Nehemia
5 Mutta kansa ja heidän vaimonsa nostivat suuren huudon+ juutalaisia veljiään vastaan.+ 2 Ja jotkut sanoivat: ”Me annamme poikamme ja tyttäremme pantiksi* saadaksemme viljaa syötäväksi ja pysyäksemme elossa.”+ 3 Ja jotkut sanoivat: ”Me annamme peltomme ja viinitarhamme ja talomme pantiksi+ saadaksemme viljaa elintarvikepulan aikana.” 4 Ja jotkut sanoivat: ”Olemme lainanneet rahaa kuninkaan pakkoveroon+ peltojamme ja viinitarhojamme vastaan.+ 5 Ja onhan lihamme samanlaista kuin veljiemme liha,+ poikamme ovat samanlaisia kuin heidän poikansa, mutta katso, olemme alentamassa poikiamme ja tyttäriämme orjiksi,+ ja jotkut tyttäristämme on jo alennettu, ja kätemme ovat voimattomat, koska peltomme ja viinitarhamme kuuluvat toisille.”
6 Ja heti kun kuulin heidän huutonsa ja nämä sanat, suutuin kovasti. 7 Niinpä sydämeni harkitsi asiaa sisimmässäni, ja aloin moittia+ jalosukuisia ja valtuusmiehiä ja sanoin sitten heille: ”Kiskurikorkoa+ te vaaditte kukin omalta veljeltänne.”
Sitten järjestin suuren kansankokouksen heidän takiaan.+ 8 Ja minä sanoin heille: ”Me olemme ostaneet takaisin+ – sikäli kuin se oli vallassamme – omia juutalaisia veljiämme, jotka oli myyty kansakunnille, ja tekö myytte samaan aikaan omia veljiänne,+ ja meillekö heidät on myytävä?” Silloin he mykistyivät eivätkä kyenneet sanomaan sanaakaan.+ 9 Ja sanoin* vielä: ”Teidän menettelynne ei ole hyvä.+ Eikö teidän tulisi vaeltaa Jumalamme+ pelossa+ kansakuntien, vihollistemme, häväistyksen takia?*+ 10 Ja vielä: minä, veljeni ja palvelijani lainaamme heille rahaa ja viljaa. Pyydän, luopukaamme tästä korkoa vastaan lainaamisesta.+ 11 Palauttaisitteko heille tänä päivänä heidän peltonsa,+ viinitarhansa, oliivilehtonsa ja talonsa ja sadanneksen* rahasta ja viljasta, uudesta viinistä ja öljystä, jonka vaaditte heiltä korkona.”
12 Tähän he sanoivat: ”Me palautamme+ sen emmekä vaadi heiltä mitään takaisin.+ Teemme täsmälleen niin kuin sanot.”+ Niin kutsuin papit ja vannotin heitä tekemään tämän sanan mukaan.+ 13 Ravistin myös povilaskokseni tyhjäksi ja sanoin sitten: ”Ravistakoon tosi Jumala näin huonekunnastaan ja hankkimastaan omaisuudesta pois jokaisen miehen, joka ei toteuta tätä sanaa, ja tulkoon hän näin ravistetuksi ja tyhjäksi.” Tähän koko seurakunta* sanoi: ”Aamen!”*+ Ja he alkoivat ylistää Jehovaa.+ Ja kansa ryhtyi tekemään tämän sanan mukaan.+
14 Vielä eräs asia: Siitä päivästä lähtien, jona kuningas Artakserkses+ valtuutti minut heidän käskynhaltijakseen*+ Juudan maahan, kahdennestakymmenennestä+ vuodestaan kolmanteenkymmenenteenkahdenteen+ vuoteensa asti, kahteentoista vuoteen, minä ja veljeni emme syöneet käskynhaltijalle kuuluvaa leipää.+ 15 Sen sijaan edelliset käskynhaltijat, jotka olivat ennen minua, olivat rasittaneet kansaa ja ottaneet heiltä leipää ja viiniä varten neljäkymmentä hopeasekeliä* päivittäin*. Heidän palvelijansakin olivat sortaneet kansaa.+ Minä en kuitenkaan tehnyt niin+ Jumalan pelosta.+
16 Ja minä kävin myös käsiksi tämän muurin tekoon,+ emmekä me hankkineet peltoakaan;+ ja kaikki palvelijani koottiin sinne työhön. 17 Ja juutalaiset ja valtuusmiehet, sataviisikymmentä miestä, sekä ne, jotka tulivat luoksemme ympärillämme olevista kansakunnista, olivat minun pöydässäni.+ 18 Mitä tulee siihen, mitä valmistettiin päivittäin, niin minulle valmistettiin yksi sonni, kuusi valiolammasta ja lintuja, ja joka kymmenes päivä oli runsaasti kaikenlaisia viinejä.+ Tästäkään huolimatta en vaatinut käskynhaltijalle kuuluvaa leipää, koska palvelus painoi tätä kansaa raskaana. 19 Muista, oi Jumalani, minun hyväkseni+ kaikki, mitä olen tehnyt tämän kansan puolesta.+