Kuuluuko elämäsi vain itsellesi?
”KOLME painajaista.” Näin oli otsikoitu artikkeli, joka ilmestyi viime huhtikuussa suositussa kuukausittain ilmestyvässä aikakauslehdessä ja joka kuvaili huumeilla leikittelyn onnettomia seurauksia. Yksi painajaisista kuului nuorelle naiselle, joka päätyi huumeiden käytöstään mieIisairaalaan. Toisen painajaisen koki nuori mies, joka huumeitten vaikutuksesta kaivoi ulos molemmat silmänsä. Kolmas painajainen oli nuoren miehen, joka teki itsemurhan dynamiittipötkön avulla. Kaikki nämä kolme nuorta kannattivat samaa elämänkatsomusta: Voin tehdä niin kuin haluan. Elämäni kuuluu vain itselleni.
Tätä riippumattomuuden henkeä esiintyy nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Laittomuus rehottaa, ja moraaliarvoja laimennetaan häviämiseen asti. Varsin monet eivät tunnusta omaavansa mitään velvollisuutta Jumalaa eivätkä lähimmäistään kohtaan. Muinaisten epikurolaisten tavoin hekin tekevät nautintojen tavoittelusta elämänsä päätarkoituksen. Mutta nautintojen tavoittelu vaatii toisinaan kauhean hinnan, niin kuin muinainen historia ja kolme edellä mainittua painajaista osoittavat.
Kuuluuko elämäsi siis vain sinulle? Voitko jatkuvasti ’tehdä oman pääsi mukaan’ siitä välittämättä, miten se vaikuttaa toisiin tai itseesikin? Moniin asetuskokoelmiin kirjoitetut lait sanovat: et. Sinun vapautesi on suhteellinen. Esimerkiksi mies ja nainen saattavat haluta mennä naimisiin, mutta heidän maansa lait voivat kieltää sen. Miksi? Koska heillä saattaa olla sukupuolitauti tai he saattavat olla serkuksia, ja maan lait voivat kieltää sellaisten henkilöiden avioliiton. Miksi nämä rajoitukset? Koska se, mitä ihmiset tekevät omalla elämällään, vaikuttaa toisiin. He voivat saada jälkeläisiä, jotka ovat henkisesti ja fyysisesti niin vajavaisia, että heistä tulee rasitus valtiolle. Onko oikein, että ihmiset huolettomasti lisäävät sukuaan lainkaan välittämättä seurauksista? Voivatko he tehdä elämällään aivan mitä itse haluavat? Eivät, eivät täysin.
Sen tähden on myös lakeja, jotka kieltävät autolla ajamisen huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Jos joku haluaa tulla huumeiden käyttäjäksi, onko se kenenkään toisen asia? Mies, joka ajaa autoa ollessaan marihuanan vaikutuksesta ”pilvessä”, saattaa aiheuttaa vakavia onnettomuuksia ja on siten uhka toisten turvallisuudelle ja elämälle. Ja vaikka voitaisiin väittää, että vain harvat kokevat edellä kuvatun kaltaisia painajaisia, monet huumeiden orjat ryhtyvät kuitenkin tekemään väkivaltarikoksia tai harjoittamaan prostituutiota maksaakseen käyttämänsä huumausaineet, mitkä molemmat vahingoittavat toisia.
Tai ajatelkaamme esimerkiksi liikennesääntöjä. Monet kaupungit ja valtiot rajoittavat nopeuden, jolla henkilö saa ajaa autoaan joillakin kaduilla ja maanteillä. Jännittävien elämysten etsijä saattaa haluta ajaa autoaan niin kovaa kuin sillä pääsee, mutta hän ei saa tehdä niin. Miksi ei? Vaarojen tähden, joita sellainen nopeus synnyttää hänelle itselleen ja toisille.
Elämäsi ei selvästikään kuulu vain sinulle. Elämä on luottamusanti. Se, mitä sillä teet, vaikuttaa varmasti toisiin. Itse asiassa meillä on moraalinen velvoitus käyttää elämämme parhaalla mahdollisella tavalla. Emme voi käyttää väärin tuota luottamusantia emmekä rikkoa velvoitustamme vahingoittamatta toisia sekä itseämme.
On totta, että ihminen on hyvin kauan uneksinut täydellisestä vapaudesta. Eräs runoilija ilmaisi kerran tuon toiveen, ”jota ajat ihmisess’ vielä ei tallaa – herranaan vain saa hänen mielensä olla”. Mutta siitä, jolla ei ole muuta herraa kuin mielensä, tulee mielialojensa orja; hänellä saattaa itse asiassa olla niin monia ristiriitaisia mielitekoja, että hän ei tiedä, mitä hän haluaa tehdä. Eivätkö Napoleon, Hitler ja toiset heidän kaltaisensa epäonnistuneet, koska he halusivat itsepintaisesti elää elämänsä omalla tavallaan?
Emme voi päästä siitä mihinkään, että ihmistä ei tehty rajoittamattoman vapaaksi. Ihmisellä on Luoja; ihminen ei tullut tänne itsestään. Sen tähden ihminen on tilivelvollinen Luojalle. Eedenin puutarhassa ensimmäiselle ihmisparille annettiin paljon vapautta, mutta ei rajatonta vapautta. Heidän käskettiin tuottaa jälkeläisiä, kaunistaa maata ja vallita eläimiä. Heitä myös KIELLETTIIN syömästä tietyn puun hedelmää. Näillä laeilla ihmisen Luoja asetti hänelle vastuuvelvollisuuksia. Selvästikään hänen elämänsä ei kuulunut kokonaan hänelle, niin että hän olisi saanut viettää sen aivan kuin itse halusi. – 1. Moos. 1:28; 2:16, 17.
Kun ihmisen Poika tuli maan päälle, niin hän teki yhteenvedon ihmisen velvoituksista tai velvollisuuksista ja osoitti niiden olevan pohjimmaltaan kahtalaisia: ’Rakasta Jumalaa kaikesta sydämestäsi, sielustasi, mielestäsi ja voimastasi, ja rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Voitaisiin sanoa, että toinen käsky sisälsi itsessään kolmannenkin, itsensä rakastamisen käskyn. Näiden Jumalan käskyjen totteleminen on samalla kertaa oikea ja viisas menettelytapa. – Mark. 12:29–31.
Ensimmäisten vanhempiemme kokemat seuraukset todistavat, miten tyhmää on yrittää ’tehdä oman päänsä mukaan’ välittämättä siitä, miten se saattaa vaikuttaa toisiin, tai välittämättä velvollisuuksistamme toisia kohtaan. Kun Aadam ja Eeva toimivat ikään kuin heidän elämänsä olisi kuulunut vain heille itselleen, eivät he ainoastaan aiheuttaneet korjaamatonta vahinkoa itselleen vaan myös häpeää Luojalleen ja suuria kärsimyksiä jälkeläisilleen. – Room. 5:12.
Älä siis seuraa heidän toimintatapaansa. Noudata viisasta, palkitsevaa menettelyä: älä elä elämääsi ikään kuin se kuuluisi vain sinulle, vaan tunnusta velvollisuutesi Luojaasi, lähimmäistäsi ja jälkeläisiäsi kohtaan. Näin menetteli muinainen Aabraham, joka ”vaipui kuolemaan korkeassa iässä, vanhana ja elämästä kyllänsä [tyydytyksen, Um] saaneena”. (1. Moos. 25:8) Toinen oli apostoli Paavali, joka saattoi kirjoittaa itsestään: ”Minä olen oppinut oloihini tyytymään.” (Fil. 4:11) Niin, nämä ja lukemattomat muut heidän jälkeensä ovat todistaneet oikeaksi Raamatun sananlaskun: ”Jehovan siunaus rikkaaksi tekee, eikä hän lisää siihen mitään tuskaa.” Voit olla varma tämän siunauksen saamisesta, jos tunnustat vastuusi suurenmoista Luojaasi ja lähimmäistäsi kohtaan. Lehti, jota parhaillaan luet, ja muut samankaltaiset julkaisut on tarkoitettu auttamaan sinua siinä. – Sananl. 10:22, Um.