2. Kuninkaiden kirja

25 Ja hänen ollessaan kuninkaana yhdeksättä+ vuotta, kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä+ päivänä, tapahtui, että Babylonin kuningas+ Nebukadnessar+ tuli, niin, hän ja koko hänen sotajoukkonsa, Jerusalemia vastaan ja alkoi leiriytyä sitä vastaan ja rakentaa piiritysmuuria ympäriinsä sitä vastaan.+ 2 Niin kaupunki oli piiritettynä kuningas Sidkian yhdenteentoista vuoteen asti. 3 Neljännen kuun* yhdeksäntenä+ päivänä nälänhätä+ oli kaupungissa ankara, ja osoittautui, ettei maan kansalle ollut leipää.+ 4 Ja kaupunkiin murtauduttiin,+ ja kaikki sotilaat pakenivat* yöllä kaksoismuurin välissä olevasta portista, joka on kuninkaan puutarhan vieressä,+ kaldealaisten+ ympäröidessä kaupunkia joka puolelta, ja kuningas* lähti menemään+ Araban+ suuntaan. 5 Ja kaldealaisten sotajoukko+ lähti ajamaan kuningasta takaa, ja he tavoittivat hänet+ lopulta Jerikon aavikkotasangoilla,+ ja koko hänen sotajoukkonsa hajaantui hänen luotaan. 6 Sitten he ottivat kuninkaan kiinni+ ja veivät hänet Babylonin kuninkaan luo ylös Riblaan+ julistaakseen hänelle oikeudellisen päätöksen. 7 Ja Sidkian pojat he surmasivat hänen silmiensä edessä,+ ja Sidkian silmät hän sokaisi,+ minkä jälkeen hän sitoi hänet kuparikahlein+ ja vei hänet Babyloniin.+

8 Ja viidennessä kuussa, kuukauden seitsemäntenä päivänä, nimittäin kuningas Nebukadnessarin, Babylonin kuninkaan, yhdeksäntenätoista+ vuonna, tuli henkivartioston päällikkö Nebusaradan,+ Babylonin kuninkaan palvelija, Jerusalemin luo.+ 9 Ja hän ryhtyi polttamaan Jehovan huonetta+ ja kuninkaan taloa+ ja kaikkia Jerusalemin taloja,+ ja jokaisen mahtavan miehen talon* hän poltti tulella.+ 10 Ja koko kaldealaisten sotajoukko, joka oli henkivartioston päällikön mukana, hajotti Jerusalemin muurit joka puolelta.+ 11 Ja loput kansasta,+ joka oli jäljellä kaupungissa, ja Babylonin kuninkaan puolelle menneet* ja loput väkijoukosta* henkivartioston päällikkö Nebusaradan vei pakkosiirtolaisuuteen.+ 12 Ja jotkut maan alhaisosta+ henkivartioston päällikkö jätti jäljelle viinitarhureiksi ja työvelvollisiksi.+ 13 Ja kuparipylväät,+ jotka olivat Jehovan huoneessa, ja siirtovaunut+ ja kuparimeren,+ jotka olivat Jehovan huoneessa, kaldealaiset särkivät kappaleiksi ja kuljettivat sitten niiden kuparin Babyloniin.+ 14 Ja he ottivat sangot ja lapiot ja sammuttimet ja kupit ja kaikki kuparivälineet,+ joita käytettiin palveluksessa. 15 Ja henkivartioston päällikkö otti tuliastiat ja maljat, jotka olivat aitoa kultaa,+ ja ne, jotka olivat aitoa hopeaa.+ 16 Niiden kahden pylvään, sen yhden meren ja niiden siirtovaunujen, jotka Salomo oli tehnyt Jehovan huonetta varten, kaikkien näiden esineiden kupari ei ollut punnittavissa.+ 17 Kummankin pylvään korkeus oli kahdeksantoista kyynärää,+ ja sen päässä oleva pylväänpää+ oli kuparia, ja pylväänpään korkeus oli kolme* kyynärää, ja pylväänpäätä ympäröivä verkosto granaattiomenoineen,+ sekin oli kokonaan kuparia, ja toisessa pylväässä oli nämä samat verkoston päällä.

18 Lisäksi henkivartioston päällikkö otti ylipappi* Serajan+ ja toisella sijalla olevan papin Sefanjan*+ ja kolme ovenvartijaa,+ 19 ja kaupungista hän otti yhden hovivirkamiehen, jonka valvonnassa sotilaat olivat, ja viisi miestä niistä kuninkaan luo pääsevistä*, jotka tavattiin kaupungista, ja armeijan päällikön sihteerin, joka kutsui tarkastukseen* maan kansaa, sekä maan kansasta kuusikymmentä miestä, jotka tavattiin kaupungista;+ 20 henkivartioston päällikkö Nebusaradan+ otti siis heidät+ ja johdatti heidät Babylonin kuninkaan luo Riblaan.+ 21 Sitten Babylonin kuningas löi heidät+ ja surmasi heidät Riblassa Hamatin maassa.+ Näin Juuda meni pakkosiirtolaisuuteen pois omasta maastaan.+

22 Juudan maahan jätetyille,+ jotka Babylonin kuningas Nebukadnessar oli jättänyt jäljelle, heitä valvomaan hän nimitti nyt Gedaljan,*+ Safanin+ pojan Ahikamin+ pojan. 23 Kun kaikki sotajoukkojen päälliköt,+ he ja heidän miehensä, kuulivat, että Babylonin kuningas oli nimittänyt Gedaljan, he tulivat heti Gedaljan luo Mispaan,+ nimittäin Ismael, Netanjan poika, ja Johanan, Kareahin poika, ja Seraja, netofalaisen Tanhumetin poika, ja Jaasanja*, maakalaisen poika, he ja heidän miehensä. 24 Sitten Gedalja vannoi+ heille ja heidän miehilleen ja sanoi heille: ”Älkää pelätkö kaldealaisten palvelijoina olemista. Asukaa maassa ja palvelkaa Babylonin kuningasta, niin teidän käy hyvin.”+

25 Ja seitsemännessä+ kuussa tapahtui, että Ismael,+ kuninkaallisen jälkeläisen Elisaman pojan Netanjan poika, tuli vielä lisäksi kymmenen miestä mukanaan, ja sitten he löivät maahan Gedaljan,+ niin että hän kuoli, sekä myös ne juutalaiset ja kaldealaiset, jotka sattuivat olemaan hänen kanssaan Mispassa.+ 26 Sen jälkeen kaikki kansa pienistä suuriin saakka ja sotajoukkojen päälliköt nousivat ja tulivat Egyptiin,+ sillä he olivat alkaneet pelätä kaldealaisten takia.+

27 Ja tapahtui Juudan kuninkaan Jojakinin+ pakkosiirtolaisuuden kolmantenakymmenentenäseitsemäntenä vuonna, kahdennessatoista kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä, että Babylonin kuningas Evil-Merodak+ kuninkaaksitulovuotenaan korotti Juudan kuninkaan Jojakinin pään+ päästäen hänet pidätettyjen talosta, 28 ja hän alkoi puhua hänelle hyvää ja asetti sitten hänen istuimensa niiden kuninkaiden istuimia korkeammalle, jotka olivat hänen luonaan Babylonissa.+ 29 Ja hän riisui vanginvaatteensa,+ ja hän söi vakituisesti leipää+ hänen edessään kaikkina elämänsä päivinä. 30 Mitä hänen määräannokseensa+ tulee, hänelle annettiin vakituisesti määräannos kuninkaalta, mitä hänelle päivittäin kuului*, kaikkina hänen elämänsä päivinä.