2. Kuninkaiden kirja
8 Ja Elisa itse oli puhunut naiselle, jonka pojan hän oli herättänyt eloon,+ sanoen: ”Nouse ja lähde, sinä ja huonekuntasi, ja asu muukalaisena, missä vain voit muukalaisena asua,+ sillä Jehova on kutsunut nälänhädän,+ ja se on sitä paitsi tuleva* maahan seitsemäksi vuodeksi.”+ 2 Niin nainen nousi ja teki tosi Jumalan miehen sanan mukaan ja lähti,+ hän ja hänen huonekuntansa,+ ja asettui asumaan muukalaisena filistealaisten maahan+ seitsemäksi vuodeksi.
3 Ja seitsemän vuoden kuluttua tapahtui, että nainen palasi filistealaisten maasta ja meni äänekkäästi anomaan kuninkaalta+ taloaan ja peltoaan. 4 Kuningas puhui juuri Gehasille,+ tosi Jumalan miehen palvelijalle, sanoen: ”Kerrohan toki minulle kaikki ne suuret teot, jotka Elisa on tehnyt.”+ 5 Ja tapahtui, että juuri kun hän kertoi kuninkaalle, kuinka hän oli herättänyt kuolleen eloon,+ niin katso, nainen, jonka pojan hän oli herättänyt eloon, anoi äänekkäästi kuninkaalta taloaan ja peltoaan.+ Gehasi sanoi heti: ”Herrani,+ kuningas, tämä on se nainen, ja tämä on hänen poikansa, jonka Elisa herätti eloon.” 6 Silloin kuningas kysyi naiselta, ja tämä ryhtyi esittämään hänelle kertomustaan.+ Sitten kuningas antoi hänen mukaansa hovivirkamiehen+ ja sanoi: ”Palauta kaikki, mikä on hänen, ja kaikki pellon tuotteet siitä päivästä alkaen, jona hän lähti maasta, tähän saakka.”+
7 Sitten Elisa tuli Damaskokseen,+ ja Syyrian kuningas Ben-Hadad+ oli sairaana. Niinpä hänelle ilmoitettiin ja sanottiin: ”Tosi Jumalan mies+ on tullut tänne asti.” 8 Silloin kuningas sanoi Hasaelille:+ ”Ota mukaasi lahja+ ja mene tapaamaan tosi Jumalan miestä, ja sinun on tiedusteltava+ Jehovalta hänen kauttaan sanoen: ’Toivunko minä tästä sairaudesta?’” 9 Niin Hasael meni tapaamaan häntä ja otti mukaansa lahjan, niin, kaikenlaista Damaskoksen hyvyyttä, neljänkymmenen kamelin kuorman, ja tuli ja asettui hänen eteensä ja sanoi: ”Poikasi,+ Syyrian kuningas Ben-Hadad, on lähettänyt minut luoksesi sanomaan: ’Toivunko minä tästä sairaudesta?’” 10 Silloin Elisa sanoi hänelle: ”Mene, sano hänelle: ’Ehdottomasti sinä toivut*’, ja Jehova on näyttänyt minulle,+ että hän kuolemalla kuolee.”+ 11 Ja hän tuijotti jäykästi eteensä liikahtamatta, kunnes se vaikutti kiusalliselta. Sitten tosi Jumalan mies puhkesi itkemään.+ 12 Tällöin Hasael sanoi: ”Miksi herrani itkee?” Tähän hän sanoi: ”Koska tiedän hyvin, mitä pahaa+ sinä tulet tekemään Israelin pojille. Heidän linnoitetut paikkansa sinä luovutat tulen valtaan, ja heidän valiomiehensä sinä tapat miekalla, ja heidän lapsensa sinä isket kappaleiksi,+ ja heidän raskaana olevat naisensa sinä halkaiset.”+ 13 Silloin Hasael sanoi: ”Mikä on sinun palvelijasi, pelkkä koira,+ että hän voisi tehdä näin suuren teon?” Mutta Elisa sanoi: ”Jehova on näyttänyt sinut minulle Syyrian kuninkaana.”+
14 Sen jälkeen hän lähti Elisan luota ja tuli oman herransa luo, joka silloin sanoi hänelle: ”Mitä Elisa sanoi sinulle?” Tähän hän sanoi: ”Hän sanoi minulle: ’Ehdottomasti sinä toivut.’”+ 15 Ja seuraavana päivänä tapahtui, että hän otti päiväpeitteen* ja kastoi* sen veteen ja levitti sen hänen kasvoilleen,+ niin että hän kuoli.+ Ja Hasael+ alkoi hallita hänen sijastaan.
16 Ja Israelin kuninkaan Joramin,*+ Ahabin pojan, viidentenä vuonna, jolloin Josafat oli Juudan kuninkaana, tuli Joram,+ Juudan kuninkaan Josafatin poika, kuninkaaksi. 17 Hän oli kuninkaaksi tullessaan kolmekymmentäkaksivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta.+ 18 Ja hän vaelsi Israelin kuninkaiden tietä,+ niin kuin Ahabin huoneeseen kuuluvat olivat tehneet,+ sillä Ahabin tyttärestä tuli hänen vaimonsa,+ ja hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä. 19 Eikä Jehova tahtonut hävittää Juudaa+ palvelijansa Daavidin tähden,+ niin kuin hän oli tälle luvannutkin antaa lampun+ hänelle ja hänen pojilleen* ainiaaksi*.
20 Hänen päivinään Edom+ kapinoi päästäkseen Juudan valvonnasta ja asetti sitten hallitsijakseen kuninkaan.+ 21 Sen vuoksi Joram siirtyi Sairiin kaikkine vaunuineen. Ja tapahtui, että hän itse nousi yöllä ja löi sitten edomilaiset, jotka piirittivät häntä ja vaunujen päälliköitä, ja väki lähti pakenemaan teltoilleen. 22 Mutta Edom on aina tähän päivään saakka kapinoinut päästäkseen Juudan valvonnasta. Silloin, siihen aikaan, Libna*+ alkoi kapinoida.
23 Ja mitä muuta sanottavaa on Joramista ja kaikesta, mitä hän teki, eikö se ole kirjoitettu Juudan kuninkaiden päiviä koskevien asioiden kirjaan?+ 24 Lopulta Joram meni lepoon esi-isiensä luo,+ ja hänet haudattiin esi-isiensä pariin Daavidin kaupunkiin.+ Ja hänen poikansa Ahasja*+ alkoi hallita hänen sijastaan.
25 Israelin kuninkaan Joramin, Ahabin pojan, kahdentenatoista vuonna Ahasja, Juudan kuninkaan Joramin poika, tuli kuninkaaksi.+ 26 Alkaessaan hallita Ahasja oli kaksikymmentäkaksivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa yhden vuoden.+ Ja hänen äitinsä oli nimeltään Atalja,+ Israelin kuninkaan Omrin+ pojantytär*. 27 Ja hän vaelsi Ahabin huoneen tietä+ ja teki Ahabin huoneen tavoin sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä,+ sillä hän oli avioliiton kautta Ahabin huoneen sukulainen.+ 28 Niinpä hän lähti Joramin, Ahabin pojan, kanssa sotaan Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan+ Ramot-Gileadiin,+ mutta syyrialaiset löivät+ Joramin. 29 Silloin kuningas Joram+ palasi parantuakseen Jisreelissä+ haavoista, jotka syyrialaiset aiheuttivat hänelle Ramassa* hänen taistellessaan Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan. Ja Juudan kuningas Ahasja,+ Joramin poika, meni alas Jisreeliin katsomaan Joramia, Ahabin poikaa, koska tämä oli sairaana.