Kotielämä voi olla onnellista

”TUTKIMUKSEN MUKAAN KOTI ON VÄKIVALTAISIN PAIKKA.” ”RAPORTTI LIITTÄÄ MURHAT JA PERHERIIDAT TOISIINSA.” Näiden kaltaiset otsikot ilmaisevat, että monissa kodeissa on ilmennyt vakavia kriisejä.

Artikkeli, jonka otsikko mainittiin ensimmäisenä, kiinnitti huomion siihen, että Yhdysvalloissa ”suurin piirtein yksi sadasta aviomiehestä ja vaimosta oli mennyt pitemmälle kuin lyönyt, potkinut tai heittänyt puolisoa esineillä ja sanonut, että heitä oli piesty tai että he olivat piesseet puolisoaan edellisenä vuonna”. Rhode Islandin yliopistossa Yhdysvalloissa toimiva tri Richard J. Gelles mainitsi, että ”miljoonat lapset joutuvat kasvaessaan vastatusten vanhempien kanssa, jotka käyttävät heitä vastaan ampuma-aseita ja veitsiä – eivätkä he vain uhkaile, vaan he ovat todella käyttäneet ampuma-asetta tai veistä lapsiaan vastaan”.

Ei ole lainkaan uutta, että ihmisillä on vaikeuksia tulla toimeen omien perheenjäsentensä kanssa. On sanottu: ”Liian suuri tuttavallisuus synnyttää halveksintaa.”

Miten on sinun perheesi laita? Nauttivatko sen jäsenet yhdessä keskustelemisesta ja toistensa kanssa puuhailemisesta? Vai havaitsetko heidän etsivän läheisimmät ystävyyssuhteensa perhepiirin ulkopuolelta? Surullista kyllä, näin tapahtuu yhä useammissa perheissä nykyään. Mutta miksi?

Joitakin syitä perheessä vallitsevaan kireyteen

Oletko pannut merkille, että toisinaan joillakuilla perheenjäsenillä on henkilökohtaisia tapoja, jotka ovat kiusallisia muulle perheelle? Näihin huonoihin tapoihin saattavat sisältyä epäsiistit pöytätavat, kieltäytyminen tekemästä omaa osuuttaan kodin piiriin kuuluvista töistä tai ehkä itsepintainen myöhään valvominen ja meluaminen toisten yrittäessä nukkua.

Jotkut pitävät tapanaan paisutella toisten virheitä ja katsoa läpi sormien omia virheitään. Tämä voi synnyttää perheessä kireyttä. Ne, joita alituisesti arvostellaan, maksavat usein itse samalla mitalla takaisin ja ryhtyvät arvostelemaan moittijaa. Tämä panee liikkeelle loputtomalta tuntuvan riitelemiskierteen, joka riistää ilon perhe-elämästä. Tunnet todennäköisesti juuri tällaisessa kierteessä olevia perheitä.

Toisissa kodeissa perheenjäsenillä saattaa olla taipumus eristäytyä henkilökohtaisten harrastustensa pariin, niin että muut perheenjäsenet jäävät niiden ulkopuolelle. Esimerkiksi vanhemmat samoin kuin lapset saattavat tulla aivan välinpitämättömiksi toisiaan kohtaan sen tähden, että he uppoutuvat television katseluun, musiikin kuunteluun tai lempiharrastuksensa parissa puuhailuun.

Mikä vaikutus tällaisella tahallisella eristäytymisellä voi olla perhesuhteisiin? No, miltä sinusta tuntuu, kun joku jättää sinut huomiotta? On vaara omaksua näkemys: ’Jos hän ei välitä minusta, miksi minäkään välittäisin hänestä?’

Näiden kaltaiset ongelmat vaivaavat monia koteja. Ne voivat jäytää perhesuhteita siihen asti, että koti on tuskin enempää kuin ’huoltoasema’, jossa käydään syömässä, ja paikka, jossa käydään nukkumassa.

Mikä saa niin monet perheet tällä tavoin rappeutumaan? Raamattu esittää syyksi vaarallisen asenteen, joka on jossain määrin ominainen kaikille ihmisille. Mikä asenne se on?

Vaarallinen asenne

Apostoli Paavali osui useimpien ihmissuhteisiin liittyvien ongelmien ytimeen, kun hän kirjoitti: ”Sanon jokaiselle teidän joukossanne olevalle, ettei tule ajatella itsestään enempää kuin on tarpeellista ajatella.” (Room. 12:3) Asenne, jota vastaan Paavali halusi taistella, oli se, missä ihminen ajattelee liikaa itsestään. Tämä käy usein ilmi silloin, kun ihmiset asuvat läheisesti yhdessä. Monista on helppoa olla kohteliaita ja nöyriä vieraita ja satunnaisia tuttavia kohtaan. Mutta se, miten joku käyttäytyy kotona, saattaa paljastaa, että hänen ”todellinen minänsä” ilmaisee ylpeätä henkeä.

Se, jolla on pöyhkeä näkemys itsestään, ei ole altis korjaamaan henkilökohtaisia tapojaan ja omituisuuksiaan. Jos ne ärsyttävät toisia, niin hän ei piittaa siitä. Entä ne, jotka eristäytyvät toisista ja uppoutuvat mieluummin liikeasioihinsa, lukemiseen, huvitteluun tai johonkin harrastukseen, sen sijaan että heillä olisi läheiset henkilökohtaiset suhteet aviopuolisoonsa tai perheeseensä? Tällöinkin on ongelmana se, että pidetään omia henkilökohtaisia harrastuksia tärkeämpinä kuin toisten harrastuksia.

Tärkeä näkökannan muutos

Kotielämän tekeminen onnelliseksi vaatii perustavaa asenteen muutosta jokaiselta perheeseen kuuluvalta. Raamattu auttaa ihmisiä siinä sanoessaan: ”Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.” (Saarn. 7:21) Tämä pitää epäilemättä paikkansa! Niinpä sellaisen, joka on tietoinen peritystä epätäydellisyydestään, ei tulisi itsepintaisesti menetellä haluamallaan tavalla. Sen sijaan hänellä pitäisi olla halu korjata tavat, jotka kiusaavat toisia. Lisäksi sellaisen, joka myöntää oman epätäydellisyytensä, ei pitäisi odottaa täydellisyyttä toisiltakaan. Alituisen arvostelemisen sijasta hänen tulisi noudattaa Jeesuksen antamaa varoitusta:

”Lakatkaa tuomitsemasta, jottei teitä tuomittaisi, . . . Miksi sitten katsot oljenkortta, joka on veljesi silmässä, mutta et ota huomioon ortta omassa silmässäsi? Tai kuinka voit sanoa veljellesi: ’Salli minun ottaa pois oljenkorsi silmästäsi’, kun katso: orsi on omassa silmässäsi? Ulkokullattu! Ota ensin orsi pois omasta silmästäsi, niin sitten näet selvästi ottaa pois oljenkorren veljesi silmästä.” – Matt. 7:1–5.

Apostoli Paavali antoi lisäksi tärkeän periaatteen, joka voi tehdä kotielämästä onnellisen, kun hän kirjoitti: ”Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan jatkuvasti toisen etua.” ”Tehkää minun iloni täydeksi siten . . . ettette tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsotte vaatimattomin mielin, että toiset ovat teitä parempia, ettekä pidä silmällä vain omia asioitanne niihin henkilökohtaisesti kiinnostuneina, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita.” – 1. Kor. 10:24; Fil. 2:2–4.

Ajatteletko sinä näin niistä, joiden kanssa asut? Asenteesi käy ilmi tavasta, jolla vastaat, kun perheenjäsenet puhuvat sinulle. Epäitsekäs ihminen on hyvä kuuntelija. Sen sijaan että hän olisi puhuteltaessa muissa maailmoissa tai yrittäisi saada puhujan lopettamaan huokaamalla silloin tällöin ”ohhoijaa”, hän harjoittaa itsehillintää ja osoittaa aitoa kiinnostusta niitä asioita kohtaan, joista hänen perheeseensä kuuluvat puhuvat. Se, joka todella ’katsoo toisten olevan parempia’, ei pidä tapanaan vetäytyä katsomaan televisiota tai jonkin harrastuksen tai muun henkilökohtaisen mielenkiinnonkohteen pariin. Sen sijaan hän miettii, mitä sellaista hän sanoisi tai tekisi, mikä hyödyttäisi niitä, joiden kanssa hän asuu.

Kunnioituksen osoittamisen tarve

Tähän liittyvä Raamatun periaate sanoo: ”Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne. Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (Room. 12:10) Se, joka haluaa noudattaa tätä neuvoa, ei ole taipuvainen sättimään perheenjäseniä ”typeryksiksi” tai jollakin muulla halventavalla tavalla.

Pyrittäessä osoittamaan kunnioitusta toinen toistaan kohtaan on tärkeätä sisällyttää mukaan lapset. Vaikka lapset voivat olla toisinaan koettelevia, niin aikuisten ei tulisi koskaan kohdella heitä ”toisen luokan” ihmisinä. Varo ottamasta tavaksesi solvata lapsia esimerkiksi tällaisilla haukkumasanoilla: ”Senkin pikku paholainen! Olet tuhma, tuhma, TUHMA!” Siitä saattaa olla surullisena seurauksena lapsi, joka tulee vakuuttuneeksi siitä, ettei hän osaa tehdä mitään oikein. Se voi tukahduttaa lapselta halun edes yrittää. Parempi olisi puhutella huonosti käyttäytyvää lasta esimerkiksi seuraavaan tapaan: ”Olet kiltti poika. Mutta tänään sinä käyttäydyt kovin huonosti. Se ei ole sinun tapaistasi. Sinun täytyykin lopettaa se heti paikalla!”

Näitä Raamatun periaatteita soveltavasta saattaa tuntua masentavalta, jos toiset perheenjäsenet eivät osoita vastakaikua. Jos näin on, hän voi tuntea tyydytystä sen tietämisestä, että hän miellyttää Jumalaa ja yrittää tehdä sitä, mikä on oikein. Raamattu neuvoo: ”Jos joku omantunnon vuoksi Jumalan edessä kestää murheitten alaisena ja kärsii epäoikeudenmukaisesti, niin se on mieluista.” – 1. Piet. 2:19.

Kotielämä voi todella olla onnellista. Mutta jotta siitä tulisi onnellista, perheenjäsenten täytyy kehittää oikeaa asennetta itseään ja toisiaan kohtaan. Heidän täytyy olla epäitsekkäitä, ei itsekkäitä. Miksi et varaisi nyt heti vähän aikaa mietiskelläksesi tässä kirjoituksessa käsiteltyjä Raamatun periaatteita. Pyri sitten soveltamaan niitä omassa elämässäsi.