1. Mooseksen kirja
12 Ja Jehova sanoi Abramille: ”Lähde matkaan maastasi ja sukulaistesi luota* ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä osoitan sinulle,+ 2 ja minä tulen tekemään sinusta suuren kansakunnan ja siunaan sinua ja tahdon tehdä sinun nimesi suureksi; ja osoittaudu siunaukseksi.+ 3 Ja minä tahdon siunata niitä, jotka siunaavat sinua, ja sen, joka kiroaa sinua, minä kiroan,+ ja kaikki maan suvut siunaavat itsensä* sinun välitykselläsi.”+
4 Silloin Abram lähti, niin kuin Jehova oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssaan. Ja Abram oli Haranista lähtiessään seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen.+ 5 Niin Abram otti vaimonsa Saarain+ ja veljensä pojan Lootin+ sekä kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet,+ ja ne sielut, jotka he olivat hankkineet Haranissa, ja he lähtivät menemään Kanaanin maahan. Lopulta he tulivat Kanaanin maahan.+ 6 Ja Abram kulki maan halki aina Sikemin*+ paikalle asti, lähelle Moren suuria puita;+ ja siihen aikaan maassa asuivat kanaanilaiset. 7 Jehova näyttäytyi nyt Abramille ja sanoi: ”Sinun siemenellesi+ minä annan tämän maan.”+ Sen jälkeen hän rakensi sinne alttarin Jehovalle, joka oli näyttäytynyt hänelle. 8 Myöhemmin hän siirtyi sieltä vuoristoon, Betelistä+ itään, ja pystytti telttansa niin, että Betel oli lännessä ja Ai+ idässä. Sitten hän rakensi sinne alttarin Jehovalle+ ja huusi avukseen* Jehovan nimeä.+ 9 Jälkeenpäin Abram purki leirin ja kulki sitten leiripaikasta toiseen Negeviä* kohti.+
10 Maassa puhkesi nyt nälänhätä, ja Abram vaelsi alas kohti Egyptiä asuakseen siellä muukalaisena,+ koska nälänhätä maassa oli ankara.+ 11 Ja kun hän lähestyi Egyptiä, niin tapahtui, että hän sanoi vaimolleen Saaraille: ”Katsohan! Tiedän hyvin, että sinä olet ulkonäöltäsi kaunis nainen.+ 12 Siksi käy varmasti niin, että egyptiläiset sinut nähdessään sanovat: ’Tämä on hänen vaimonsa.’ Ja he tappavat minut, mutta sinut he varjelevat elossa. 13 Sanoisitko olevasi minun sisareni,+ jotta minulle kävisi hyvin sinun takiasi, niin sieluni saa varmasti elää sinun ansiostasi.”+
14 Niin tapahtui, että heti Abramin tultua Egyptiin egyptiläiset saivat nähdä, että nainen oli hyvin kaunis. 15 Ja faraon* ruhtinaatkin saivat nähdä hänet, ja he ylistivät häntä faraolle, joten nainen otettiin faraon taloon. 16 Ja tämä kohteli Abramia hyvin hänen takiaan, ja hän sai lampaita ja nautakarjaa ja aaseja ja palvelijoita ja palvelijattaria ja aasintammoja ja kameleja.+ 17 Niin Jehova löi faraota ja hänen huonekuntaansa suurilla vitsauksilla+ Abramin vaimon Saarain+ vuoksi. 18 Silloin farao kutsui Abramin luokseen ja sanoi: ”Mitä oletkaan minulle tehnyt? Miksi et kertonut minulle, että hän on sinun vaimosi?+ 19 Miksi sanoit: ’Hän on minun sisareni’,+ niin että olin vähällä ottaa hänet vaimokseni? Tässä on nyt vaimosi. Ota hänet ja mene!” 20 Ja farao antoi hänestä käskyjä miehille, ja he lähtivät saattamaan häntä ja hänen vaimoaan ja kaikkea, mitä hänellä oli.*+