1. Mooseksen kirja
18 Myöhemmin Jehova näyttäytyi+ hänelle Mamren suurten puiden keskellä+ hänen istuessaan teltan suulla päivän ollessa helteisimmillään.+ 2 Kun hän nosti silmänsä+ ja katseli, niin katso, hänestä jonkin matkan päässä seisoi kolme miestä. Kun hän huomasi heidät, hän juoksi heitä vastaan teltan suulta ja kumartui maahan.+ 3 Sen jälkeen hän sanoi: ”Jehova*, jos olen nyt saanut suosion silmissäsi, niin ethän mene palvelijasi ohi.+ 4 Sallittehan tuoda hieman vettä, ja teidän on saatava jalkanne pestyiksi.+ Levähtäkää sitten puun alla.+ 5 Ja sallikaa minun hankkia palanen leipää, ja virkistäkää sydäntänne.+ Sen jälkeen voitte jatkaa matkaa, sillä sitä vartenhan olette kulkeneet tätä tietä palvelijanne luo.” Tällöin he sanoivat: ”Hyvä on. Voit tehdä niin kuin olet puhunut.”
6 Niin Abraham kiirehti telttaan Saaran luo ja sanoi: ”Pidä kiirettä! Hae kolme sea-mittaa* hienoja jauhoja, sotke taikina ja tee pyöreitä leipiä.”+ 7 Seuraavaksi Abraham juoksi karjalaumaan ja ryhtyi hakemaan pehmeälihaista ja hyvää nuorta sonnia ja antoi sen sitten palvelijalle, ja hän kiirehti saadakseen sen valmiiksi.+ 8 Sen jälkeen hän otti voita ja maitoa ja nuoren sonnin, jonka hän oli valmistanut, ja pani ne heidän eteensä.+ Ja hän itse jäi seisomaan heidän viereensä puun alle, kun he söivät.+
9 He sanoivat nyt hänelle*: ”Missä on vaimosi Saara?”+ Tähän hän sanoi: ”Täällä teltassa!”+ 10 Niin hän jatkoi: ”Palaan varmasti luoksesi ensi vuonna tähän aikaan*, ja katso, vaimollasi Saaralla on silloin poika.”+ Mutta Saara kuunteli teltan suulla, joka oli miehen takana. 11 Ja Abraham ja Saara olivat vanhoja, ikääntyneitä.+ Saaralta olivat kuukautiset* lakanneet.+ 12 Siksi Saara alkoi nauraa itsekseen+ ja sanoi: ”Heräisikö minussa näin kuihtuneena todellakin halu, kun vielä herranikin* on vanha?”+ 13 Silloin Jehova sanoi Abrahamille: ”Miksi Saara oikein nauroi ja sanoi: ’Tulenko minä ihan varmasti synnyttämään, vaikka olen tullut vanhaksi?’+ 14 Onko mikään liian poikkeuksellista Jehovalle?+ Palaan luoksesi määräaikana, ensi vuonna tähän aikaan, ja Saaralla on silloin poika.” 15 Mutta Saara kielteli sanoen: ”En minä nauranut!” Hän oli näet peloissaan. Tähän hän sanoi: ”Ei ole niin, kyllä sinä nauroit!”+
16 Sitten miehet nousivat sieltä ja katsoivat alas kohti Sodomaa,+ ja Abraham käveli heidän kanssaan saattaakseen heitä.+ 17 Ja Jehova* sanoi: ”Pidänkö Abrahamilta salassa sitä, mitä olen tekemässä?+ 18 Tuleehan Abrahamista varmasti suuri ja mahtava kansakunta, ja kaikkien maan kansakuntien on siunattava itsensä hänen välityksellään.+ 19 Sillä minä olen tutustunut häneen, jotta hän käskisi poikiaan ja jälkeensä jäävää huonekuntaansa, niin että nämä todella noudattavat Jehovan tietä tehdäkseen vanhurskautta ja oikeutta,+ jotta Jehova toteuttaisi Abrahamille sen, mitä on hänestä puhunut.”+
20 Niinpä Jehova sanoi: ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran takia+ on todella kova ja heidän syntinsä todella hyvin raskas.+ 21 Olen päättänyt mennä alas nähdäkseni, toimivatko he täysin sen mukaan, mistä huuto on tullut eteeni, ja jos eivät, voin saada sen tietää.”+
22 Niin miehet kääntyivät sieltä ja lähtivät Sodomaan, mutta Jehova+ seisoi yhä Abrahamin edessä.*+ 23 Silloin Abraham lähestyi ja sanoi: ”Aiotko todellakin pyyhkäistä vanhurskaan pois jumalattoman mukana?+ 24 Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta? Aiotko silloin pyyhkäistä heidät pois armahtamatta sitä paikkaa niiden viidenkymmenen vanhurskaan tähden, jotka ovat sen sisäpuolella?+ 25 On mahdotonta ajatella sinusta, että toimit tällä tavoin surmataksesi vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaalle täytyy käydä niin kuin jumalattomalle!+ Sitä on mahdotonta ajatella sinusta.+ Eikö kaiken maan Tuomari tee sitä, mikä on oikein?”+ 26 Silloin Jehova sanoi: ”Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, niin heidän takiaan minä armahdan sen paikan.”+ 27 Mutta Abraham vastasi ja sanoi vielä: ”Katso, olenhan rohjennut puhua Jehovalle*, vaikka olen tomua ja tuhkaa.+ 28 Entä jos viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuisi viisi? Hävitätkö niiden viiden vuoksi koko kaupungin?” Tähän hän sanoi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.”+
29 Mutta taas hän puhui hänelle ja sanoi: ”Entä jos sieltä löytyy neljäkymmentä?” Hän sanoi vuorostaan: ”En tee sitä niiden neljänkymmenen takia.” 30 Mutta hän jatkoi: ”Pyydän: älköön Jehova* suuttuko,+ vaan sallikoon minun puhua edelleen:+ entä jos sieltä löytyy kolmekymmentä?” Ja hän sanoi: ”En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.” 31 Mutta hän jatkoi: ”Katso, olenhan rohjennut puhua Jehovalle:*+ entä jos sieltä löytyy kaksikymmentä?” Ja hän sanoi: ”En hävitä sitä niiden kahdenkymmenen takia.”+ 32 Lopuksi hän sanoi: ”Pyydän: älköön Jehova* suuttuko,+ vaan sallikoon minun puhua vielä tämän kerran:+ entä jos sieltä löytyy kymmenen?” Ja hän sanoi: ”En hävitä sitä niiden kymmenen takia.”+ 33 Ja lakattuaan puhumasta Abrahamille Jehova+ lähti pois, ja Abraham palasi omaan paikkaansa.