Kuka maksaa sen?

◆ Eräs lääkäri kutsui sitä ”kirjoituspöytäsaasteeksi”. Selostaessaan Journal of the American Medical Association -lehdessä (21.12.1970) pyytämättä saamaansa lääketieteellisen kirjallisuuden tulvaa, hän toi siitä esiin joitakin kiinnostavia tosiseikkoja.

Eräänä päivänä hän sai yhdeksän sellaista julkaisua, eräässä kuussa kaikkiaan 70. Niissä kaikissa oli kolme yhteistä piirrettä: kaikissa oli useamman kuin yhden lääketehtaan mainoksia, kaikki oli lähetetty hänelle hänen pyytämättään ja kaikissa oli ammattiaan harjoittavaa lääkäriä kiinnostavia kirjoituksia. Kolmeen lehteen tutustuminen paljasti, että niissä oli 173 sivua luettavaa aineistoa ja 277 sivua mainoksia. Laskettuaan näiden 70 lehden sisältämät rivimäärät hän arvioi, että niiden kaikkien lukeminen kuukaudessa veisi 40 tuntia viikossa.

Näitä lehtiä lähetetään viikoittain tai kuukausittain tuhansille ellei sadoilletuhansille yhdysvaltalaisille lääkäreille. Hänen yhdessä kuussa saamansa lehdet painoivat yhteensä 13,8 kiloa. Hän arvioi, että jos kaikki Yhdysvaltain 200000 lääkäriä saivat tuon määrän joka kuukausi, niin kokonaismäärä olisi noin 2800 tonnia kuukaudessa.

Nämä lääketieteelliset julkaisut painetaan yleensä hyvälaatuiselle paperille ja ne sisältävät sangen värikkäitä kalliita lääkemainoksia. Kuka tämän kaiken maksaa? Eivät lääkärit eivätkä julkaisijat vaan potilaat, jotka maksavat lääkärien määräämät lääkkeet; sillä kaikki tämä mainostus lisätään lääkkeiden hintaan. Ilmeisesti lääkkeiden valmistus on erittäin tuottava liiketoimi.