17 Murtunut on henkeni,+ sammuneet ovat päiväni,
hautausmaa odottaa minua.+
2 Totisesti minua pilkataan,+
ja heidän kapinallisen menettelynsä keskellä silmäni viipyy.
3 Asetathan toki puolestani pantin talteesi.+
Kuka muukaan menisi minusta kättä lyöden+ takuuseen?
4 Sillä sinä olet sulkenut heidän sydämensä ymmärtäväisyydeltä.+
Siksi sinä et korota heitä.
5 Hän voi käskeä tovereita ottamaan osansa,
mutta hänen poikiensa silmät raukeavat.+
6 Ja hän on tehnyt minusta kansojen sananparren,+
niin että minusta tulee kasvoille syljettävä.+
7 Ja silmäni hämärtyy mielipahasta,+
ja kaikki jäseneni ovat kuin varjo.
8 Oikeamieliset tuijottavat tätä hämmästyneinä,
ja viatonkin kiihtyy luopion vuoksi.
9 Vanhurskas pysyy tiellään,+
ja puhdaskätinen+ saa jatkuvasti lisää voimaa.+
10 Mutta te voitte kaikki jälleen jatkaa. Tulkaahan siis tänne,
joskaan en löydä ketään viisasta joukostanne.+
11 Menneet ovat päiväni,+ rikki revityt ovat suunnitelmani,+
sydämeni toiveet.
12 Yötä he esittävät päiväksi:+
’Valo on lähellä, koska on pimeä.’
13 Jos jatkan odottamista, Šeol on taloni;+
pimeyteen+ minun on levitettävä leposijani.
14 Hautakuopalle+ minun on huudettava: ’Sinä olet isäni!’,
toukalle:+ ’Äitini ja sisareni!’
15 Missä siis on silloin toivoni?+
Ja toivoani – kuka sitä katselee?
16 Alas Šeolin salpojen luo ne menevät,
kun meidän kaikkien on yhdessä laskeuduttava tomuun asti.”+