Osaatko edistyä?

KUKAPA ei haluaisi edistyä? Kukapa ei ottaisi mielellään vastaan tunnustusta? Kukapa ei haluaisi yletä työpaikassaan tai ryhmässä tai yhteisössä, johon hän kuuluu? Ajatus edistymisestä ei ole vetoava ainoastaan sen mukana tulevan huomattavan aseman ja kunnian tähden vaan myös siihen usein liittyvän aineellisen edun tähden, mikä tekee edistymisestä entistä haluttavamman.

Varo kuitenkin tavoittelemasta ylennystä liian innokkaasti. Sillä edistyminen tuo mukanaan lähes aina lisätaakkoja. Usein on opittava uusia asioita ja omaksuttava enemmän vastuuta ja tehtävä enemmän työtä. Monesti uralla edistyminen verottaa henkilön terveyttä ja hänen perhe-elämäänsä tai häiritsee vakavasti hänen Tekijälleen suomaansa palvontaa. Pidä myös mielessä, että mitä ylemmäksi etenet sitä ankarammaksi kilpailu tulee ja sitä suuremmaksi tulee vaara, että joku kunnianhimoisempi tai kykenevämpi työntekijä korvaa sinut. On hyvin sanottu, että ”kruunua kantava pää on levoton”.

Jos satut saamaan tunnustusta jonkinlaisen ylennyksen muodossa, varo, ettet anna sen mennä päähäsi, niin sanoaksemme, tai muuten saatat pilata oman asiasi samoin kuin toisten asiat. Toiset saattavat olla sinulle hieman kateellisia, ja jos olet liian mielissäsi menestyksestäsi ja osoitat sen, saatat turmella suhteet itsesi ja toisten välillä. Muista, että tarvitset yhä toisten yhteistoimintaa, jotta menestyisit uudessa asemassasi. Jos asenteesi on ylpeä tai omapäinen, toisten on vaikeaa niellä ylpeyttään, kun taas nöyrä ja vaatimaton asenne voittaa toisten yhteistoiminnan.

Asian ajatteleminen auttaa sinua. Jos saat jonkin edun toisiin nähden, voisit hyvin kysyä itseltäsi, missä määrin se ehkä johtui perinnöllisistä tekijöistä, siitä, että satuit syntymään terveenä ja älykkäänä. Lisäksi sait ehkä viisaat ja rakastavat vanhemmat ja sinulla oli siten tilaisuus saada koulutusta ja hankkia hyvää arvostelukykyä, mitä tilaisuutta toisilla ei ehkä ole ollut. Eikä siinä kaikki. Ehkä edistymisesi johtuikin suotuisista olosuhteista, mitä jotkut sanovat ”onnistamiseksi”.

Edistyksen pitäisi todellisuudessa tehdä ihminen nöyräksi. Englantilainen kirjailija sir John Betjeman osasi ilmeisesti edistyä urallaan. Hänen aikaansaannoksistaan sanotaan: ”Hänen runouttaan voitaisiin parhaiten kuvata yksinkertaiseksi ja suoraksi . . . Hänen aiheitaan ovat lapsuuden muistot, keskiluokan perheet, rakkaus, kuolema, surullisuus ja tietysti luonto.” Lokakuussa 1972 hänet nimitettiin Ison-Britannian hovirunoilijaksi, mikä on korkein kunnia, jonka englantilainen runoilija saattoi saada. Kun häneltä kysyttiin hänen suhtautumistaan tähän kunniaan, hän vastasi: ”Nimityksen vaikutus ilmeni kolmessa vaiheessa. Ensin hämmästys, sitten nöyrtymisen tunne ja sitten mielihyvä.” Hän jatkoi: ”Se on todellinen kunnia, erityisesti kun ajattelen edeltäjiäni, kuten Tennysonia ja Wordsworthia. Mutta en tarkoita sanoa, että runouteni lähentelisikään heidän ansioitaan.”

Tämän runoilijan sanotaan pysyttelevän mielellään taka-alalla, vaikka hän onkin Englannin suosituin runoilija; hänen runoteoksistaan on tullut myyntimenestyksiä. Mutta, kuten hän itse kertoo, hänen runoilijamenestyksensä johtuu suuressa määrin onnekkaista olosuhteista, vaikkakin hän myöntää, että hänellä on ”musiikkikorvaa, ja ihmiset ilmeisesti pitävät runoista, joissa on loppusointu ja selvä rytmi”.

Toinen opetus, joka tämän runoilijan nimityksestä voidaan oppia, on kärsivällisyys pyrittäessä edistymään. Kun hänelle annettiin tuo kunnia, hän oli ohittanut eläkkeelle vetäytymisen iän, sillä hän oli 67-vuotias. Hänellä oli paljon kokemusta, ja hän saattoi näin ollen vastaanottaa kunnian asianmukaisen vaatimattomasti. Ihminen, jolta puuttuu kokemusta, voi helposti ylpistyä edistymisestään vahingoksi itselleen ja toisille. Tästä syystä voit nähdä, miksi apostoli Paavali neuvoi, ettei vastakääntynyttä miestä nimitettäisi valvojaksi kristilliseen seurakuntaan. Sellainen nimitys saattaisi hyvinkin johtaa hänet ylpeyden ansaan. – 1. Tim. 3:6, 7.

Kun sinulle suodaan ylennys urallasi, on olemassa vaara, että se tekee sinut omahyväiseksi, seikka, johon Jumala kiinnitti huomion antaessaan neuvoja kansalleen Israelille, mikäli se pyytäisi kuningasta. Miestä, joka valittaisiin hallitsemaan kuninkaana Israelia, käskettiin: ”Kun hän on noussut valtaistuimellensa, kirjoituttakoon hän itsellensä kirjaan jäljennöksen tästä laista, . . . Ja hän pitäköön sen luonaan ja lukekoon sitä, niin kauan kuin elää, . . . ettei hänen sydämensä ylpistyisi hänen veljiänsä kohtaan.” Sinusta ei ehkä koskaan tule kuningasta, mutta sama periaate soveltuu sinuun. Jos etenet urallasi, älä koskaan ajattele, että se johtuu siitä, että sinä olet niin paljon parempi muita, jotka työskentelevät, palvelevat tai palvovat rinnallasi. – 5. Moos. 17:18–20.

Muinaisessa Israelissa hallitsi kuningas, jonka esimerkki valaisee edistymisen oikeaa tapaa. Kysymyksessä oli Salomo, kuningas Daavidin poika. Vaatimattomuudellaan ja nöyryydellään hän osoitti, että hän saattoi edistyä. Hänen tultuaan kuninkaaksi Jumala ilmestyi hänelle unessa ja sanoi: ”Ano, mitä tahdot, että minä sinulle antaisin.” Millainen tarjous se olikaan! Mitä olisit pyytänyt, jos se olisi esitetty sinulle? Rikkautta, kunniaa, pitkää ikää? Salomo ei pyytänyt mitään niistä. Hänen mielessään oli ensimmäisenä suuri tehtävä hallita alamaisiaan oikein. Hän tiesi liiankin hyvin, miten puutteellinen hänen kokemuksensa ja viisautensa oli. Niinpä hän vastasi: ”Anna sentähden palvelijallesi kuuliainen sydän tuomitakseni sinun kansaasi ja erottaakseni hyvän pahasta; sillä kuka voi muuten tätä sinun suurta kansaasi tuomita?” – 1. Kun. 3:5, 9.

Tämä hänen pyyntönsä miellytti Jehova Jumalaa niin suuresti, että hän sanoi Salomolle (tietenkin enkelin välityksellä): ”Koska sinä anoit tätä”, etkä esittänyt jotakin itsekästä pyyntöä, ”minä annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen.” Salomo osoittautui todellakin viisaimmaksi kuninkaaksi, joka on koskaan istunut ihmisten valtaistuimella. – 1. Kun. 3:11–28; 4:29–34.

Ylpeyden lisäksi toinen – salahauta, jota sinun ylennyksen saadessasi on varottava, on kiusaus käyttää uutta virkaasi tai asemaasi itsekkään hyödyn saamiseen. Muinaista Moosesta neuvottiin viisaasti, että hän tuomareita asettaessaan valitsisi ”kelvollisia ja Jumalaa pelkääväisiä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä”. (2. Moos. 18:21) Miten harvat korkeissa uskonnollisissa, poliittisissa, oikeudellisissa ja kaupallisissa asemissa olevat nykyään vihaavatkaan väärää voittoa!

Oletko sinä edennyt urallasi? Osoita olevasi ylennyksen arvoinen pysymällä nöyränä ja vaatimattomana, olemalla käyttämättä väärin valtaasi ja taipumatta kiusaukseen hankkia väärää voittoa. Jumalan sanan lukeminen päivittäin auttaa sinua saavuttamaan nuo jalot päämäärät.