Apostolien teot
5 Mutta muuan Ananias-niminen mies myi yhdessä vaimonsa Safiran kanssa omaisuutta 2 ja pidätti salaa itselleen osan hinnasta vaimonsa tieten, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen juureen.+ 3 Mutta Pietari sanoi: ”Ananias, miksi Saatana+ on tehnyt sinut niin julkeaksi*, että olet valehdellut+ pyhälle hengelle+ ja pidättänyt itsellesi salaa osan pellon hinnasta? 4 Eikö se sinulla ollessaan ollut sinun, ja kun se oli myyty, eikö se edelleenkin ollut sinun vallassasi? Miksi päätit tällaisen teon sydämessäsi? Et sinä ole valehdellut+ ihmisille, vaan Jumalalle.”+ 5 Kuultuaan nämä sanat Ananias kaatui maahan ja kuoli.+ Ja suuri pelko+ valtasi kaikki, jotka kuulivat siitä. 6 Mutta nuoremmat miehet nousivat, käärivät hänet liinoihin+ ja kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet.
7 Noin kolmen tunnin kuluttua tuli sitten hänen vaimonsa sisään tietämättä mitä oli tapahtunut. 8 Pietari sanoi hänelle: ”Sano minulle: niinkö paljosta te myitte sen pellon?” Hän sanoi: ”Kyllä, niin paljosta.” 9 Niin Pietari sanoi hänelle: ”Miksi olitte sopineet keskenänne Jehovan* hengen panemisesta koetukselle?+ Katso! Niiden jalat, jotka hautasivat miehesi, ovat ovella, ja he kantavat sinut ulos.” 10 Samassa hän kaatui hänen jalkoihinsa ja kuoli.+ Kun nuoret miehet tulivat sisään, he tapasivat hänet kuolleena, ja he kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen. 11 Sen johdosta suuri pelko valtasi koko seurakunnan* ja kaikki ne, jotka tästä kuulivat.
12 Lisäksi apostolien kätten kautta tapahtui jatkuvasti monia tunnusmerkkejä ja ennusmerkkejä kansan keskuudessa;+ ja he olivat kaikki yksimielisesti Salomon pylväskäytävässä.+ 13 Tosin ei yksikään toisista rohjennut liittyä heihin;+ siitä huolimatta kansa piti heitä suuressa arvossa.+ 14 Eikä siinä kyllin: Herraan uskovia tuli jatkuvasti lisää, joukoittain sekä miehiä että naisia,+ 15 niin että sairaita tuotiin ulos valtakaduillekin ja asetettiin sinne pienille vuoteille ja kantopaareille, jotta Pietarin ohi kulkiessa ainakin hänen varjonsa lankeaisi johonkuhun heistä.+ 16 Myös Jerusalemin ympärillä olevien kaupunkien väkeä tuli joukoittain koolle kantaen sairaita ja epäpuhtaiden henkien vaivaamia, ja heidät kaikki parannettiin.
17 Mutta ylimmäinen pappi ja kaikki hänen kanssaan olevat, silloinen saddukeusten lahko, nousivat ja tulivat täyteen mustasukkaisuutta,+ 18 ja he kävivät apostoleihin käsiksi ja panivat heidät yleiseen turvasäilöön.+ 19 Mutta yöllä Jehovan* enkeli+ avasi vankilan ovet,+ toi heidät ulos ja sanoi: 20 ”Menkää, ja kun olette asettuneet temppeliin, puhukaa jatkuvasti kansalle kaikkia tätä elämää koskevia sanoja.”+ 21 Sen kuultuaan he menivät päivän koitteessa temppeliin ja alkoivat opettaa.
Kun sitten ylimmäinen pappi ja hänen kanssaan olevat saapuivat, he kutsuivat koolle sanhedrinin ja Israelin poikien vanhinten koko kansankokouksen*+ ja lähettivät noutamaan heitä vankityrmästä. 22 Mutta kun virkailijat tulivat sinne, he eivät löytäneet heitä vankilasta. Niin he palasivat ja tekivät ilmoituksen 23 sanoen: ”Me totesimme, että vankityrmä oli lukittu kaikin varmuustoimin ja että vartijat seisoivat ovilla, mutta avattuamme emme löytäneet ketään sisältä.” 24 Kun nyt sekä temppelin päällikkö että ylipapit kuulivat nämä sanat, he joutuivat niiden johdosta ymmälle siitä, mitä tästä seuraisi.+ 25 Mutta eräs mies saapui ja ilmoitti heille: ”Katso! Ne miehet, jotka te panitte vankilaan, ovat temppelissä ja seisovat ja opettavat kansaa.”+ 26 Silloin päällikkö meni virkailijoineen ja ryhtyi tuomaan heitä, mutta ilman väkivaltaa, koska he pelkäsivät,+ että kansa kivittäisi heidät.
27 Niin he toivat heidät ja asettivat heidät seisomaan sanhedrininsaliin. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä 28 ja sanoi: ”Me kieltämällä kielsimme+ teitä enää opettamasta tämän nimen perusteella, ja kuitenkin, katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne,+ ja te olette päättäneet saattaa tämän miehen veren+ meidän päällemme.” 29 Vastaukseksi Pietari ja toiset apostolit sanoivat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.+ 30 Meidän esi-isiemme Jumala on herättänyt+ Jeesuksen, jonka te tapoitte ripustamalla hänet paaluun.*+ 31 Jumala korotti tämän Pääedustajaksi+ ja Pelastajaksi+ oikealle puolelleen+ antamaan katumusta+ Israelille ja syntien anteeksiantoa.+ 32 Ja me olemme näiden asioiden todistajia,+ ja niin on pyhä henkikin,+ jonka Jumala on antanut niille, jotka tottelevat häntä hallitsijana.”
33 Kun he tämän kuulivat, he tunsivat haavoittuvansa syvästi ja tahtoivat surmata heidät.+ 34 Mutta sanhedrinissa nousi eräs mies, Gamaliel-niminen+ fariseus, koko kansan arvostama lainopettaja, ja antoi käskyn panna miehet hetkiseksi ulkopuolelle.+ 35 Ja hän sanoi heille: ”Israelin miehet,+ varokaa, mitä aiotte tehdä näille miehille. 36 Ennen näitä päiviä nousi esimerkiksi Teudas sanoen jokin olevansa,+ ja lukuisia miehiä, noin neljäsataa, liittyi hänen puolueeseensa.+ Mutta hänet surmattiin, ja kaikki ne, jotka tottelivat häntä, hajaantuivat, eikä heistä tullut mitään. 37 Hänen jälkeensä nousi galilealainen Juudas henkikirjoituksen päivinä,+ ja hän veti kansaa mukaansa. Ja kuitenkin hän tuhoutui, ja kaikki, jotka tottelivat häntä, hajaantuivat. 38 Ja niin minä sanon teille näissä olosuhteissa: älkää kajotko näihin miehiin*, vaan antakaa heidän olla (sillä jos tämä hanke tai tämä työ on ihmisistä, niin se kukistuu,+ 39 mutta jos se on Jumalasta,+ niin te ette voi kukistaa heitä);+ muutoin teidän saatetaan ehkä havaita taistelevan todellisuudessa Jumalaa vastaan.”+ 40 Tällöin he kuulivat häntä, ja he kutsuivat apostolit luokseen, pieksivät heitä+ ja käskivät heidän lakata puhumasta Jeesuksen nimen perusteella+ ja päästivät heidät menemään.
41 Nämä lähtivät siis sanhedrinin edestä iloiten+ siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpäisyä hänen nimensä puolesta.+ 42 Ja joka päivä temppelissä ja talosta taloon*+ he jatkoivat herkeämättä opettamista+ ja hyvän uutisen julistamista* Kristuksesta, Jeesuksesta.+