Nehemia
9 Ja tämän kuun+ kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä Israelin pojat kokoontuivat sekä paastosivat,+ ja heillä oli säkkikangas+ ja multaa+ päällään. 2 Ja Israelin siemen ryhtyi erottautumaan+ kaikista vierasmaalaisista*+ ja astui sitten esiin tunnustamaan+ omat syntinsä+ ja isiensä erheet.+ 3 Sen jälkeen he nousivat seisomaan paikallaan+ ja lukivat ääneen Jehovan, Jumalansa, lain kirjaa+ neljännen osan päivästä,+ ja neljännen osan he tekivät tunnustuksia+ ja kumarsivat Jehovaa, Jumalaansa.+
4 Niin Jesua ja Bani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Serebja,+ Bani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle+ ja huusivat kuuluvalla äänellä+ Jehovan, Jumalansa, puoleen. 5 Ja leeviläiset Jesua ja Kadmiel, Bani, Hasabneja, Serebja, Hodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: ”Nouskaa, siunatkaa+ Jehovaa, Jumalaanne, ajan hämärästä ajan hämärään asti.+ Ja siunatkoot he sinun loistoisaa nimeäsi,+ joka on korotettu yli kaiken siunauksen ja ylistyksen.
6 Sinä yksin olet Jehova;+ sinä itse olet tehnyt taivaat,+ taivasten taivaan ja koko niiden armeijan,+ maan+ ja kaiken, mitä sen päällä on,+ meret+ ja kaiken, mitä niissä on,+ ja sinä varjelet ne kaikki elossa, ja taivaiden armeija+ kumartaa sinua. 7 Sinä olet Jehova, tosi Jumala, joka valitsit Abramin+ ja toit hänet pois Kaldean Urista+ ja annoit hänelle nimen Abraham.+ 8 Ja sinä havaitsit hänen sydämensä uskolliseksi edessäsi;+ niin hänen kanssaan tehtiin* liitto+ siitä, että kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten ja perissiläisten ja jebusilaisten ja girgasilaisten maa annettaisiin hänelle, annettaisiin hänen siemenelleen,+ ja sinä ryhdyit toteuttamaan sanojasi, koska olet vanhurskas.+
9 Niin sinä näit+ esi-isiemme ahdistuksen Egyptissä, ja heidän huutonsa Punaisenmeren rannalla sinä kuulit.+ 10 Sitten sinä teit tunnusmerkkejä ja ihmeitä faraota ja kaikkia hänen palvelijoitaan ja kaikkea hänen maansa kansaa vastaan,+ sillä sinä tiesit heidän menetelleen julkeasti+ heitä vastaan, ja sinä ryhdyit tekemään itsellesi nimeä,+ kuten tänäkin päivänä. 11 Ja meren sinä halkaisit+ heidän edessään, niin että he meren keskitse kulkivat yli kuivaa maata myöten,+ ja heidän takaa-ajajansa sinä sinkosit syvyyksiin+ kuin kiven+ voimakkaisiin vesiin.+ 12 Ja sinä johdatit heitä päivällä pilvipatsaalla+ ja yöllä tulipatsaalla+ valaistaksesi+ heille tien, jota heidän piti kulkea. 13 Ja sinä laskeuduit Siinainvuorelle+ ja puhuit heille taivaasta+ ja annoit heille rehdit oikeudelliset päätökset+ ja totuuden lait,+ hyvät säännökset+ ja käskyt.+ 14 Ja sinä teit heille tunnetuksi pyhän sapattisi+ ja annoit heille käskyt ja säännökset ja lain palvelijasi Mooseksen välityksellä.+ 15 Ja sinä annoit heille leipää taivaasta heidän nälkäänsä+ ja hankit heille vettä kalliosta heidän janoonsa+ ja edelleen käskit heidän mennä+ ottamaan haltuunsa maan, jonka olit kätesi kohottaen vannonut antavasi heille.+
16 Ja he, siis esi-isämme, menettelivät julkeasti+ ja jäykistivät niskaansa,+ eivätkä he kuunnelleet sinun käskyjäsi. 17 Niin he kieltäytyivät kuuntelemasta,+ eivätkä he muistaneet+ ihmeellisiä tekojasi, jotka olit heidän parissaan suorittanut, vaan he jäykistivät niskaansa+ ja asettivat päämiehen+ palatakseen orjuuteensa Egyptiin*. Mutta sinä olet anteeksiantojen+ Jumala*, suosiollinen+ ja armollinen,+ hidas vihastumaan+ ja runsas+ rakkaudellisessa huomaavaisuudessa, etkä sinä hylännyt heitä.+ 18 Niinpä kun he olivat tehneet itselleen valetun vasikkapatsaan+ ja alkoivat sanoa: ’Tämä on sinun Jumalasi*, joka johdatti sinut pois Egyptistä’,+ ja syyllistyivät jatkuvasti hyvin epäkunnioittaviin tekoihin, 19 niin sinä et runsaassa armossasi hylännyt+ heitä erämaahan. Pilvipatsas ei väistynyt heidän yltään päivällä johdattamasta heitä tiellä+ eikä tulipatsas yöllä valaisemasta heille sitä tietä, jota heidän piti kulkea.+ 20 Ja sinä annoit hyvän henkesi+ tehdäksesi heidät harkitseviksi etkä pidättänyt mannaasi heidän suustaan,+ ja heidän janoonsa annoit vettä.+ 21 Ja neljäkymmentä+ vuotta sinä hankit heille ruokaa erämaassa. Heiltä ei puuttunut mitään.+ Heidän vaatteensa eivät kuluneet,+ eivätkä heidän jalkansa ajettuneet.+
22 Ja sinä annoit heille valtakuntia+ ja kansoja ja jaoit niitä pala palalta,+ niin että he ottivat haltuunsa Sihonin maan,+ jopa Hesbonin+ kuninkaan maan ja Basanin+ kuninkaan Ogin+ maan. 23 Ja heidän poikansa sinä teit yhtä lukuisiksi kuin taivaiden tähdet.+ Sitten sinä veit heidät siihen maahan,+ josta olit luvannut heidän esi-isilleen,+ että he menisivät ottamaan sen haltuunsa. 24 Niin heidän poikansa+ tulivat ja ottivat maan haltuunsa,+ ja sinä ryhdyit alistamaan+ heidän edessään maan asukkaita, kanaanilaisia,+ ja antamaan heitä heidän käsiinsä, niin, heidän kuninkaitaan+ ja maan kansoja,+ jotta he tekisivät näille mielensä mukaan.+ 25 Ja he valloittivat linnoitettuja kaupunkeja+ ja lihavan maan+ ja ottivat haltuunsa taloja, jotka olivat kaikkia hyvyyksiä täynnä,+ hakattuja vesisäiliöitä,+ viinitarhoja ja oliivilehtoja+ ja ravintoa antavia puita runsain määrin, ja niin he söivät ja tulivat kylläisiksi+ ja lihoivat+ ja elivät ylellisesti suuressa hyvyydessäsi.+
26 Mutta he tulivat tottelemattomiksi+ ja kapinoivat sinua vastaan+ ja heittivät toistuvasti lakisi selkänsä taakse+ ja tappoivat omat profeettasi,+ jotka todistivat heitä vastaan palauttaakseen heidät luoksesi,+ ja he syyllistyivät jatkuvasti hyvin epäkunnioittaviin tekoihin.+ 27 Tämän vuoksi sinä annoit heidät heidän vastustajiensa käsiin,+ jotka aiheuttivat heille jatkuvasti ahdinkoa,+ mutta ahdinkonsa aikana he huusivat sinun puoleesi,+ ja sinä itse kuulit heitä taivaista,+ ja runsaan armosi+ mukaisesti sinä annoit heille pelastajia,+ jotka pelastivat heidät heidän vastustajiensa käsistä.+
28 Mutta heti kun he pääsivät lepoon, he tekivät taas sitä, mikä on pahaa sinun edessäsi,+ ja sinä jätit heidät heidän vihollistensa käsiin, jotka polkivat heitä maahan.+ Silloin he palasivat ja huusivat sinua avukseen,+ ja sinä itse kuulit taivaista+ ja vapautit heidät runsaan armosi mukaisesti kerran toisensa jälkeen.+ 29 Vaikka sinä todistit+ heitä vastaan palauttaaksesi heidät lakisi yhteyteen,+ he itse menettelivät julkeasti+ eivätkä kuunnelleet käskyjäsi, ja he tekivät syntiä+ sinun oikeudellisia päätöksiäsi+ vastaan, joista ihminen*, jos hän tekee niiden mukaan, on myös elävä.+ Ja he hangoittelivat vastaan+ ja jäykistivät niskansa+ eivätkä kuunnelleet.+ 30 Mutta sinä olit malttavainen heitä kohtaan monta vuotta+ ja todistit jatkuvasti+ heitä vastaan hengelläsi profeettojesi välityksellä, mutta he eivät ottaneet korviinsa.+ Lopulta sinä annoit heidät maiden kansojen käsiin.+ 31 Ja runsaassa armossasi sinä et tehnyt loppua heistä+ etkä hylännyt+ heitä, sillä sinä olet suosiollinen+ ja armollinen+ Jumala*.
32 Ja nyt, oi Jumalamme, suuri,+ väkevä+ ja pelkoa herättävä*+ Jumala*, sinä joka pidät liiton+ ja säilytät rakkaudellisen huomaavaisuuden,*+ älä pidä vähäisenä edessäsi+ kaikkea sitä kärsimystä, joka on kohdannut meitä,+ meidän kuninkaitamme,+ ruhtinaitamme+ ja pappejamme+ ja profeettojamme+ ja esi-isiämme+ ja kaikkea kansaasi Assyrian kuninkaiden päivistä aina tähän päivään saakka.+ 33 Ja sinä olet vanhurskas+ kaikessa, mikä on kohdannut meitä, sillä sinä olet toiminut uskollisesti,+ mutta me olemme menetelleet jumalattomasti.+ 34 Meidän kuninkaamme, ruhtinaamme, pappimme ja esi-isämme+ eivät ole toteuttaneet lakiasi+ eivätkä kiinnittäneet huomiota käskyihisi+ eivätkä todistuksiisi*, joilla sinä todistit+ heitä vastaan. 35 Ja he, valtakuntansa*+ aikana ja heille antamiesi runsaiden hyvyyksiesi keskellä+ ja siinä laajassa ja lihavassa maassa,+ jonka asetit heidän käyttöönsä, he eivät palvelleet sinua+ eivätkä kääntyneet pois pahoista menettelytavoistaan.+ 36 Katso! Olemme tänä päivänä orjia,+ ja siinä maassa, jonka annoit esi-isillemme syödäksemme sen hedelmiä ja sen hyvyyksiä, katso, olemme orjia siinä,+ 37 ja sen sato on runsas+ niille kuninkaille,+ jotka olet asettanut meille syntiemme takia,+ ja he hallitsevat meidän ruumiitamme ja kotieläimiämme mielensä mukaan, ja me olemme suuressa ahdingossa.*+
38 Niinpä me kaiken tämän takia teemme* lujan sopimuksen,+ sekä kirjallisena että ruhtinaittemme, leeviläistemme ja pappiemme sinetillä+ vahvistettuna.”*+