”Tee sydämestäni eheä niin että pelkäisin nimeäsi”

1. Mitä jumalanpelko on, ja miksi kristittyjen on tärkeää tuntea sitä?

KRISTITYT rakastavat Jumalaa, mutta he myös pelkäävät häntä. Joidenkin mielestä tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta. Kyse ei kuitenkaan ole mistään kauhunsekaisesta tunteesta vaan aivan toisenlaisesta pelosta. Ne jotka tuntevat tällaista pelkoa, kunnioittavat Jumalaa syvästi. He eivät halua loukata taivaallista Isäänsä, koska se vahingoittaisi heidän ystävyyttään hänen kanssaan. (Ps. 111:10; Sananl. 8:13.)

2. Mitä kahta psalmiin 86:11 liittyvää asiaa tässä kirjoituksessa käsitellään?

² Lue psalmi 86:11. Uskollinen kuningas Daavid selvästikin ymmärsi, miten tärkeää jumalanpelko on. Miten me voimme toimia näiden Daavidin sanojen mukaan? Tässä kirjoituksessa käsitellään ensinnäkin sitä, mitä syitä meillä on tuntea syvää kunnioitusta Jumalan nimeä kohtaan. Toiseksi tarkastellaan tapoja, joilla voimme osoittaa omassa elämässämme, että kunnioitamme Jumalan nimeä.

MIKSI JUMALAN NIMI HERÄTTÄÄ KUNNIOITUSTA?

3. Mikä kokemus auttoi Moosesta kunnioittamaan syvästi Jumalan nimeä?

³ Ajattele, miltä Mooseksesta tuntui, kun hän kallion halkeamassa katseli näkyä, jossa Jehovan kirkkaus kulki hänen ohitseen. Raamatun ymmärtämisen oppaassa sanotaan, että se oli ”luultavasti pelottavin ja kunnioitusta herättävin elämys, mitä kukaan ihminen koki ennen Jeesuksen Kristuksen saapumista”. Mooses kuuli seuraavat sanat, jotka todennäköisesti enkeli lausui: ”Jehova, Jehova, armollinen ja myötätuntoinen Jumala, pitkämielinen ja täynnä uskollista rakkautta ja totuutta. Hän osoittaa uskollista rakkautta tuhansille ja antaa anteeksi rikkomukset, väärinteot ja synnit.” (2. Moos. 33:17–23; 34:5–7.) Tämä kokemus saattoi tulla Mooseksen mieleen, kun hän käytti nimeä Jehova. Ei ihme, että hän kehotti myöhemmin Jumalan kansaa Israelia ”pelkäämään tätä loistavaa ja kunnioitusta herättävää nimeä” (5. Moos. 28:58).

4. Mikä voi lisätä kunnioitustamme Jehovaa kohtaan?

⁴ Ajatellessamme Jumalan nimeä Jehova meidän on hyvä miettiä myös sitä, millainen persoona tuon nimen takana on. Meidän tulisi muistaa hänen ominaisuutensa, esimerkiksi hänen voimansa, viisautensa, oikeudenmukaisuutensa ja rakkautensa. Näiden ja muiden ominaisuuksien miettiminen voi lisätä kunnioitustamme häntä kohtaan. (Ps. 77:11–15.)

5–6. a) Mitä Jumalan nimi tarkoittaa? b) Millä tavoilla Jehova saa tarkoituksensa toteutumaan, kuten osoitetaan 2. Mooseksen kirjan 3:13, 14:ssä ja Jesajan 64:8:ssa?

⁵ Mitä tiedämme Jumalan nimen merkityksestä? Monien tutkijoiden mukaan nimi Jehova tarkoittaa ilmeisesti ’hän saattaa tulemaan (joksikin)’. Nimen merkitys muistuttaa siitä, että mikään ei voi estää Jumalaa toteuttamasta tahtoaan ja että hän voi saada aikaan mitä tahansa.

⁶ Jehova tulee miksi tahansa, mitä tarvitaan, jotta hänen tarkoituksensa toteutuu. (Lue 2. Mooseksen kirjan 3:13, 14.) Meitä on usein neuvottu mietiskelemään tätä kunnioitusta herättävää Jumalan persoonallisuuden piirrettä. Jehova voi lisäksi saattaa palvelijansa – epätäydelliset ihmiset – tulemaan miksi tahansa, mitä tarvitaan, jotta he voivat palvella häntä ja toteuttaa hänen tarkoituksensa. (Lue Jesajan 64:8.) Näillä tavoilla Jehova saa aikaan sen, että hänen tahtonsa tapahtuu. Hän saattaa tarkoituksensa toteutumaan, eikä mikään voi estää sitä. (Jes. 46:10, 11.)

7. Miten voimme kasvattaa arvostusta taivaallista Isäämme kohtaan?

⁷ Voimme kasvattaa arvostusta taivaallista Isäämme kohtaan miettimällä sitä, mitä hän on tehnyt ja mitä me olemme pystyneet tekemään hänen avullaan. Kun ajattelemme esimerkiksi luonnon ihmeitä, tunnemme syvää kunnioitusta sen johdosta, mitä Jehova on luonut ja saattanut olemassaoloon (Ps. 8:3, 4). Arvostuksemme kasvaa myös miettiessämme sitä, miksi hän on saattanut meidät tulemaan, jotta voimme toteuttaa hänen tahtonsa. Nimi Jehova herättää tosiaan syvää kunnioitusta! Tuohon nimeen liittyy kaikki se, mitä Isämme on, mitä hän on tehnyt ja mitä hän tulee vielä tekemään. (Ps. 89:7, 8.)

”MINÄ JULISTAN JEHOVAN NIMEÄ”

8. Miten Jehova suhtautuu nimeensä 5. Mooseksen kirjan 32:2, 3:n mukaan?

⁸ Juuri ennen kuin israelilaiset astuivat Luvattuun maahan, Jehova opetti Moosekselle erään laulun sanat (5. Moos. 31:19). Mooseksen piti vuorostaan opettaa tämä laulu kansalle. (Lue 5. Mooseksen kirjan 32:2, 3.) Jakeiden 2 ja 3 mukaan Jehova ei selvästikään halua, että hänen nimensä pidetään kätkössä, ikään kuin se olisi liian pyhä lausuttavaksi. Hän haluaa kaikkien älyllisten luomusten tietävän hänen nimensä! Israelilaiset varmasti arvostivat suuresti sitä, että Mooses opetti heitä tuntemaan Jehovan ja hänen loistavan nimensä paremmin. Samoin kuin lempeä sade saa kasvit kukoistamaan, tuo opetus vahvisti heidän uskoaan ja virkisti heitä. Miten me voisimme opettaa ihmisiä samalla tavalla?

9. Miten voimme omalta osaltamme pyhittää Jumalan nimen?

⁹ Ollessamme ovelta ovelle -työssä tai todistaessamme julkisesti voimme näyttää ihmisille Raamatusta Jumalan nimen Jehova. Voimme esitellä heille julkaisuissamme, videoissamme ja verkkosivustollamme olevaa aineistoa, joka tuo kunniaa Jehovalle. Pyrimme tilaisuuden tullen puhumaan Jumalasta ja hänen ominaisuuksistaan myös töissä, koulussa tai matkoilla. Kun kerromme tapaamillemme ihmisille, mikä on Jehovan tarkoitus maan ja ihmisten suhteen, he ehkä näkevät hänet aivan uudessa valossa. Kertomalla totuuden rakastavasta Isästämme voimme omalta osaltamme pyhittää hänen nimensä. Kumoamme häntä häpäisevät valheet, joita ihmisille on opetettu. Se mitä opetamme, vahvistaa heidän uskoaan ja virkistää heitä enemmän kuin mikään muu (Jes. 65:13, 14).

10. Miksi meidän täytyy tehdä muutakin kuin opettaa oppilaillemme Jumalan käskyt ja normit?

¹⁰ Haluamme, että ne, joiden kanssa tutkimme Raamattua, oppivat tuntemaan Jumalan nimen ja käyttämään sitä. Lisäksi meidän on hyvä auttaa heitä ymmärtämään, mitä tämä nimi edustaa. Ei siis riitä, että kerromme, millaisia ohjeita, normeja ja käyttäytymissääntöjä Jumala on antanut. Hyvä oppilas voi painaa mieleensä Jehovan lait ja jopa ihailla niitä, mutta hän ei välttämättä tottele Jehovaa rakkaudesta häneen. Muista, että Eeva tunsi Jumalan lain muttei rakastanut häntä aidosti; myöskään Aadam ei rakastanut häntä (1. Moos. 3:1–6). Meidän täytyy siis tehdä muutakin kuin opettaa ihmisille Jumalan oikeudenmukaiset käskyt ja normit.

11. Miten voimme auttaa oppilaita kasvattamaan rakkautta Jumalaan, kun puhumme hänen laeistaan ja normeistaan?

¹¹ Jehovan käskyt ja normit ovat vetoavia ja hyödyllisiä (Ps. 119:97, 111, 112). Oppilaamme eivät kuitenkaan välttämättä pidä niitä sellaisina, jos he eivät ymmärrä, että Jehova on antanut ne, koska hän rakastaa meitä. Voisimme siksi kysyä heiltä: ”Miksi Jumala pyytää palvelijoitaan tekemään näin (tai kieltää tekemästä näin)? Mitä se kertoo hänestä?” Jos autamme oppilaita ajattelemaan asioita Jehovan näkökannalta ja kasvattamaan rakkautta hänen nimeään kohtaan, onnistumme todennäköisemmin tavoittamaan heidän sydämensä. Näin he oppivat rakastamaan lakien lisäksi myös niiden antajaa (Ps. 119:68). Heidän uskonsa kasvaa, ja he ovat valmiimpia kestämään tulen kaltaisia ankaria koettelemuksia (1. Kor. 3:12–15).

”ME VAELLAMME JEHOVAN, MEIDÄN JUMALAMME, NIMESSÄ”

12. Miten Daavidin sydän ei erään kerran pysynyt eheänä, ja mitä siitä seurasi?

¹² Psalmissa 86:11 kuningas Daavid pyysi: ”Tee sydämestäni eheä.” Nämä sanat voitaisiin kääntää myös: ”Anna minulle jakautumaton sydän.” Elämänsä aikana Daavid huomasi, että sydämestä saattaa helposti tulla jakautunut. Kun hän oli talonsa katolla, hän näki toisen miehen vaimon peseytymässä. Oliko Daavidin sydän tuolla hetkellä eheä vai jakautunut? Hän kyllä tiesi Jehovan normin: ”Et saa himoita lähimmäisesi vaimoa.” (2. Moos. 20:17.) Ilmeisesti hän kuitenkin jatkoi katselemista, ja hänen sydämensä jakautui: hän halusi miellyttää Jehovaa, mutta toisaalta hän tunsi vetoa Batsebaan. Daavid oli jo kauan rakastanut ja pelännyt Jehovaa, mutta siitä huolimatta hän antoi periksi itsekkäälle halulle ja syyllistyi vakaviin synteihin. Hän tuotti häpeää Jehovan nimelle ja aiheutti vahinkoa viattomille ihmisille, myös oman perheensä jäsenille. (2. Sam. 11:1–5, 14–17; 12:7–12.)

13. Mistä tiedämme, että Daavidin sydämestä tuli jälleen eheä?

¹³ Jehova oikaisi Daavidia, ja hän sai takaisin hyvän suhteensa Jehovaan (2. Sam. 12:13; Ps. 51:2–4, 17). Daavid muisti, millaista tuskaa ja murhetta sydämen jakautuminen oli aiheuttanut hänelle. Auttoiko Jehova häntä tekemään sydämestään jälleen eheän eli jakautumattoman, niin kuin hän rukoili? Kyllä auttoi, sillä Raamatussa häntä kuvaillaan myöhemmin mieheksi, joka oli ”omistautunut Jumalalleen Jehovalle koko sydämestään” (1. Kun. 11:4; 15:3).

14. Mitä meidän tulisi kysyä itseltämme ja miksi?

¹⁴ Daavidin esimerkki on Jumalan nykyisille palvelijoille sekä rohkaiseva että varoittava. Meidän täytyy varoa, ettemme tee vakavaa syntiä niin kuin Daavid. Olemmepa alkaneet palvella Jehovaa äskettäin tai palvelleet häntä jo kauan, meidän tulisi kysyä itseltämme: vastustanko Saatanan yrityksiä saada sydämeni jakautumaan?

15. Miten jumalanpelko suojelee, jos näemme jotain, mikä synnyttää sopimattomia seksuaalisia haluja?

¹⁵ Miten esimerkiksi reagoit, jos näet televisiosta tai internetistä jotain, mikä voisi synnyttää sopimattomia seksuaalisia haluja? Olisi helppo järkeillä, ettei kyseinen kuva tai elokuva ole oikeastaan pornografinen. Voisiko Saatana kuitenkin sen avulla yrittää saada sydämesi jakautumaan? (2. Kor. 2:11.) Tuota kuvaa voidaan verrata pieneen metallikiilaan, jolla halkaistaan suuri puunrunko. Aluksi kiilan kapea ja terävä reuna isketään kiinni puunrunkoon, ja kun kiilaa hakataan syvemmälle, runko halkeaa kahtia. Mediassa olevat vihjailevat kuvat ovat kuin kiilan kapea, terävä reuna. Niiden katselu voi aluksi tuntua harmittomalta, mutta se voi nopeasti saada sydämen jakautumaan niin että ihminen tekee syntiä eikä enää ole uskollinen Jehovalle. Älä siis päästä sydämeesi mitään sopimatonta vaan pidä se eheänä ja pelkää Jehovan nimeä!

16. Mitä meidän olisi hyvä kysyä itseltämme, kun kohtaamme jonkin houkutuksen?

¹⁶ Saatana houkuttelee meitä monilla muillakin tavoilla. Miten reagoimme hänen houkutuksiinsa? Saattaisimme esimerkiksi järkeillä, että koska jonkin väärinteon vuoksi ei eroteta seurakunnasta, se ei voi olla kovin vakavaa. Tämä on kuitenkin kaukana totuudesta. Meidän olisi hyvä kysyä itseltämme: Yrittääkö Saatana tämän houkutuksen avulla saada sydämeni jakautumaan? Aiheuttaisinko häpeää Jumalan nimelle, jos antaisin periksi väärille haluille? Auttaisiko periksi antaminen minua pääsemään lähemmäksi Jumalaa, vai etäännyttäisikö se minua hänestä? Mieti näitä kysymyksiä. Rukoile viisautta, jotta voisit vastata niihin rehellisesti (Jaak. 1:5). Tämä voi suojella sinua ja auttaa torjumaan houkutuksen päättäväisesti. Jäljittelet silloin Jeesusta, joka sanoi: ”Mene pois, Saatana!” (Matt. 4:10.)

17. Miksi sydämen jakautuminen on vahingollista? Havainnollista.

¹⁷ Sydämen jakautuminen on vahingollista. Kuvitellaan, että urheilujoukkueessa on jäseniä, jotka eivät tule toimeen keskenään. Jotkut haluavat kunniaa vain itselleen, toiset eivät suostu pelaamaan sääntöjen mukaan, jotkut taas vähät välittävät valmentajan ohjeista. Tällainen joukkue ei todennäköisesti voita. Yhteen hiileen puhaltavat pelaajat menestyvät luultavasti paljon paremmin. Sydämesi voi olla niin kuin tuo menestyvä joukkue, jos ajatuksesi, halusi ja tunteesi kohdistuvat samaan päämäärään, Jehovan palvelemiseen. Muista, että Saatana haluaisi saada sydämesi jakautumaan. Hänen tavoitteensa on, että ajatuksesi, halusi ja tunteesi olisivat ristiriidassa Jehovan normien kanssa. Sinun täytyy kuitenkin säilyttää sydämesi eheänä, jotta voisit palvella Jehovaa (Matt. 22:36–38). Älä anna Saatanan päästä tavoitteeseensa!

18. Mitä olet päättänyt tehdä Miikan 4:5:n mukaisesti?

¹⁸ Pyydä Jehovalta samoin kuin Daavid: ”Tee sydämestäni eheä niin että pelkäisin nimeäsi.” Toimi sitten päättäväisesti rukouksesi mukaan. Osoita joka päivä pienillä ja suurilla ratkaisuillasi, että kunnioitat syvästi Jumalan pyhää nimeä. Näin toimit hänen todistajanaan ja tuotat kunniaa hänen nimelleen. (Sananl. 27:11.) Me kaikki voimme siis sanoa profeetta Miikan tavoin: ”Me vaellamme Jehovan, meidän Jumalamme, nimessä aina ja ikuisesti.” (Miika 4:5.)