Tutki todisteita

JOS olisit oikeuden edessä jossakin tuomioistuimessa, olisiko oikeudenmukaista, että vain vastustajasi sallittaisiin esittää todisteet? Ei, vaan haluaisit varmasti, että oikeus kuulisi myös sinun puoltasi asiassa.

Monien vuosien ajan korkeakouluissa, oppikouluissa ja jopa kansakouluissa sekä lähes kaikessa tieteellisessä kirjallisuudessa, joka on julkaistu melkein kaikkialla maailmassa, on kuultu vain kehitysopin puolta. Mutta nyt on herännyt kasvava vaatimus toisen puolen kuulemiseksi.

Järkevä valinta

Järkevät ihmiset ovat yhtä mieltä siitä, että ainoa oikeudenmukainen menetelmä on tutkia todisteita molemmilta puolilta, sekä kiistellyn teorian puolesta että sitä vastaan. Sillä tavalla päästään selville totuudesta.

Monet tiedemiehet myöntävät nykyään, että näin tulisi menetellä kehitysteorian suhteen. Tämä todettiin jopa Darwinin kuuluisan kirjan Lajien synty englanninkielisen erikoispainoksen esipuheessa. The American Biology Teacher -lehdessä oli siitä seuraava maininta:

”W. H. Thompsonilla, joka valittiin kirjoittamaan Darwinin Lajien synnyn satavuotispainoksen esipuhe, oli seuraavaa sanottavaa: ’Kuten tiedämme, biologien keskuudessa on suuria mielipide-eroja ei vain kehityksen syistä vaan myös varsinaisesta tapahtumainkulusta.

”’Nämä mielipide-erot johtuvat siitä, että todisteet ovat epätyydyttäviä eivätkä salli muodostaa mitään tiettyä johtopäätöstä. On sen tähden oikein ja sopivaa kiinnittää ei-tieteellisen yleisön huomio kehitysoppia koskeviin erimielisyyksien.’”

Sama julkaisu mainitsee lisäksi Thompsonin, erittäin arvostetun tiedemiehen, toisen huomautuksen. Hän sanoi:

”Mutta kehitysopin kannattajien eräät äskeiset huomautukset osoittavat, että he eivät pidä tätä järkevänä. Tämä tilanne, missä [tiede-]miehet rientävät puolustamaan oppia, jota he eivät kykene määrittelemään tieteellisesti, vielä vähemmän todistamaan tieteellisen tarkasti, mutta yrittävät ylläpitää sen mainetta yleisön silmissä tukahduttamalla arvostelun ja jättämällä ottamatta lukuun vaikeudet, ei ole tieteen piirissä normaali eikä toivottava.”

Yhä useammat ihmiset eivät voi hyväksyä jatkuvaa yritystä arvostelun tukahduttamiseksi. Tämä voidaan nähdä pyynnöistä, joita monet tiedemiehet, kasvattajat ja lasten vanhemmat ovat viime aikoina tehneet sen puolesta, että kouluissa käsiteltäisiin yhtä lailla myös vastustavia näkökantoja. Heidän tunteensa ilmenevät selvästi Washingtonissa (D.C.) ilmestyvässä Evening Star and Daily News -lehdessä olleesta W. Willoughbyn kirjoituksesta, jossa huomautettiin:

”Raamattu ja suuri joukko päteviä tiedemiehiä osoittavat minulle, että se kaikki tapahtui tietyllä tavalla [luomisen kautta]; lapsilleni, joiden tähden maksan veroa Virginian osavaltiolle, jotta heidät koulutettaisiin parhaimmalla mahdollisella tavalla, opetetaan, että se tapahtui toisella tavalla [kehityksen kautta]. . . .

”Jos maailmassa on yhtäkään paikkaa, missä tulisi pelata rehellistä peliä, niin sen tulisi olla tieteellinen maailma. Kuitenkin [kouluissa yleisesti käytetyt biologian kirjat] jättävät tahallisesti pois sitä koskevat todisteet, että kaikkeus on alkujaan suunniteltu . . .

”Haluan siis, että luokkahuoneissa annetaan ihmisen alkuperästä tasapainoinen, kunnioittava esitys, joka perustuu parhaimpaan oppineisuuteen ja tutkimukseen, minkä kumpikin puoli voi esittää.”

”Älyllisesti epärehellistä”

Sellaiset ehdotukset ovat tavallisesti kohdanneet voimakasta vastustusta monien kehitysopin kannattajien taholta, jotka taistelevat estääkseen minkä tahansa muiden ajatusten ilmaantumisen koulun oppikirjoihin. Mutta fyysikko L. Dolphin kirjoitti San Francisco Chronicle -lehdelle seuraavasti: ”On älyllisesti epärehellistä olla vastaamatta joihinkin näistä koulukirjojen pulma-alueista ja jättää pois toisia tieteellisesti perusteltuja malleja sillä perusteella, että ne ovat pelkästään fundamentalistisia uskonnollisia käsityksiä.”

On todellakin ”älyllisesti epärehellistä”, kun halutaan estää vastustavien käsitysten kuuleminen niin kiistellyssä asiassa. Sen täytyy saada järkevät ihmiset kysymään syytä moiseen.

Järkevät ihmiset eivät myöskään pidä vakavasti otettavan tieteellisyyden arvoisena sitä, että kehitysopin arvostelua yritetään tukahduttaa omavaltaisin keinoin, pelottelulla tai sellaisella asenteella, jota huomattava amerikkalainen tiedemies Isaac Asimov ilmaisi sanoessaan, että kehitysteorian kiistäminen on samaa kuin ”hyökkäisi painovoimateoriaa vastaan”. Hän lisäsi: ”Se on tosiasia, ei spekulaatiota.”

Mutta painovoimasta voidaan laboratoriossa ja muualla esittää näyttöjä, sitä voidaan koetella ja todistaa sen olemassaolo. Kehitysopista ei voida sanoa samaa, minkä tähden niin monet kyseenalaistavat sen. Kukaan ei aseta painovoimakäsitettä kyseenalaiseksi.

Varsinkin se, että yritetään loukata kehitysopin arvostelijoitten älykkyyttä heidän vaientamisekseen, on ”älyllisesti epärehellistä”, kun monet kehitysopin kannattajat itse myöntävät, että teoriaa ei ole todistettu. Asimov myönsi todellisuudessa itse, että suuri osa kehitysopista rakentuu, kuten hän sanoi, ”harkittuun arvailuun”!

Sitä, millainen tilanne todellisuudessa on, New Scientist -lehti kuvaili osuvasti arvostellessaan kehitysoppia tukevaa kirjaa. Arvostelussa sanottiin, että kirja ”on pakostakin . . . usein hatara, kuten ihmisen kehitystä käsittelevät äskeiset kirjat havaittavasti ovat. Me emme suoraan sanoen tiedä, miten tai miksi ihminen kehittyi. . . . Mutta jos sellainen [kirja] rajoittuisi pelkkiin tosiasioihin, se olisi todella ohut.”

Enää ei todellakaan käy päinsä yrittää pelotella tai loukata ihmisiä, jotka asettavat kehityksen kyseenalaiseksi, tai yrittää vihjailla, että he ovat vajaaälyisiä. Päästäksemme asian ytimeen meidän täytyy panna ”arvailu” syrjään ja eritellä rehellisesti saatavissa olevia tosiasioita.

Mitä tapahtuu, kun todellakin tutkimme tosiasioita ilman ”arvailua”? Tukevatko todisteet elämän kehittymistä elottomista kemiallisista aineista apinan kaltaiseksi eläimeksi ja lopulta nykyihmiseksi? Vai tukevatko ne Raamatun kantaa, jonka mukaan Jumala loi suoranaisesti ihmisen ja muut elämän muodot? Onko kehitysoppi, kuten eräs tiedemies sanoo, ”tosiasia”? Vai onko se, kuten toinen tiedemies sanoo, ”suurin satu, joka on koskaan esiintynyt tieteen valepuvussa”?