Mikä on Raamatun kanta?
Mitä on sanottava ”armomurhasta”?
NAINEN makasi sairaalan vuoteella parantumattomasti sairaana. Eräänä päivänä hänen poikansa tuli hänen huoneeseensa ja ampui hänet kolmella laukauksella. Poika ei yrittänyt peitellä tekoaan vaan sanoi: ”Nyt hänen kurjuutensa on ohi. Ammuin hänet.”
Tämä mies pantiin syytteeseen murhasta, mutta valamiehistö antoi vapauttavan tuomion. Miksi? Ilmeisesti siksi, että mies tappoi äitinsä lopettaakseen tämän kärsimykset. Oli kysymys armomurhasta eli eutanasiasta (kreik., merkitsee ’hyvää kuolemaa’).
Armomurha esiintyy uutisissa aika ajoin. ”Murhaajilla” näyttää usein olevan hyvä vaikutin, halu päästää kärsivät ”kurjuudestaan”, kun lääkärit eivät anna paranemisen toivoa. Joskus kärsivät jopa pyytävät toisia surmaamaan heidät.
Mikä pitäisi kristityn kannan olla tämänkaltaisissa tilanteissa? Onko oikein suorittaa ”aktiivinen” armomurha, surmata joku tahallisesti? Entä miten on ”passiivisen” armomurhan laita, sen, että sallii kuolemansairaan ihmisen kuolla antamatta hänelle tai jatkamatta ”ylimääräistä” hoitoa, joka vain siirtäisi kuolinhetken hieman kauemmaksi?
Sellaisten tilanteiden käsitteleminen on epäilemättä vaikeaa. Niihin saattaa liittyä erittäin syviä tunteita, minkä tähden terveen arvostelukyvyn säilyttäminen on vaikeata. Raamattu sisältää kuitenkin periaatteita, jotka auttavat punnitsemaan asioita oikein.
Raamattu osoittaa Jumalan pitävän ihmiselämää kallisarvoisena, pyhänä. Kuudennessa kymmenestä käskystä sanotaan: ”Älä tapa.” (2. Moos. 20:13) Raamattu esittää murhan määritelmän 4. Moos. 35:20, 21:ssä, missä sanotaan: ”Jos joku vihassa iskee toista tahi heittää häntä jollakin murhaamisen tarkoituksessa, niin että tämä kuolee, . . . rangaistakoon lyöjä kuolemalla, sillä hän on tahallinen tappaja.”
Sopiiko armomurha, jonka vaikuttimena ei ole viha tai pahansuopuus, tuohon kuvaukseen? Eikö aktiiviseen eutanasiaan sisällykin ”tarkoitus” siinä mielessä, että teko on harkittu? Ja eikö usein käytetä ”jotakin” välinettä (kuten pyssyn luotia, tablettia tai neulaa)?
Toinen huomioon otettava seikka on se, että Raamattu käskee kristittyjä ’pitämään hyvän omantunnon’. (1. Piet. 3:16) Se, että aktiivinen eutanasia voisi vahingoittaa ihmisen omaatuntoa, käy ilmi Robert S. Morisonin lausunnosta, joka ilmestyi Scientific American -lehdessä syyskuussa 1973: ”Lääkäreitten suunnaton enemmistö ja varmasti maallikkojenkin huomattava enemmistö karttaa vaistomaisesti sellaisia aktiivisia toimenpiteitä kuin tunnetun myrkyn määräämistä tai suuren ilmakuplan ruiskuttamista suoneen.”
Lisäksi Jehova Jumala vaatii kristittyjä ’olemaan alamaisia esivallalle’. (Room. 13:1) Eutanasia on laitonta Yhdysvalloissa, Kanadassa, Suomessa ja lähes kaikissa muissa maissa. Harvat tosin saavat kovimman mahdollisen rangaistuksen tästä rikoksesta. Kristittyjen vaikuttimena maan lakien tottelemiseksi ei tule kuitenkaan olla vain rangaistuksen pelko vaan ”omatunto”. – Room. 13:5.
Koska ne, jotka haluavat mukauttaa elämänsä Raamatun periaatteisiin, kunnioittavat Jumalan näkemystä elämän pyhyydestä, ottavat huomioon omantuntonsa ja tottelevat hallituksen lakeja, he eivät koskaan turvautuisi aktiiviseen eutanasiaan.
Mutta entä jos on kysymyksessä erityishoidon aloittaminen tai jatkaminen, kun väistämätön kuolema uhkaa? Lääketieteen asiantuntijat saattavat sanoa, että he parhaimmillaankin voisivat vain hidastaa kuolemista käyttämällä mekaanisia laitteita potilaan hengityksen, sydämen toiminnan ja muiden elintoimintojen ylläpitämiseksi. Sellaiset toimenpiteet saattavat olla hyvin kalliita ja tuottaa kuolevalle lisävaivoja. Vaatiiko Raamattu ryhtymään kaikkiin tällaisiin toimenpiteisiin? Ei, sellaisessa tapauksessa sillä, että sallii kuoleman edetä esteettömästi, ei rikottaisi mitään Jumalan lakia. Raamattu ei missään vaadi pidentämään kuolemistapahtumaa, joka jo on edennyt varsin pitkälle.
Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä erityiseen varovaisuuteen. Bio-Science -lehden vuoden 1973 elokuun numerossa Sissela Bok kuvailee pulmaa, jonka lääkärit kohtaavat ratkaistessaan, luopuvatko he hoidosta ja antavat potilaan kuolla:
”Ensimmäisen tehtävän – taistelun kuolemaa ja sairautta vastaan – täytyy osoittautua mahdottomaksi, jotta lääkärit eivät joutuisi katumaan luovuttamistaan. Kuitenkin on aina vaikeata olla varma siitä, että tehtävä on mahdoton jossakin tapauksessa; tietää, että potilaan kuolema on väistämätön. Väärän diagnoosin mahdollisuus on aina olemassa; parhaimmatkin taudinmäärittäjät erehtyvät kuoleman ennustamisessa (Kamisar 1958). Ja vaikka diagnoosi on oikea, uudet hoitomenetelmät saattavat silti vaikuttaa ennusteeseen.”
On siis erittäin vaikeata ratkaista, tuleeko pidättäytyä erikoishoidosta monissa äärimmäisen pahaksi päässeissä tautitiloissa. Kussakin tapauksessa on omat erikoispiirteensä, ja ratkaisua tehtäessä on otettava huomioon Jumalan näkemys elämän kallisarvoisuudesta. Ratkaisusta vastuussa olevien tulee kuitenkin punnita todisteita huolellisesti, ennen kuin he päättelevät potilaan pian kuolevan.
Usein syy, miksi ihmiset harkitsevat armomurhaa, on se, että kärsivällä ei näytä olevan mitään vapautuksen toivoa. Vaikka tiede ei kykenekään auttamaan joissakin tapauksissa, Raamattu antaa aidon toivon siitä, että sairaus ja kuolema hävitetään maan päältä lähitulevaisuudessa. Ilm. 21:1–4 puhuu uudesta asiainjärjestyksestä, jota vertauskuvallisesti kutsutaan ”uudeksi taivaaksi ja uudeksi maaksi” ja jossa ”kuolemaa [ei] ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva”.
Tuossa uudessa järjestyksessä ihmiset eivät enää sairastu, ja ne, jotka ovat nykyään sairauksien vaivaamia, parantuvat pysyvästi. (Jes. 33:24; 35:5–7) Joh. 5:28, 29:ssä olevan Jeesuksen lupauksen mukaan ”kaikki, jotka haudoissa [muistohaudoissa, Um] ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” Apostoli Johannes itse asiassa ”näki” tämän ihmeelisen ylösnousemuslupauksen täyttymyksen ja kirjoitti sen muistiin Ilm. 20:11–15:een:
”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, . . . Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela [Haades, Um] antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat.” Tämä merkitsee sitä, että kaikki Haadeksessa (ihmiskunnan yhteisessä haudassa) olevat kuolleet palaavat elämään ja saavat tilaisuuden pysyä elossa ikuisesti täydellisen terveinä paratiisiksi ennallistetun maan päällä.
Raamatun aikataulun mukaan me elämme parhaillaan nykyisen asiainjärjestelmän ”päättymisessä” (Um) eli ”viimeisissä päivissä”. (Matt. 24:3–34; 2. Tim. 3:1–5) Se merkitsee sitä, että Jumalan uusi järjestys toteutuu tämän sukupolven aikana. Mikä iloinen uutinen se onkaan! Odottaessamme sen täyttymystä Raamattu neuvoo meitä: ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen.” – Ps. 55:23.