Tuomarien kirja
11 Gileadilaisesta+ Jeftasta+ oli nyt tullut väkevä, urhoollinen mies,+ ja hän oli porttonaisen+ poika, ja Gilead oli Jeftan isä. 2 Ja Gileadin vaimo synnytti hänelle poikia. Kun vaimon pojat kasvoivat isoiksi, he ryhtyivät ajamaan Jeftaa pois ja sanoivat hänelle: ”Et ole saava perintöä isämme huonekunnassa,+ sillä sinä olet toisen naisen poika.” 3 Niin Jefta pakeni veljiensä takia ja asettui asumaan Tobin maahan.+ Ja joutilaita miehiä lyöttäytyi Jeftan seuraan, ja heillä oli tapana lähteä hänen mukaansa.+
4 Ja jonkin ajan kuluttua tapahtui, että Ammonin pojat alkoivat taistella Israelia vastaan.+ 5 Ja tapahtui Ammonin poikien taistellessa Israelia vastaan,+ että Gileadin vanhimmat lähtivät heti hakemaan Jeftaa Tobin maasta.+ 6 Sitten he sanoivat Jeftalle: ”Tule toki ja palvele komentajanamme, ja taistelkaamme Ammonin poikia vastaan.” 7 Mutta Jefta sanoi Gileadin vanhimmille:+ ”Ettekö juuri te vihanneet minua niin, että ajoitte minut pois isäni huoneesta?+ Minkä vuoksi siis olette tulleet luokseni juuri nyt, kun olette ahdingossa?”+ 8 Tähän Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: ”Siksihän olemme nyt palanneet+ luoksesi, ja sinun on lähdettävä mukaamme ja taisteltava Ammonin poikia vastaan, ja sinun on tultava meille kaikkien Gileadin asukkaiden päämieheksi.”+ 9 Niin Jefta sanoi Gileadin vanhimmille: ”Jos te viette minut takaisin taistelemaan Ammonin poikia vastaan ja Jehova luovuttaa+ heidät minulle, minä tulen päämieheksenne!” 10 Gileadin vanhimmat vuorostaan sanoivat Jeftalle: ”Osoittautukoon Jehova kuuntelijaksi välillämme,+ ellemme tee sanasi mukaan.”+ 11 Niin Jefta lähti Gileadin vanhinten mukaan, ja kansa asetti hänet päämiehekseen ja komentajakseen.+ Sen jälkeen Jefta puhui kaikki sanansa Jehovan edessä+ Mispassa.+
12 Sitten Jefta lähetti sanansaattajia Ammonin poikien+ kuninkaan luo sanomaan: ”Mitä tekemistä minulla on sinun kanssasi,*+ kun olet tullut minua vastaan taistelemaan maassani?” 13 Niin Ammonin poikien kuningas sanoi Jeftan sanansaattajille: ”Se johtuu siitä, että Israel otti Egyptistä tullessaan minun maani+ Arnonista+ Jabbokiin ja Jordaniin asti.+ Mutta palauta toki se nyt rauhassa.” 14 Silloin Jefta lähetti vielä kerran sanansaattajia Ammonin poikien kuninkaan luo 15 ja sanoi hänelle:
”Näin on Jefta sanonut: ’Israel ei ottanut Moabin+ maata eikä Ammonin poikien maata.+ 16 Sillä Egyptistä tullessaan Israel vaelsi erämaan halki Punaisellemerelle+ asti ja tuli lopulta Kadesiin.+ 17 Sitten Israel lähetti sanansaattajia Edomin+ kuninkaan luo sanomaan: ”Sallithan minun kulkea maasi läpi”, mutta Edomin kuningas ei kuunnellut. Myös Moabin+ kuninkaalle he lähettivät viestin, eikä hänkään suostunut. Ja Israel jäi asumaan Kadesiin.+ 18 Vaeltaessaan erämaan läpi he kiersivät Edomin maan+ ja Moabin maan, joten he kulkivat Moabin maahan nähden auringonnousuun päin*+ ja leiriytyivät Arnonin seudulle, eivätkä he tulleet Moabin rajan sisäpuolelle,+ sillä Arnon oli Moabin rajana.+
19 Sen jälkeen Israel lähetti sanansaattajia amorilaisten kuninkaan Sihonin, Hesbonin kuninkaan, luo,+ ja Israel sanoi hänelle: ”Sallithan meidän kulkea maasi läpi omaan paikkaani.”+ 20 Mutta Sihonista ei tuntunut turvalliselta, että Israel kulkisi hänen alueensa läpi, joten Sihon kokosi kaiken väkensä ja leiriytyi Jahasiin+ ja ryhtyi taistelemaan Israelia vastaan.+ 21 Silloin Jehova, Israelin Jumala, antoi Sihonin ja kaiken hänen väkensä Israelin käsiin, niin että he löivät heidät, ja Israel otti haltuunsa kaiken siinä maassa asuvien amorilaisten maan.+ 22 Niin he ottivat haltuunsa amorilaisten koko alueen Arnonista Jabbokiin asti ja erämaasta Jordaniin asti.+
23 Nyt siis Jehova, Israelin Jumala, hääti amorilaiset kansansa Israelin edestä,+ ja sinä puolestasi häätäisit sen*. 24 Etkö häädäkin sen*, jonka jumalasi* Kemos+ panee sinut häätämään? Ja jokaisen, jonka Jehova, meidän Jumalamme, on häätänyt edestämme, sen me häädämme.*+ 25 Ja oletko sinä nyt yhtään parempi kuin Moabin kuningas Balak, Sipporin poika?+ Kiistelikö hän koskaan Israelin kanssa, tai taisteliko hän milloinkaan heitä vastaan? 26 Kun Israel asui kolmesataa vuotta Hesbonissa ja sen tytärkaupungeissa+ ja Aroerissa+ ja sen tytärkaupungeissa ja kaikissa Arnonin varsilla olevissa kaupungeissa, niin miksi et koskaan sinä aikana siepannut niitä?+ 27 Itse en puolestani ole tehnyt syntiä sinua vastaan, mutta sinä kohtelet minua väärin taistelemalla minua vastaan. Tuomitkoon Jehova, Tuomari,+ tänään Israelin poikien ja Ammonin poikien välillä.’”
28 Eikä Ammonin poikien kuningas kuunnellut niitä Jeftan sanoja, jotka tämä oli hänelle lähettänyt.+
29 Jehovan henki tuli nyt Jeftaan,+ ja hän lähti kulkemaan Gileadin ja Manassen halki sekä kulki edelleen Gileadin Mispen+ kautta, ja Gileadin Mispestä hän kulki Ammonin poikien luo.
30 Silloin Jefta teki Jehovalle juhlallisen lupauksen+ ja sanoi: ”Jos sinä todella annat Ammonin pojat minun käsiini, 31 niin on tapahduttava, että se joka tulee ulos, joka tulee ulos taloni ovista minua vastaan, kun palaan rauhassa+ Ammonin poikien luota, on myös kuuluva Jehovalle,+ ja minä olen uhraava hänet polttouhriksi.”+
32 Niin Jefta kulki Ammonin poikien luo taistellakseen heitä vastaan, ja Jehova antoi heidät sitten hänen käsiinsä. 33 Ja hän löi heitä Aroerista kaiken matkaa Minnitiin+ saakka – kaksikymmentä kaupunkia – ja Abel-Keramimiin asti aiheuttaen hyvin suuren joukkosurman. Näin Ammonin pojat alistettiin Israelin poikien edessä.
34 Lopulta Jefta tuli kotiinsa Mispaan,+ ja katso, hänen tyttärensä tuli ulos häntä vastaan tamburiinia soittaen ja tanssien!*+ Ja hän oli hänen ainoa lapsensa.* Paitsi tätä hänellä ei ollut poikaa eikä tytärtä. 35 Ja tapahtui, että hänet nähdessään hän repäisi vaatteensa+ ja sanoi: ”Voi, tyttäreni! Sinä olet totisesti painanut minut maahan, ja sinusta itsestäsi on tullut se, jonka olen saattanut eristyksiin. Ja minä olen avannut suuni Jehovalle enkä voi perääntyä.”+
36 Mutta hän sanoi hänelle: ”Isäni, jos olet avannut suusi Jehovalle, niin tee minulle niin kuin suusi on esittänyt,+ koska Jehova on toteuttanut puolestasi kostotoimet vihollisillesi, Ammonin pojille.” 37 Ja hän sanoi vielä isälleen: ”Tehtäköön minulle näin: jätä minut kahdeksi kuukaudeksi yksin ja anna minun mennä, niin tahdon laskeutua vuorille, ja salli minun, minun ja ystävättärieni, itkeä neitsyyttäni.”+
38 Tähän hän sanoi: ”Mene!” Niin hän lähetti hänet pois kahdeksi kuukaudeksi, ja hän lähti, hän ja hänen ystävättärensä, ja itki neitsyyttään vuorilla. 39 Ja kahden kuukauden kuluttua tapahtui, että hän palasi isänsä luo, minkä jälkeen tämä täytti juhlallisen lupauksensa, jonka hän oli hänestä antanut.+ Hän ei puolestaan koskaan yhtynyt mieheen. Ja Israelissa tuli säännökseksi: 40 vuodesta vuoteen Israelin tyttäret kävivät antamassa kiitosta* gileadilaisen Jeftan tyttärelle, neljä päivää vuodessa.+