4. Mooseksen kirja

11 Kansa alkoi nyt kuulostaa Jehovan korvissa ihmisiltä, jotka valittavat jostakin pahasta.+ Kun Jehova sai sen kuulla, niin hänen suuttumuksensa syttyi, ja Jehovan tuli leimusi heitä vastaan ja kulutti joitakuita leirin uloimmassa osassa.+ 2 Kun kansa alkoi huutaa Moosekselle, niin hän rukoili Jehovaa,+ ja tuli vaimeni*. 3 Ja sitä paikkaa alettiin kutsua* nimellä Tabera,*+ koska Jehovan tuli oli leimahtanut heitä vastaan.

4 Ja heidän keskuudessaan oleva sekalainen väki*+ ilmaisi itsekästä halua,+ ja Israelin pojatkin alkoivat jälleen itkeä ja sanoa: ”Kuka antaa meille lihaa syödäksemme?+ 5 Kuinka muistammekaan kalat, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi,+ kurkut ja vesimelonit ja purjot ja sipulit ja valkosipulit! 6 Mutta nyt sielumme on nääntynyt. Emme näe mitään muuta kuin tuota mannaa.”+

7 Manna+ oli muuten korianterinsiemenen+ kaltaista ja bdelliumpihkan+ näköistä*. 8 Kansa hajaantui keräämään sitä+ ja jauhoi sitä käsimyllyissä tai survoi sitä huhmaressa, ja he keittivät sitä keittopadoissa+ tai valmistivat siitä pyöreitä leipiä, ja sen maku osoittautui öljyleivoksen+ maun kaltaiseksi. 9 Ja kasteen laskeutuessa yöllä leiriin manna laskeutui aina sen päälle.*+

10 Niin Mooses kuuli, kuinka kansa itki suku suvulta, kukin mies telttansa suulla. Ja Jehovan suuttumus tuli hehkuvaksi,+ ja Mooseksen silmissä se* oli paha.+ 11 Sitten Mooses sanoi Jehovalle: ”Miksi olet aiheuttanut pahaa palvelijallesi*, ja miksi en ole saanut suosiota silmissäsi, kun olet pannut koko tämän kansan minun kuormakseni?+ 12 Minäkö olen siittänyt koko tämän kansan? Minäkö olen sen synnyttänyt, niin että sinun pitäisi sanoa minulle: ’Kanna sitä povellasi,+ niin kuin hoitaja kantaa imeväistä’,+ siihen maahan, josta heidän esi-isilleen vannoit?+ 13 Mistä minulla on antaa lihaa kaikelle tälle kansalle? Sillä he itkevät jatkuvasti minun puoleeni ja sanovat: ’Anna jo meille lihaa, niin saamme syödä!’ 14 En minä jaksa yksinäni kantaa koko tätä kansaa, sillä se on minulle liian raskas.+ 15 Jos siis teet minulle näin, niin pyydän: tapa* minut saman tien,+ jos olen saanut suosion silmissäsi, älköönkä minun annettako katsella onnettomuuttani*.”

16 Silloin Jehova sanoi Moosekselle: ”Kokoa minulle Israelin vanhimmista seitsemänkymmentä miestä,+ joiden tiedät olevan kansan vanhimpia ja sen päällysmiehiä,+ ja sinun on tuotava heidät kohtaamisteltalle, ja heidän on asetuttava sinne sinun kanssasi. 17 Ja minä olen tuleva alas+ ja puhuva siellä kanssasi+ ja olen ottava henkeä,+ joka sinussa on, ja paneva sitä heihin, ja heidän on autettava sinua kuormana olevan kansan kantamisessa, jottei sinun tarvitsisi yksin sitä kantaa.+ 18 Ja kansalle sinun tulee sanoa: ’Pyhittäytykää huomiseksi,+ koska te saatte varmasti syödä lihaa, sen tähden että olette itkeneet Jehovan korvien kuullen+ ja sanoneet: ”Kuka antaa meille lihaa syödäksemme, sillä Egyptissä meidän oli hyvä olla?”+ Ja Jehova on antava teille lihaa, ja kyllä te syötte.+ 19 Ettekä te syö yhtenä päivänä ettekä kahtena päivänä ettekä viitenä päivänä ettekä kymmenenä päivänä ettekä kahtenakymmenenä päivänä, 20 vaan jopa kuukauden päivät, kunnes se tulee ulos sieraimistanne ja on käynyt teille inhottavaksi,+ juuri siksi että hylkäsitte Jehovan, joka on teidän keskellänne, ja puhkesitte itkemään hänen edessään ja sanoitte: ”Miksi olemmekaan lähteneet Egyptistä?”’”+

21 Silloin Mooses sanoi: ”Kansaa, jonka keskuudessa minä olen, on kuusisataatuhatta jalkamiestä,+ ja kuitenkin sinä olet sanonut: ’Lihaa minä heille annan, ja he syövät sitä kuukauden päivät’! 22 Teurastetaanko heille katraat ja karjalaumat, jotta heille riittää?+ Vai pyydystetäänkö heille kaikki meren kalat, jotta heille riittää?”

23 Silloin Jehova sanoi Moosekselle: ”Onko Jehovan käsi käynyt lyhyeksi?+ Nyt saat nähdä, kohtaako sinua se, mitä sanon, vai ei.”+

24 Sen jälkeen Mooses meni ulos ja puhui kansalle Jehovan sanat ja kokosi kansan vanhimmista seitsemänkymmentä miestä ja asetti heidät seisomaan teltan ympärille.+ 25 Sitten Jehova tuli alas pilvessä+ ja puhui hänelle+ ja otti henkeä,+ joka hänessä oli, ja pani sitä kuhunkin niistä seitsemästäkymmenestä vanhimmasta*. Ja kun henki laskeutui heihin, niin tapahtui, että he ryhtyivät toimimaan profeettoina*; toista kertaa he eivät kuitenkaan toimineet.*+

26 Mutta kaksi miehistä oli jäänyt leiriin. Toisen nimi oli Eldad ja toisen nimi Medad. Ja henki laskeutui heihinkin, koska he olivat muistiin merkittyjen joukossa, mutta he eivät olleet menneet teltalle. Niinpä he ryhtyivät toimimaan profeettoina leirissä. 27 Ja muuan nuori mies juoksi ilmoittamaan Moosekselle ja sanoi: ”Eldad ja Medad toimivat profeettoina leirissä!” 28 Silloin Joosua*, Nunin poika, joka oli ollut Mooseksen palvelija+ nuoresta miehuudestaan asti, vastasi ja sanoi: ”Herrani Mooses, estä heitä!”+ 29 Mutta Mooses sanoi hänelle: ”Tunnetko mustasukkaisuutta minun puolestani? Kunpa* koko Jehovan kansa olisi profeettoja, koska silloin Jehova panisi henkensä* heihin!”+ 30 Myöhemmin Mooses poistui leiriin, hän ja Israelin vanhimmat.

31 Ja Jehovan lähettämänä syöksähti tuuli*+ ja alkoi ajaa mereltä viiriäisiä+ ja painoi niitä leiriin noin päivän matkan yhteen suuntaan ja noin päivän matkan toiseen suuntaan kaikkialle leirin ympärille ja noin kahden kyynärän korkeudelle maan pinnasta*. 32 Silloin kansa pysytteli jalkeilla koko sen päivän ja koko yön ja koko seuraavan päivän ja kokoili viiriäisiä. Vähiten kerännyt kokosi kymmenen homeria,*+ ja he levittelivät niitä laajalti* ympäri leiriä itseään varten. 33 Liha oli vielä pureskelemattomana heidän hampaittensa välissä,+ kun Jehovan suuttumus syttyi+ kansaa kohtaan, ja Jehova alkoi lyödä kansaa aiheuttaen hyvin suuren joukkosurman.+

34 Sitä paikkaa alettiin kutsua nimellä Kibrot-Hattaava,*+ koska sinne haudattiin itsekästä halua osoittanut väki.+ 35 Kibrot-Hattaavasta kansa lähti liikkeelle Haserotia kohti, ja se jäi Haserotiin.+