Jeremia
52 Sidkia+ oli kaksikymmentäyksivuotias alkaessaan hallita,+ ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta.+ Ja hänen äitinsä oli nimeltään Hamutal,+ Jeremian tytär Libnasta.+ 2 Ja hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä,+ aivan niin kuin Jojakim+ oli tehnyt. 3 Jehovan suuttumuksen takia tämä näet tapahtui Jerusalemissa ja Juudassa, kunnes hän oli heittänyt ne pois kasvojensa edestä.+ Ja Sidkia ryhtyi kapinoimaan Babylonin kuningasta vastaan.+ 4 Lopulta hänen ollessaan kuninkaana yhdeksättä vuotta,+ kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, tapahtui, että Babylonin kuningas Nebukadressar tuli, hän ja koko hänen sotajoukkonsa, Jerusalemia vastaan,+ ja he alkoivat leiriytyä sitä vastaan ja rakentaa piiritysmuuria ympäriinsä sitä vastaan.+ 5 Niin kaupunki oli piiritettynä kuningas Sidkian yhdenteentoista vuoteen asti.+
6 Neljännessä kuussa, kuukauden yhdeksäntenä päivänä,+ myös nälänhätä tuli kaupungissa ankaraksi, ja osoittautui, ettei maan kansalle* ollut leipää.+ 7 Lopulta kaupunkiin murtauduttiin;+ ja kaikki sotilaat lähtivät pakoon+ ja poistuivat kaupungista yöllä kaksoismuurin välissä olevasta portista, joka on kuninkaan puutarhan vieressä,+ kaldealaisten ympäröidessä kaupunkia joka puolelta, ja he jatkoivat matkaansa Araban+ tietä. 8 Ja kaldealaisten sotajoukko lähti ajamaan kuningasta takaa,+ ja he tavoittivat Sidkian+ lopulta Jerikon aavikkotasangoilla, ja koko hänen sotajoukkonsa hajaantui hänen luotaan.+ 9 Sitten he ottivat kuninkaan kiinni ja veivät hänet Babylonin kuninkaan luo+ ylös Riblaan+ Hamatin+ maahan, jotta tämä julistaisi hänelle oikeudelliset päätökset.+ 10 Ja Babylonin kuningas ryhtyi surmaamaan Sidkian poikia hänen silmiensä edessä,+ ja myös kaikki Juudan ruhtinaat hän surmasi Riblassa.+ 11 Ja Sidkian silmät hän sokaisi,+ minkä jälkeen Babylonin kuningas sitoi hänet kuparikahlein ja vei hänet Babyloniin+ ja pani hänet taloon, jossa hän oli pidätettynä kuolinpäiväänsä asti.
12 Ja viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, nimittäin kuningas Nebukadressarin,+ Babylonin kuninkaan, yhdeksäntenätoista vuonna, tuli henkivartioston päällikkö Nebusaradan,+ joka seisoi Babylonin kuninkaan edessä, Jerusalemiin. 13 Ja hän ryhtyi polttamaan Jehovan huonetta+ ja kuninkaan taloa ja kaikkia Jerusalemin taloja,+ ja jokaisen ison talon hän poltti tulella.+ 14 Ja kaikki kaldealaisten sotajoukot, jotka olivat henkivartioston päällikön mukana, hajottivat kaikki Jerusalemin muurit joka puolelta.+
15 Ja jotkut kansan alhaisista ja loput kansasta, joka oli jäänyt jäljelle kaupunkiin,+ ja Babylonin kuninkaan puolelle menneet ja loput mestarityöntekijöistä henkivartioston päällikkö Nebusaradan vei pakkosiirtolaisuuteen.+ 16 Ja jotkut maan alhaisista henkivartioston päällikkö Nebusaradan jätti jäljelle viinitarhureiksi ja työvelvollisiksi.+
17 Ja kuparipylväät,+ jotka kuuluivat Jehovan huoneeseen, ja siirtovaunut+ ja kuparimeren,+ joka oli Jehovan huoneessa, kaldealaiset särkivät kappaleiksi ja kuljettivat sitten kaiken niiden kuparin Babyloniin.+ 18 Ja he ottivat sangot ja lapiot+ ja sammuttimet+ ja maljat+ ja kupit ja kaikki kuparivälineet, joita käytettiin palveluksessa.+ 19 Ja henkivartioston päällikkö otti vadit+ ja tuliastiat ja maljat+ ja sangot ja lampunjalat+ sekä kupit ja maljat, jotka olivat aitoa kultaa,+ ja ne, jotka olivat aitoa hopeaa.+ 20 Ja niiden kahden pylvään,+ sen yhden meren+ ja niiden kahdentoista kuparisonnin,+ jotka olivat meren alla, ja niiden siirtovaunujen*, jotka kuningas Salomo oli tehnyt Jehovan huonetta varten+ – kaikkien näiden esineiden kupari ei ollut punnittavissa.+
21 Ja mitä pylväisiin tulee, kahdeksantoista kyynärää* korkea oli kukin pylväs+ ja kahdentoista kyynärän nauha ylti sen ympäri;+ ja sen vahvuus oli neljä sormenleveyttä*, se oli ontto. 22 Ja sen päässä oleva pylväänpää oli kuparia,+ ja yhden pylväänpään korkeus oli viisi kyynärää,+ ja pylväänpäässä oleva verkosto granaattiomenoineen, ympäriinsä,+ oli kokonaan kuparia, ja toisessa pylväässä oli aivan nämä samat, myös granaattiomenat.+ 23 Ja granaattiomenia oli yhdeksänkymmentäkuusi, sivuilla*; kaikkiaan oli verkoston päällä yltympäri sata granaattiomenaa.+
24 Lisäksi henkivartioston päällikkö otti ylipappi Serajan+ ja toisella sijalla olevan papin Sefanjan+ ja kolme ovenvartijaa,+ 25 ja kaupungista hän otti yhden hovivirkamiehen, joka sattui olemaan sotilaiden valvojana, ja seitsemän miestä niistä kuninkaan luo pääsevistä,*+ jotka tavattiin kaupungista, ja armeijan päällikön sihteerin, joka kutsui tarkastukseen maan kansaa*, ja maan kansasta kuusikymmentä miestä*, jotka tavattiin keskeltä kaupunkia.+ 26 Nämä siis henkivartioston päällikkö Nebusaradan+ otti ja johdatti heidät Babylonin kuninkaan luo Riblaan.+ 27 Ja nämä Babylonin kuningas sitten löi+ ja surmasi heidät Riblassa+ Hamatin+ maassa. Näin Juuda meni pakkosiirtolaisuuteen pois omasta maastaan.+
28 Tämä on se väki, jonka Nebukadressar vei pakkosiirtolaisuuteen: seitsemäntenä vuonna kolmetuhatta kaksikymmentäkolme juutalaista.+
29 Nebukadressarin kahdeksantenatoista vuonna+ oli Jerusalemista kahdeksansataakolmekymmentäkaksi sielua.
30 Nebukadressarin kahdentenakymmenentenäkolmantena vuonna vei henkivartioston päällikkö Nebusaradan juutalaisia pakkosiirtolaisuuteen seitsemänsataaneljäkymmentäviisi sielua.+
Kaikkiaan sieluja oli neljätuhatta kuusisataa.*
31 Lopulta tapahtui Juudan kuninkaan Jojakinin pakkosiirtolaisuuden kolmantenakymmenentenäseitsemäntenä vuonna,+ kahdennessatoista kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä, että Babylonin kuningas Evil-Merodak kuninkaaksitulovuotenaan* korotti Juudan kuninkaan Jojakinin pään+ ja päästi hänet sitten vankilasta. 32 Ja hän alkoi puhua hänelle hyvää ja asetti hänen istuimensa* niiden muiden kuninkaiden istuimia korkeammalle, jotka olivat hänen luonaan Babylonissa.+ 33 Ja hän riisui* vanginvaatteensa,+ ja hän söi leipää+ hänen edessään vakituisesti kaikkina elämänsä päivinä.+ 34 Ja mitä hänen määräannokseensa tulee, hänelle annettiin vakituinen määräannos Babylonin kuninkaalta, mitä hänelle päivittäin kuului*, hänen kuolinpäiväänsä asti,+ kaikkina hänen elämänsä päivinä.