin aikoihin hyvin ankaran raesateen, jollaista ei ole koettu Egyptissä koko sinä aikana, kun se on ollut olemassa. 19 Käske siksi hakemaan karjasi ja kaikki sinulle kuuluva suojaan. Jokainen ulkona oleva ihminen ja eläin, jota ei ole haettu sisään, kuolee raesateeseen.”’”
20 Jokainen Jehovan sanaa pelkäävä* faraon palvelija haki kiireesti palvelijansa ja karjansa sisään, 21 mutta se, joka ei ottanut Jehovan sanaa vakavasti, jätti palvelijansa ja karjansa ulos.
22 Jehova sanoi nyt Moosekselle: ”Ojenna kätesi kohti taivasta, jotta koko Egyptin maassa sataisi rakeita+ ihmisten, eläinten ja kaiken kasvillisuuden päälle.”+ 23 Niin Mooses ojensi sauvansa kohti taivasta. Silloin Jehova antoi ukkosen jyristä ja rakeiden sataa, ja tuli* lankesi maahan, ja Jehova antoi raesateen jatkua Egyptin maassa. 24 Satoi rakeita, ja niiden keskellä leimahteli tuli. Sade oli niin ankara, ettei Egyptissä ollut koskaan nähty sellaista sen jälkeen kun siitä tuli kansakunta.+ 25 Raesade tuhosi ulkona kaiken, mitä koko Egyptin maassa oli, niin ihmiset kuin eläimetkin. Se tuhosi kaiken kasvillisuuden ja pirstoi kaikki puut.+ 26 Ainoastaan Gosenin maassa, jossa israelilaiset olivat, ei satanut rakeita.+
27 Silloin farao lähetti kutsumaan Mooseksen ja Aaronin ja sanoi heille: ”Nyt myönnän, että olen tehnyt syntiä. Jehova toimii oikein,* ja minä ja kansani olemme väärässä. 28 Anokaa Jehovalta, että Jumalan aiheuttama ukkosenjyrinä ja raesade loppuisivat. Sitten olen valmis päästämään teidät pois, ettekä te jää tänne enää pitemmäksi aikaa.” 29 Mooses sanoi hänelle: ”Heti kun lähden kaupungista, kohotan käteni Jehovan puoleen. Jyrinä lakkaa eikä raesade jatku enää kauempaa, jotta tietäisit, että maa kuuluu Jehovalle.+ 30 Mutta sinusta ja palvelijoistasi tiedän jo, ettette senkään jälkeen pelkää Jehova Jumalaa.”
31 Pellava ja ohra oli tuhoutunut, koska ohra oli tähkällä ja pellava nupulla. 32 Vehnä ja spelttivehnä eivät kuitenkaan olleet vahingoittuneet, koska niiden sato kypsyy myöhemmin. 33 Mooses lähti nyt kaupungista faraon edestä ja kohotti kätensä Jehovan puoleen. Silloin jyrinä ja rakeiden tulo loppui ja sade lakkasi.+ 34 Kun farao näki, että sade, rakeiden tulo ja jyrinä olivat lakanneet, hän teki jälleen syntiä ja kovetti sydämensä,+ hän ja hänen palvelijansa. 35 Faraon sydän pysyi paatuneena, eikä hän päästänyt israelilaisia pois, kuten Jehova oli Mooseksen välityksellä sanonut.+