Hyviä ja huonoja kuninkaita

KUN Salomo oli jättänyt puhtaan palvonnan, Israel jakautui, aivan kuten Jehova oli ennustanut. Salomon poika ja seuraaja Rehabeam hallitsi kansaa ankaralla kädellä, minkä vuoksi kymmenen Israelin heimoa kapinoi ja muodosti Israelin pohjoisen valtakunnan. Kaksi heimoa pysyi uskollisena kuninkaalle, joka istui Daavidin valtaistuimella Jerusalemissa, ja muodosti Juudan eteläisen valtakunnan.

Paljolti näiden valtakuntien uskottomien ja tottelemattomien kuninkaiden vuoksi molempien historia oli melskeinen. Israelin asiat olivat jopa huonommin kuin Juudan, sillä sen kuninkaat edistivät väärää palvontaa alusta alkaen. Vaikka profeetat todistivat Jumalasta voimateoin – esimerkiksi Elia ja Elisa saivat kuolleita heräämään – Israel vajosi yhä uudelleen jumalattomuuteen. Lopulta Jumala antoi Assyrian tuhota pohjoisen valtakunnan.

Juuda oli olemassa hieman yli sata vuotta pidempään, mutta sitäkin kohtasi Jumalan rangaistus. Vain muutamat kuninkaat ottivat vaarin Jumalan profeettojen varoituksista ja yrittivät johtaa kansan takaisin Jehovan luo. Esimerkiksi kuningas Josia alkoi puhdistaa Juudaa väärästä palvonnasta ja korjautti Jehovan temppelin. Korjausten yhteydessä löytyi Mooseksen välityksellä annetun Jumalan lain alkuperäiskappale. Sen sisältö kosketti Josiaa syvästi, minkä vuoksi hän tehosti puhdistustyötä entisestään.

Josian seuraajat eivät ikävä kyllä noudattaneet hänen hyvää esimerkkiään, mikä johti siihen, että Jehova salli Babylonian valloittaa Juudan ja tuhota Jerusalemin temppeleineen. Eloon jääneet vietiin Babyloniin pakkosiirtolaisuuteen, jonka Jumala ennusti kestävän 70 vuotta. Juuda oli koko tuon ajan autiona, kunnes kansa lupauksen mukaisesti pääsi palaamaan sinne takaisin.

Yksikään Daavidin sukuhaaraan kuuluva kuningas ei kuitenkaan nousisi enää valtaistuimelle ennen kuin luvattu Vapauttaja, ennustettu Messias, alkaisi hallita. Useimmat Daavidin valtaistuimella Jerusalemissa istuvista kuninkaista osoittivat, että epätäydellisistä ihmisistä ei ole hallitsijoiksi. Ainoastaan Messias olisi siihen täysin pätevä. Niinpä Jehova sanoi viimeiselle Daavidin sukuhaaran kuninkaalle: ”Nosta pois kruunu. – – Eikä tämäkään tule varmasti kenenkään omaksi, ennen kuin tulee hän, jolla on laillinen oikeus, ja minun on annettava se hänelle.” (Hesekiel 21:26, 27.)

1. Kuninkaiden kirja; 2. Kuninkaiden kirja; 2. Aikakirja, luvut 10–36; Jeremia 25:8–11.