Jatka Jehovan palvelemista kiellon alaisuudessa

1–2. a) Miksi meidän ei pitäisi yllättyä, jos työmme kielletään? b) Mitä tässä kirjoituksessa tarkastellaan?

VUONNA 2018 yli 223 000 hyvän uutisen julistajaa asui maissa, joissa hengellinen toimintamme oli kiellettyä tai sitä rajoitettiin ankarasti. Tämä ei ole yllättävää. Kuten edellisessä kirjoituksessa todettiin, tosi kristityt osaavat odottaa vainoa. (2. Tim. 3:12.) Riippumatta siitä, missä asumme, valtiovalta voi aivan yllättäen kieltää meitä palvelemasta rakastavaa Jumalaamme Jehovaa.

² Jos Jehovan todistajien toiminta kielletään maassa, jossa asut, saatat pohtia seuraavia kysymyksiä: Merkitseekö vaino sitä, että olemme menettäneet Jehovan hyväksynnän? Estääkö toimintamme kieltäminen meitä palvelemasta Jehovaa? Pitäisikö minun muuttaa maahan, jossa voin palvella Jehovaa vapaasti? Tässä kirjoituksessa tarkastellaan näitä kysymyksiä. Saamme myös tietää, miten voimme jatkaa Jehovan palvelemista kiellon alaisuudessa ja mitä salahautoja meidän täytyy varoa.

MERKITSEEKÖ VAINO SITÄ ETTÄ OLEMME MENETTÄNEET JEHOVAN HYVÄKSYNNÄN?

3. Miten apostoli Paavalia 2. Korinttilaiskirjeen 11:23–27:n mukaan vainottiin, ja mitä opimme hänen kokemuksistaan?

³ Jos toimintamme kielletään, voisimme päätellä virheellisesti, että Jehova ei enää tue meitä. Vaino ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Jehova olisi meihin tyytymätön. Mietitäänpä apostoli Paavalia. Ei ole epäilystäkään siitä, että Jumala hyväksyi hänet. Hän oli kansojen apostoli, ja hän sai kunnian kirjoittaa 14 kirjettä, jotka kuuluvat nyt Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin. Siitä huolimatta häntä vainottiin ankarasti. (Lue 2. Korinttilaiskirjeen 11:23–27.) Opimme Paavalin kokemuksista, että Jehova sallii uskollisten palvelijoidensa kohdata vainoa.

4. Miksi maailma vihaa meitä?

⁴ Jeesus selitti, miksi meidän pitäisi varautua vastustukseen. Hän sanoi, että meitä vihattaisiin, koska emme ole osa maailmasta (Joh. 15:18, 19). Vaino ei ole merkki siitä, että Jehova olisi hylännyt meidät. Päinvastoin se osoittaa, että teemme sitä, mikä on oikein.

ESTÄÄKÖ VAINO MEITÄ PALVELEMASTA JEHOVAA?

5. Voivatko ihmiset tehdä lopun Jehovan palvelemisesta? Selitä.

⁵ Ihmiset eivät kykene tekemään loppua kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan palvelemisesta. Monet ovat yrittäneet, mutta turhaan. Toisen maailmansodan aikana Jehovan palvelijoita vainottiin kiihkeästi eri puolilla maailmaa. Saksassa natsipuolue kielsi Jehovan todistajien toiminnan, ja työmme kiellettiin myös Australiassa, Kanadassa ja joissakin muissa maissa. Mutta mitä tapahtui? Kun sota vuonna 1939 alkoi, koko maailmassa oli 72 475 julistajaa. Sodan loputtua vuonna 1945 julistajia oli raporttien mukaan 156 299. Julistajamäärä oli yli kaksinkertaistunut, joten Jehovan siunaus oli ilmeinen.

6. Millaisia positiivisia vaikutuksia vastustuksella voi olla? Kerro esimerkki.

⁶ Sen sijaan että vaino saisi meidät pelkäämään, se voi kannustaa meitä palvelemaan Jehovaa entistä päättäväisemmin. Otetaanpa esimerkiksi eräs pariskunta, jolla on pieni poika. He asuvat maassa, jossa Jehovan todistajien toiminta on kielletty. He eivät ole antaneet pelon saada heitä hidastamaan tahtiaan vaan ovat päinvastoin aloittaneet tienraivauksen. Vaimo jopa lopetti hyväpalkkaisen työnsä voidakseen olla tienraivaaja. Aviomies kertoi, että kielto on herättänyt monissa uteliaisuutta ja heillä on kysymyksiä Jehovan todistajista. Se on hänen mielestään tehnyt raamattukurssien aloittamisesta helpompaa. Kielto on vaikuttanut positiivisesti eräällä toisellakin tavalla. Muuan samassa maassa asuva vanhin kertoi, että monet, jotka olivat lakanneet palvelemasta Jehovaa, ovat alkaneet taas käydä kokouksissa ja heistä on tullut aktiivisia julistajia.

7. a) Mitä opimme 3. Mooseksen kirjan 26:36, 37:stä? b) Miten sinä aiot toimia kiellon alaisuudessa?

⁷ Kun vastustajat kieltävät työmme, heidän tavoitteensa on herättää meissä pelkoa niin että luopuisimme Jehovan palvelemisesta. Kiellon asettamisen lisäksi he saattavat levittää meistä valheita, lähettää viranomaisia tarkastamaan kotejamme, viedä meitä tuomioistuinten eteen tai jopa vangita joitakin meistä. He ovat onnistuneet saamaan pienen joukon meistä vankilaan ja toivovat, että se kylväisi pelkoa sydämeemme. Jos joutuisimme pelon valtaan, voisimme ikään kuin itse kieltää työmme. Emme halua tulla niiden kaltaisiksi, joita kuvaillaan 3. Mooseksen kirjan 26:36, 37:ssä. (Lue.) Emme anna pelon saada meitä vähentämään tai lopettamaan hengellistä toimintaamme. Luotamme täysin Jehovaan emmekä antaudu pakokauhun valtaan (Jes. 28:16). Rukoilemme Jehovaa ja etsimme häneltä opastusta. Koska Jumalamme on tukenamme, tiedämme, ettei voimakkainkaan ihmisten hallintokoneisto voi estää meitä palvelemasta häntä uskollisesti (Hepr. 13:6).

PITÄISIKÖ MUUTTAA TOISEEN MAAHAN?

8–9. a) Missä asiassa jokaisen perheenpään tai yksittäisen kristityn täytyy tehdä oma ratkaisunsa? b) Mikä auttaa kristittyä tekemään viisaan ratkaisun?

⁸ Jos työmme kielletään kotimaassasi, saatat miettiä, pitäisikö sinun muuttaa johonkin toiseen maahan, jossa voisit palvella Jehovaa vapaasti. Tämä on henkilökohtainen ratkaisu, jota kukaan toinen ei voi tehdä puolestasi. Ennen ratkaisun tekoa sinun voisi olla hyödyllistä tutkia sitä, miten ensimmäisen vuosisadan kristityt toimivat vainon alaisuudessa. Kun vastustajat olivat kivittäneet Stefanoksen kuoliaaksi, Jerusalemissa asuvat kristityt muuttivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa ja jotkut jopa Foinikiaan, Kyprokseen ja Antiokiaan asti (Matt. 10:23; Apt. 8:1; 11:19). Toisaalta kun puhkesi toinen vainon aalto, apostoli Paavali päätti olla lähtemättä pois alueilta, joilla saarnaamistyötä vastustettiin. Hän vaaransi oman turvallisuutensa voidakseen kertoa hyvää uutista ja vahvistaa veljiään niissä kaupungeissa, joissa vaino oli ankaraa. (Apt. 14:19–23.)

⁹ Mitä opimme näistä kertomuksista? Kun on kyse muutosta, jokaisen perheenpään täytyy tehdä oma ratkaisunsa. Ennen päätöksen tekoa hänen tulee kääntyä rukouksessa Jehovan puoleen ja harkita huolellisesti perheensä olosuhteita ja sitä, millaisia hyviä ja huonoja vaikutuksia muutolla voisi olla perheenjäseniin. Jokaisen kristityn täytyy tässä asiassa ”kantaa oma kuormansa” (Gal. 6:5). Meidän ei pidä tuomita toisia siitä, millaisen ratkaisun he tekevät.

MITEN TOIMIMME KIELLON ALAISUUDESSA?

10. Millaista ohjausta haaratoimisto ja vanhimmat antavat?

¹⁰ Miten voimme jatkaa Jehovan palvelemista kiellon alaisuudessa? Haaratoimisto antaa paikallisille vanhimmille ohjeita ja käytännöllisiä ehdotuksia siitä, miten saada hengellistä ruokaa, miten pitää kokouksia ja miten kertoa hyvää uutista. Vaikka haaratoimisto ei saisi yhteyttä vanhimpiin, vanhimmat auttavat sinua ja koko seurakuntaa jatkamaan Jehovan palvelemista. He antavat Raamattuun ja julkaisuihimme perustuvia ohjeita. (Matt. 28:19, 20; Apt. 5:29; Hepr. 10:24, 25.)

11. Miksi voit olla varma, että saat hengellistä ruokaa, ja miten voit suojella sitä?

¹¹ Jehova on luvannut, että hänen palvelijansa pysyvät hengellisesti hyvin ravittuina (Jes. 65:13, 14; Luuk. 12:42–44). Voit olla varma, että hänen järjestönsä tekee kaiken mahdollisen antaakseen sinulle tarvitsemaasi hengellistä rohkaisua. Voit kuitenkin myös itse tehdä jotain. Jos työmme kielletään, valitse jokin hyvä paikka, johon voit piilottaa Raamatun ja muita julkaisujamme. Varo jättämästä tällaista arvokasta aineistoa – olipa se painetussa tai sähköisessä muodossa – sellaiseen paikkaan, josta se on helppo löytää. Meidän kaikkien täytyy tehdä voitavamme, jotta pysyisimme hengellisesti vahvoina.

12. Miten vanhimmat voivat järjestää kokoustoiminnan niin, ettei se herätä huomiota?

¹² Entä viikoittaiset kokoukset? Vanhimmat järjestävät kokoustoiminnan niin, ettei se herätä huomiota. He saattavat ohjeistaa seurakunnan ystäviä kokoontumaan pienissä ryhmissä, ja todennäköisesti he vaihtavat kokousaikoja ja -paikkoja usein. Voit omalta osaltasi suojella veljiä ja sisaria puhumalla hiljaa, kun tulet kokoukseen ja lähdet sieltä pois. Sinun täytyy ehkä myös pukeutua rennommin.

13. Mitä voimme oppia veljistämme, jotka asuivat entisen Neuvostoliiton alueella?

¹³ Mitä kenttätyöhön tulee, olosuhteet vaihtelevat paikasta toiseen. Rakastamme Jehovaa ja haluamme kertoa ihmisille hänen valtakunnastaan, joten löydämme varmasti tavan todistaa totuudesta (Luuk. 8:1; Apt. 4:29). Historiantutkija Emily Baran kommentoi sitä, miten Jehovan todistajat tekivät saarnaamistyötä entisessä Neuvostoliitossa, ja sanoi: ”Kun valtio kielsi Jehovan todistajia evankelioimasta, he rupesivat puhumaan naapureille, työkavereille ja ystäville. Kun todistajat joutuivat sen vuoksi työleireille, he etsivät käännynnäisiä vankitovereidensa joukosta.” Kiellosta huolimatta veljemme eivät Neuvostoliitossa lakanneet saarnaamasta. Jos saarnaamistyö jossain vaiheessa kielletään siellä, missä sinä asut, ole yhtä päättäväinen!

VÄLTÄ ANSAT

14. Minkä ansan psalmi 39:1 voi auttaa välttämään?

¹⁴ Ole varovainen siinä, mitä kerrot toisille. Kiellon alaisuudessa meidän on tärkeää ymmärtää, milloin on ”aika olla hiljaa” (Saarn. 3:7). Emme levitä luottamuksellista tietoa, esimerkiksi veljien ja sisarten nimiä tai sitä, missä kokoonnumme, miten teemme saarnaamistyötä ja miten saamme hengellistä ruokaa. Emme paljasta tällaisia asioita viranomaisille emmekä myöskään hyvää tarkoittaville ystävillemme tai sukulaisillemme, jotka asuvat omassa maassamme tai ulkomailla. Jos toimisimme näin, vaarantaisimme veljiemme turvallisuuden. (Lue psalmi 39:1.)

15. Mitä Saatana yrittää tehdä, ja miten voimme välttää tämän ansan?

¹⁵ Älä anna pienten ongelmien heikentää yhteishenkeämme. Saatana tietää, että ”jos perhe jakautuu, tuo perhe ei voi kestää” (Mark. 3:24, 25). Hän yrittää jatkuvasti hajottaa rivejämme. Hän toivoo, että alkaisimme taistella toisiamme vastaan sen sijaan, että taistelisimme häntä vastaan.

16. Mistä sisar Gertrud Pötzinger on meille hyvä esimerkki?

¹⁶ Myös kokeneiden kristittyjen tulee varoa lankeamasta tähän ansaan. Kaksi voideltua sisarta, Gertrud Pötzinger ja Elfriede Löhr, olivat yhdessä toisten sisarten kanssa samalla natsien keskitysleirillä. Gertrud alkoi kadehtia Elfriedeä, kun tämä piti rohkaisevia puheita toisille sisarille. Myöhemmin Gertrud tunsi häpeää ja pyysi Jehovalta apua. Hän kirjoitti: ”Meidän täytyy oppia hyväksymään se, että toiset ovat kyvykkäämpiä kuin me tai että heitä arvostetaan enemmän.” Miten hän pääsi kateudesta eroon? Gertrud keskittyi Elfrieden hyviin ominaisuuksiin ja ystävälliseen luonteeseen. Näin heidän välinsä korjaantuivat. He molemmat selvisivät hengissä keskitysleiriltä ja palvelivat uskollisesti Jehovaa maallisen elämänsä loppuun asti. Jos pyrimme kaikin keinoin voittamaan erimielisyydet, joita meille voi tulla veljien ja sisarten kanssa, Saatana ei onnistu murentamaan yhteishenkeämme (Kol. 3:13, 14).

17. Miksi meidän tulee aina toimia ohjeiden mukaan?

¹⁷ Toimi aina ohjeiden mukaan. Vältymme monilta ongelmilta, kun noudatamme niiden veljien ohjeita, joille on uskottu vastuu ohjata työtämme (1. Piet. 5:5). Eräässä maassa, jossa työmme on kielletty, vastuuveljet olivat antaneet sellaisen ohjeen, että julistajien ei tullut jättää painettuja julkaisuja ihmisille kenttätyössä. Eräs tienraivaajaveli ei kuitenkaan noudattanut ohjetta vaan levitti ihmisille julkaisujamme ollessaan todistamassa vapaamuotoisesti joidenkin muiden todistajien kanssa. Mitä siitä seurasi? Pian he kaikki joutuivat poliisin kuulusteltavaksi. Viranomaiset olivat ilmeisesti seuranneet heitä ja hakeneet ihmisiltä julkaisut, jotka julistajat olivat heille jättäneet. Mikä opetus tässä on meille? Meidän tulee noudattaa ohjeita, vaikka ajattelisimme tietävämme paremmin, miten on viisasta toimia. Jehova siunaa meitä aina, kun olemme yhteistyössä niiden veljien kanssa, jotka hän on valinnut ottamaan johdon keskuudessamme (Hepr. 13:7, 17).

18. Miksi meidän ei pidä tehdä tarpeettomia sääntöjä?

¹⁸ Älä tee tarpeettomia sääntöjä. Jos vanhimmat laativat tarpeettomia sääntöjä, he tekevät toisten elämän raskaaksi. Veli Juraj Kaminský muistelee, mitä tapahtui entisessä Tšekkoslovakiassa kiellon aikana. Hän kertoo: ”Kun monia vanhimpia oli pidätetty, jotkut jäljelle jääneistä vanhimmista seurakunnassa ja kierroksilla alkoivat laatia julistajille sääntöjä siitä, mitä sai tehdä ja mitä ei.” Jehova ei ole antanut meille oikeutta laatia toisille sääntöjä asioista, jotka ovat luonteeltaan henkilökohtaisia. Jos joku tekisi tarpeettomia sääntöjä, hän ei todellisuudessa suojelisi veljiään vaan pyrkisi olemaan heidän uskonsa herra (2. Kor. 1:24).

ÄLÄ KOSKAAN LAKKAA PALVELEMASTA JEHOVAA

19. Miksi voimme 2. Aikakirjan 32:7, 8:n mukaan olla rohkeita, tekeepä Saatana mitä tahansa?

¹⁹ Päävihollisemme Saatana vainoaa hellittämättä Jehovan uskollisia palvelijoita (1. Piet. 5:8; Ilm. 2:10). Hän ja hänen edustajansa yrittävät kaikin keinoin kieltää Jehovan palvonnan. Meillä ei kuitenkaan ole mitään syytä antautua pelon valtaan (5. Moos. 7:21). Jehova on meidän puolellamme, ja hän tukee meitä varmasti, vaikka työmme olisi kiellettyä. (Lue 2. Aikakirjan 32:7, 8.)

20. Mikä on sinun päätöksesi?

²⁰ Haluamme olla yhtä päättäväisiä kuin ensimmäisen vuosisadan kristityt, jotka sanoivat oman aikansa hallitusmiehille: ”Ratkaiskaa itse, onko Jumalan näkökannalta oikein kuunnella ennemmin teitä kuin Jumalaa. Mutta me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” (Apt. 4:19, 20.)