Job
3 Tämän jälkeen Job avasi suunsa ja alkoi kirota päiväänsä.+ 2 Sitten Job vastasi ja sanoi:
3 ”Kadotkoon se päivä, jona tulin syntyneeksi,+
niin myös se yö, jolloin joku sanoi: ’Voimakas mies* on siinnyt!’
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi.
Älköön Jumala* etsikö sitä ylhäältä,
älköönkä päivänvalo siihen säteilkö.
5 Vaatikoot pimeys ja syvä varjo* sen takaisin.
Sadepilvi asukoon sen päällä.
Pitäkööt päivän pimentäjät sitä kauhun vallassa.+
älköön se iloitko vuoden päivien joukossa,
älköön se astuko kuukausien lukuun.
9 Pimentykööt sen hämärän tähdet,
odottakoon se valoa, jota ei tule,
älköönkä se nähkö aamunkoiton säteitä.
13 Olisinhan tähän mennessä maannut saadakseni olla rauhassa,+
olisin nukkunut silloin, olisin levossa+
14 maan kuninkaiden ja neuvonantajien kanssa,+
jotka rakentavat itseään varten autioita paikkoja,*+
15 tai ruhtinaiden kanssa, joilla on kultaa,
jotka täyttävät talonsa hopealla;
16 tai kätketyn kuolleen sikiön+ tavoin en olisi tullut olemaan,
lasten tavoin, jotka eivät ole valoa nähneet.+
21 Miksi on niitä, jotka odottavat kuolemaa, jota ei tule,+
vaikka he kaivavat sitä enemmän kuin kätkettyjä aarteita?
24 Sillä huokailuni tulee ennen ruokaani,+
ja parkunani purkautuvat kuin vedet.+
25 Sillä kauhistavaa olen pelännyt, ja se minua kohtaa,
ja mitä olen säikähtänyt, se minulle tapahtuu.+
26 En ole ollut huoleton enkä rauhassa
enkä levossa, ja vielä tulee kiihtymys.”