Jeremia
3 Sanotaan: ”Jos mies* lähettää pois vaimonsa* ja tämä todella lähtee hänen luotaan ja tulee toisen miehen omaksi, tulisiko miehen enää palata hänen luokseen?”+
Eikö se maa* ole saastumalla saastunut?+
”Ja sinä* itse olet syyllistynyt porttouteen monien kumppanien kanssa;+ ja voisiko olla paluuta luokseni?”+ lausuu Jehova. 2 ”Kohota katseesi tallatuille poluille ja katso.+ Missä ei sinua ole raiskattu?*+ Teiden varsilla olet istunut heitä odotellen niin kuin arabialainen erämaassa;+ ja sinä saastutat maata porttoudenteoillasi ja pahuudellasi.+ 3 Niinpä runsaat sadekuurot pidätetään+ eikä edes kevätsadetta ole tullut.+ Ja sinä olet saanut porttouteen syyllistyvän vaimon otsan. Sinä olet kieltäytynyt tuntemasta nöyryytystä.+ 4 Oletko tästä lähtien huutanut minulle: ’Isäni,+ sinä olet nuoruuteni uskottu ystävä!+ 5 Tulisiko olla vihoissaan ajan hämärään asti tai tarkkailla jotakin ikuisesti?’+ Katso! Olet puhunut, ja sinä teit edelleen pahaa ja olit aikaansaava.”+
6 Ja Jehova sanoi minulle kuningas Josian päivinä:+ ”’Oletko nähnyt, mitä uskoton Israel* on tehnyt?+ Hän menee jokaiselle korkealle vuorelle+ ja jokaisen rehevän puun alle+ syyllistyäkseen siellä porttouteen.+ 7 Ja kun hän oli tehnyt kaikkia näitä, sanoin toistuvasti, että hänen pitäisi palata minun luokseni, mutta hän ei palannut;+ ja Juuda katseli omaa petollista sisartaan.+ 8 Kun sain nähdä sen, niin koska uskoton Israel oli syyllistynyt aviorikokseen, lähetin hänet pois+ ja annoin hänelle sitten todistuksen hänen täydellisestä avioerostaan,+ mutta petollisesti menettelevä Juuda, hänen sisarensa, ei pelästynyt, vaan hänkin lähti ja alkoi syyllistyä porttouteen.+ 9 Ja hänen porttoutensa johtui hänen kevytmielisyydestään, ja jatkuvasti hän saastutti maata+ ja syyllistyi aviorikokseen kivien ja puiden kanssa;+ 10 ja kaikesta tästäkään huolimatta hänen petollinen sisarensa Juuda ei palannut luokseni kaikesta sydämestään,+ vaan ainoastaan vilpillisesti’,+ lausuu Jehova.”
11 Ja Jehova sanoi minulle edelleen: ”Uskoton Israel on osoittanut oman sielunsa olevan vanhurskaampi kuin petollisesti menettelevä Juuda.+ 12 Mene*, ja sinun on julistettava nämä sanat pohjoiselle+ ja sanottava:
’”Palaa toki, oi luopio-Israel”, lausuu Jehova.’+ ’”Minä en anna kasvojeni synkistyä teitä kohtaan,+ sillä minä olen uskollinen”,+ lausuu Jehova.’ ’”En minä ajan hämärään asti ole vihoissani.+ 13 Pane vain merkille erheesi, sillä Jehovaa, Jumalaasi*, vastaan sinä* olet rikkonut.+ Ja sinä annoit teittesi haarautua vieraiden luo+ jokaisen rehevän puun alle,+ mutta minun ääntäni te ette kuunnelleet”, lausuu Jehova.’”
14 ”Palatkaa, oi te luopiopojat”,+ lausuu Jehova. ”Sillä minä itse olen tullut teidän aviomiesomistajaksenne,+ ja minä otan teidät, yhden kaupungista ja kaksi suvusta, ja tuon teidät Siioniin.+ 15 Ja minä olen antava teille sydämeni mukaisia paimenia,+ ja varmasti he ruokkivat* teitä tiedolla ja ymmärtäväisyydellä.+ 16 Ja on tapahtuva, että te lisäännytte ja varmasti kannatte hedelmää maassa* niinä päivinä”, lausuu Jehova.+ ”Enää ei sanota: ’Jehovan liiton arkku!’,+ eikä se nouse sydämeen, eikä sitä muisteta+ eikä kaivata, eikä sitä enää tehdä. 17 Siihen aikaan kutsutaan Jerusalemia Jehovan valtaistuimeksi,+ ja sinne kaikki kansakunnat täytyy koota,+ Jehovan nimen luo Jerusalemiin,+ eivätkä he enää vaella pahan sydämensä itsepäisyyden mukaan.”+
18 ”Niinä päivinä he vaeltavat, Juudan huone Israelin huoneen rinnalla,*+ ja yhdessä+ he tulevat pohjoisen maasta siihen maahan, jonka annoin esi-isillenne* perintöomaisuudeksi.+ 19 Ja minä olen sanonut: ’Oi kuinka ryhdyinkään asettamaan sinua* poikien joukkoon ja antamaan sinulle haluttua maata,+ perintöomaisuutta, kansakuntien armeijoiden koristetta!’ Ja sanoin vielä: ’Te tulette huutamaan minulle ”Isäni!”,+ ettekä te tule kääntymään pois seuraamasta minua.’ 20 ’Totisesti niin kuin vaimo* on petollisesti lähtenyt pois kumppaninsa luota,+ niin te, oi Israelin huone, olette menetelleet petollisesti minua kohtaan’,+ lausuu Jehova.”
21 Tallatuilla poluilla on kuultu ääni, itku, Israelin poikien hartaat pyynnöt. He näet ovat vääristäneet tiensä,+ he ovat unohtaneet Jehovan, Jumalansa.*+
22 ”Palatkaa, te luopiopojat.+ Minä parannan teidän luopumuksenne.”*+
”Tässä me olemme! Olemme tulleet luoksesi, sillä sinä, oi Jehova, olet meidän Jumalamme.+ 23 Kukkulat sekä pauhina vuorilla+ kuuluvat totisesti valheeseen.+ Jehovassa, meidän Jumalassamme, on totisesti Israelin pelastus.+ 24 Häpeällisyys+ kuitenkin on kuluttanut esi-isiemme uurastuksen nuoruudestamme lähtien, heidän katraansa ja karjalaumansa, heidän poikansa ja tyttärensä. 25 Me käymme levolle häpeässämme,+ ja nöyryytyksemme peittää meidät alati,+ sillä Jehovaa, Jumalaamme, vastaan me olemme tehneet syntiä,+ me ja meidän isämme nuoruudestamme lähtien aina tähän päivään saakka,+ emmekä ole totelleet Jehovan, Jumalamme, ääntä.”+