Kun vastustus johtaa Raamatun totuuden leviämiseen
VAIKKA varhaiskristittyjen täytyi taistella vastustusta ja panettelua vastaan, se ei estänyt vilpitönsydämisiä tulemasta Jeesuksen Kristuksen seuraajiksi. Samoin on käynyt myös Jehovan todistajien keskuudessa nykyään.
● Nukkumaan mentyään eräs Mauritiuksessa asuva Jehovan todistaja kuuli avoimen ikkunansa kautta, että jonkin matkan päässä käytiin Raamattua koskevaa keskustelua. Hän pukeutui, lähti kotoaan ja suuntasi kulkunsa ääntä seuraten kohti keskustelun lähdettä. Ääni tuli neljännestä talosta kadun varrelta. Vaikka oli myöhä, hän koputti ovelle ja hänet kutsuttiin sisään.
Talon rouvan kanssa alkoi pitkä keskustelu. Kun tuli keskiyö, keskustelua päätettiin jatkaa toisella kertaa, mutta rouvan adventistipapin läsnäollessa. Keskustelun kuluessa todistaja osoitti, että Mooseksen laki täyttyi Kristuksessa. Hän osoitti myös, että se, että Jumala rankaisi Kainia Aabelin surmaamisesta, ei todistanut lakiliiton olleen olemassa ennen Mooseksen aikaa, sillä rangaistus ei ollut sama kuin se, jonka Mooseksen laki vaati. Silloin pappi alkoi vihoissaan huutaa. Pelästyttikö tämän naisen, niin että hän lopetti keskustelut todistajan kanssa? Ei. Nainen varoitti pappiaan ’olemasta kuin Kain, joka kirottiin vihansa tähden’. Silloin pappi lähti.
Tästä naisesta tuli kastettu Jehovan todistaja. Myös hänen aviomiehensä ja poikansa ryhtyivät hänen kanssaan kertomaan Raamatun totuutta toisille.
● Ceylonissa (jota nyt kutsutaan Sri Lankaksi) eräs Jehovan todistaja puhui vuoden 1970 lokakuussa roomalaiskatoliselle opettajalle, ja raamatuntutkistelusta sovittiin. Joulukuussa tämä opettaja alkoi kertoa opettajatovereilleen ja sukulaisilleen sitä, mitä hän oli oppinut. Jotkut heistä alkoivat hänen kanssaan tutkia Raamattua. Seuraavaksi mies puhui morsiamelleen, joka oli katolilainen ja innokas poliittinen työntekijä, kuten hänkin oli ollut. Morsiankin suostui tutkimaan ja edistyi hyvin nopeasti.
Tammikuuhun mennessä opettaja oli lakannut tupakoimasta ja pelaamasta uhkapeliä, eronnut kirkosta ja alkanut osallistua Jehovan todistajien kanssa heidän saarnaamistyöhönsä. Hän ja hänen morsiamensa tutkivat neljä kertaa viikossa, ja heidät kastettiin huhtikuussa.
Vastustus alkoi varhain. Paikkakunnan pappi arvosteli ankarasti todistajia ja neuvoi kaikkia pysymään erossa heistä. Tämä herätti vain lisää kiinnostusta, koska jotkut kyläläiset halusivat saada selville, miksi pappi puhui Jehovan todistajia vastaan.
Koska jotkut opettajan sisarista olivat nunnia, pappi järjesti kokouksen, jonka avulla hän yritti tuoda opettajan ’takaisin laumaan’. Keskustelussa oli läsnä noin 25 henkeä, ja se kesti pari tuntia. Tuona aikana papin raamatuntuntemuksen puute kävi hyvin ilmeiseksi.
Siitä huolimatta papin varoitukset ja tuomionjulistukset jatkuivat. Mutta tämä ei estänyt vilpittömiä ihmisiä jatkamasta Raamatun tutkimistaan. Kaksitoista tai useampikin opettajan sukulaisista matkusti sen jälkeen noin 40 kilometrin edestakaisen matkan ollakseen läsnä Jehovan todistajien kokouksissa. Jotkut heistä ryhtyivät innokkaasti julistamaan Raamatun totuutta toisille.
● Jehovan todistajat järjestivät konventin pidettäväksi eräällä Tyynenmeren trooppisella saarella. Konventti viivästyi kuitenkin päivällä, koska uskonnollisia asioita hoitava virasto ei protestanttisen papiston yllytyksestä antanut lupaa konventin pitämiselle. Jehovan todistajat kiinnittivät alueen turvallisuusviranomaisten huomion asiaan. Tämän viraston johtaja, joka oli muhamettilainen, kuunteli kiinnostuneena, kun todistajat selittivät, miksi he eivät hyväksy kolminaisuusoppia. Hän oli hämmästynyt saadessaan tietää, että papit vastustivat tätä kristittyjen ryhmää.
Lupa konventin pitämiseksi myönnettiin. Protestantteja vaadittiin lopettamaan kiihotuksensa, joka oli edennyt siihen pisteeseen, että roskajoukko uhkasi tuhota hotellin, jossa konventti oli määrä pitää. Useat hallituksen turvallisuuspalvelun virkailijat olivat läsnä konventissa ja ottivat puheet nauhalle. Konventin jälkeen viraston johtaja sanoi: ”Tiedot, joiden mukaan Jehovan todistajat ovat todellinen uhka, ovat vääriä. Olen itse nähnyt, että heidän koulutuksensa on käytännöllistä ja johdonmukaista. He eivät ole toisten kaltaisia, jotka vain laulavat. En ymmärrä, miksi toiset kirkot vastustavat heitä.”
Nämä kokemukset valaisevat sitä, että vastustus ei todellisuudessa voi estää tosi palvonnan etenemistä. – Jes. 54:17.