Raamatun kanta avio- ja asumuserosta

Jehova odottaa naimisissa olevien pitävän uskollisesti kiinni avioliittolupauksestaan. Kun hän yhdisti ensimmäisen miehen ja naisen avioliittoon, hän sanoi: ”Miehen – – on liityttävä vaimoonsa ja heidän on tultava yhdeksi lihaksi.” Myöhemmin Jeesus Kristus toisti nämä sanat ja lisäsi: ”Sen tähden, minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” (1. Mooseksen kirja 2:24; Matteus 19:3–6.) Jehovan ja Jeesuksen silmissä avioliitto on siis elinikäinen side, jonka vain puolison kuolema katkaisee (1. Korinttilaisille 7:39). Koska avioliitto on pyhä järjestely, avioeroon ei tule suhtautua kevyesti. Jehova vihaa avioeroja, joihin ei ole raamatullista perustetta (Malakia 2:15, 16).

Mikä on avioeron raamatullinen peruste? Jehova vihaa aviorikosta ja haureutta (1. Mooseksen kirja 39:9; 2. Samuelin kirja 11:26, 27; Psalmit 51:4). Haureus on hänestä niin vastenmielistä, että hän hyväksyy sen avioeroperusteeksi. (Ks. 9. luvun kappaletta 7, jossa selitetään, mitä haureuteen sisältyy.) Jehova antaa viattomalle puolisolle oikeuden päättää, pysyykö hän haureuteen syyllistyneen puolison kanssa vai hakeeko hän avioeroa. (Matteus 19:9.) Jos siis viaton puoliso päättää ottaa avioeron, Jehova ei vihaa tuota menettelyä. Kristillinen seurakunta ei kuitenkaan kannusta ketään hakemaan eroa. Joissakin tapauksissa viaton puoliso voi päättää jatkaa yhteiselämää syyllisen puolison kanssa, varsinkin jos tämä katuu aidosti. Niiden, joilla on raamatullinen peruste avioeroon, täytyy kuitenkin viime kädessä tehdä oma ratkaisunsa ja olla valmiita kantamaan sen seuraukset (Galatalaisille 6:5).

Joissakin äärimmäisissä tilanteissa jotkut kristityt ovat päättäneet muuttaa asumaan erilleen tai erota puolisostaan, vaikka tämä ei olekaan syyllistynyt haureuteen. Tällöin Raamattu käskee pois lähtevää kristittyä ”pysymään naimattomana tai muuten sopimaan jälleen – – [puolisonsa] kanssa” (1. Korinttilaisille 7:11). Hän ei ole vapaa etsimään itselleen uutta puolisoa (Matteus 5:32). Seuraavaksi tarkastelemme muutamaa ääritilannetta, joiden perusteella jotkut ovat muuttaneet erilleen tai hankkineet laillisen (joskaan ei raamatullisen) avioeron.

Elatusvelvollisuuden tahallinen laiminlyönti. Perhe voi vajota niin syvään köyhyyteen, että siltä puuttuvat elämän välttämättömyydet, koska mies ei elätä perhettään, vaikka hän pystyisi siihen. Raamattu sanoo: ”Jos joku ei pidä huolta – – niistä, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” (1. Timoteukselle 5:8.) Jos mies kieltäytyy muuttamasta tapojaan, vaimon täytyy päättää, vaatiiko hänen ja lasten hyvinvointi erilleen muuttamista, laillisen (joskaan ei raamatullisen) avioeron ottamista tai joihinkin muihin oikeudellisiin toimiin ryhtymistä. Kristittyjen vanhinten tulisi tietysti tutkia huolellisesti syytös, jonka mukaan joku kristitty kieltäytyy elättämästä perhettään. Tällainen perheen laiminlyöminen voi johtaa erottamiseen.

Äärimmäinen fyysinen väkivalta. Pahoinpitelyyn syyllistyvä puoliso voi olla niin väkivaltainen, että hänen puolisonsa terveys ja jopa henki ovat vaarassa. Jos väkivaltainen puoliso on kristitty, seurakunnan vanhinten tulisi tutkia syytökset. Vihanpuuskat ja jatkuva väkivaltaisuus ovat erottamisperusteita (Galatalaisille 5:19–21).

Hengellisyyden ehdoton vaarantuminen. Aviopuoliso voi jatkuvasti yrittää estää toista harjoittamasta tosi palvontaa tai koettaa saada hänet jopa jollain tavoin rikkomaan Jumalan käskyjä. Tällöin puolison, jonka hengellisyys vaarantuu, on ratkaistava, onko erilleen muuttaminen ainoa keino ”totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä” (Apostolien teot 5:29).

Edellä kuvaillun kaltaisissa ääritilanteissa kenenkään ei tulisi painostaa viatonta puolisoa sen enempää muuttamaan erilleen kuin pysymään yhdessä puolisonsa kanssa. Vaikka hengellisesti kypsät ystävät ja vanhimmat voivat tarjota tukea ja Raamattuun perustuvia neuvoja, he eivät voi tietää yksityiskohtia myöten, mitä aviomiehen ja vaimon välillä tapahtuu. Vain Jehova voi nähdä sen. Kristitty ei tietenkään kunnioittaisi Jumalaa eikä avioliittojärjestelyä, jos hän liioittelisi perheongelmiensa vakavuutta vain voidakseen asua erillään puolisostaan. Jos erilleen muuttamiseen liittyy juonittelua, Jehova on selvillä siitä, yritettiinpä se salata kuinka hyvin tahansa. ”Kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili.” (Heprealaisille 4:13.) Mutta jos tilanne on kuitenkin jatkuvasti äärimmäisen vaarallinen, kenenkään ei tulisi arvostella kristittyä, joka turvautuu eroon viimeisenä keinonaan. Lopulta ”me kaikki tulemme seisomaan Jumalan tuomarinistuimen edessä” (Roomalaisille 14:10–12).