Tuomarien kirja

21 Ja Israelin miehet olivat vannoneet Mispassa+ sanoen: ”Kukaan meistä ei anna tytärtään Benjaminiin vaimoksi.”+ 2 Siksi kansa tuli Beteliin+ ja istui siellä tosi Jumalan+ edessä iltaan asti ja korotti äänensä ja itki itkemistään hillittömästi.+ 3 Ja he sanoivat: ”Oi Jehova, Israelin Jumala, miksi on Israelissa käynyt näin, että Israelista puuttuu tänään yksi heimo?”+ 4 Ja tapahtui, että seuraavana päivänä kansa nousi varhain ja rakensi sinne alttarin ja uhrasi polttouhreja+ ja yhteysuhreja.+

5 Silloin Israelin pojat sanoivat: ”Kuka kaikista Israelin heimoista ei ole tullut ylös seurakuntaan* Jehovan luo, sillä suuri vala+ on tehty siitä, joka ei ole tullut ylös Jehovan luo Mispaan, ja se kuuluu: ’Hänet surmaamalla surmattakoon.’”+ 6 Ja Israelin pojat alkoivat tuntea mielipahaa veljensä Benjaminin vuoksi. Niin he sanoivat: ”Tänä päivänä on yksi heimo hakattu pois Israelista. 7 Mitä teemme jäljelle jääneille, jotta he saisivat vaimoja, nyt kun itse olemme vannoneet+ Jehovan kautta, ettemme anna heille ketään tyttäristämme vaimoiksi?”+

8 Ja he sanoivat vielä: ”Mikä Israelin heimoista ei ole tullut ylös Jehovan luo Mispaan?”+ Ja katso, Jabes-Gileadista+ ei ollut tullut ketään leiriin seurakunnan luo. 9 Kun kansa laskettiin, niin katso, Jabes-Gileadin asukkaista ei ollut yhtään miestä läsnä. 10 Siksi kansankokous lähetti kaksitoistatuhatta urhoollisinta miestä* sinne ja käski heitä sanoen: ”Menkää, ja teidän on lyötävä Jabes-Gileadin asukkaat miekan terällä, myös naiset* ja pienokaiset.+ 11 Ja juuri näin teidän tulee tehdä: jokainen mies ja jokainen nainen, joka on maannut miehen kanssa, teidän tulee vihkiä tuhon omaksi.”+ 12 He löysivät Jabes-Gileadin+ asukkaista kuitenkin neljäsataa tyttöä, neitsyitä,+ jotka eivät olleet yhtyneet mieheen makaamalla miehen kanssa. Niin he toivat heidät leiriin Siloon,+ joka on Kanaanin maassa.

13 Ja koko kansankokous lähetti nyt viestinviejiä puhumaan Benjaminin pojille, jotka olivat Rimmoninkalliolla,+ ja tarjosi heille rauhaa. 14 Niin Benjamin tuli silloin takaisin. Sitten heille annettiin ne naiset, jotka oli säilytetty elossa Jabes-Gileadin+ naisista, mutta heille ei löytynyt riittävää määrää.+ 15 Ja kansa tunsi mielipahaa Benjaminin vuoksi,+ koska Jehova oli aiheuttanut Israelin heimojen väliin repeämän. 16 Siksi kansankokouksen vanhimmat sanoivat: ”Mitä teemme jäljelle jääneille miehille, jotta he saisivat vaimoja, sillä naisväki on tuhottu Benjaminista?” 17 Silloin he sanoivat: ”Benjaminin pakoon päässeillä tulee olla omaisuus,+ jottei yhtään heimoa pyyhittäisi pois Israelista. 18 Meidän ei puolestamme ole lupa antaa heille tyttäristämme vaimoja, sillä Israelin pojat ovat vannoneet sanoen: ’Kirottu on se, joka antaa Benjaminiin vaimon.’”+

19 Lopuksi he sanoivat: ”Katso! Vuosi vuodelta on Jehovan juhla Silossa,+ joka on Betelistä pohjoiseen, itään päin Betelistä ylös Sikemiin+ menevältä valtatieltä ja Lebonasta etelään.” 20 Niin he käskivät Benjaminin poikia sanoen: ”Menkää, ja teidän on väijyttävä viinitarhoissa. 21 Ja teidän on katseltava, ja kun sitten Silon tyttäret tulevat ulos tanssimaan+ piiritansseja, niin teidän on tultava esiin viinitarhoista ja vietävä itsellenne kunkin väkivalloin vaimo Silon tyttäristä, ja teidän on mentävä Benjaminin maahan. 22 Ja on tapahduttava, että jos heidän isänsä tai veljensä tulisivat käymään oikeutta meitä* vastaan, niin me* kyllä sanomme heille: ’Tehkää meille mieliksi heidän takiaan, sillä emme ole sodalla ottaneet jokaiselle hänen vaimoaan;+ ettehän te antaneet heitä heille aikana, jolloin olisitte* joutuneet syyllisiksi.’”+

23 Niinpä Benjaminin pojat tekivät juuri siten ja veivät lukumääränsä mukaan+ itselleen vaimoja piirissä tanssivien+ naisten joukosta, jotka he sieppasivat mukaansa, minkä jälkeen he lähtivät ja palasivat perinnölleen ja rakensivat kaupungit+ ja asettuivat niihin asumaan.

24 Ja Israelin pojat alkoivat hajaantua sieltä siihen aikaan, kukin oman heimonsa ja oman sukunsa luo, ja he lähtivät sieltä kukin omalle perinnölleen.+

25 Noina päivinä ei Israelissa ollut kuningasta.+ Jokainen oli tottunut tekemään sitä, mikä hänen omissa silmissään oli oikein.+