Kuljetko sinä ’ylimääräisen kilometrin’?

KUN naapurin koira Nicaraguassa joi erään lapsen maidon, lapsen isä vaati hyvitystä. Mutta hänen naapurinsa raivostui, ja tuloksena oli puukkotappelu. Nämä kaksi miestä haavoittivat vakavasti toisiaan – kaikki vain maitotilkkasen menetyksen vuoksi.

Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, kun ihmiset antavat pikkuasian kasvaa suhteettoman suureksi. Se aiheuttaa usein asianosaisille paljon enemmän vahinkoa kuin jos alkuperäiseen vaatimukseen olisi suostuttu tai olisi peräydytty rauhallisesti.

Niin, monia hyvin vakavia ongelmia ei koskaan kehittyisi, jos ihmiset olisivat halukkaampia noudattamaan ’ylimääräisen kilometrin’ kulkemista koskevaa periaatetta. Juuri siihen Raamattu kannustaa: ”Älkää tehkö vastarintaa sille, joka on paha, vaan jos joku läimäyttää sinua oikealle poskellesi, käännä hänelle toinenkin. Ja jos joku tahtoo käydä oikeutta kanssasi ja saada haltuunsa aluspukineesi, anna päällysvaippasikin mennä hänelle, ja jos joku vallan alaisena pakottaa sinua palvelukseen yhden kilometrin matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.” (Matt. 5:39–41) Ajattelehan, miten tämän Jeesuksen Kristuksen antaman neuvon noudattaminen voisi estää verraten vähäpätöisistä asioista johtuvia vaikeuksia.

Läimäytys kasvoihin on loukkaavaa ja tarkoitettu ärsyttämään lyötyä. Mutta olisiko sinun etusi mukaista maksaa takaisin? Eikö kostaminen pikemminkin antaisi aseet käteen sille, joka halusi haastaa riitaa? Viisas menettely sellaisessa tilanteessa on ’kääntää toinen poski’, jättää loukkaus huomioon ottamatta. Yleensä tämä lopettaisi koko riidan.

Saatat tuntea ihmisiä, jotka koettavat kynsin hampain saada mahdollisimman paljon henkilökohtaista hyötyä ajan ja rahan menosta välittämättä. He tekevät pikkuasioista kiistakysymyksiä ja vaativat itselleen oikeassa olemisen kunniaa. Olisiko viisasta sotkeutua pitkään ja kalliiseen käräjöintiin heidän kanssaan? Usein on parempi kärsiä menetys ja välttyä siten sekaantumasta lakiongelmien sokkeloihin.

Viranomaisella tai esimiehellä voi olla valtuus pyytää suorittamaan joitakin palveluksia. Sen sijaan että vastustaisi sitä, mitä pyydetään, on tavallisesti paljon viisaampaa tehdä halukkaasti, mitä vaaditaan, ja jopa tehdä enemmänkin. Siten välttyy herättämästä tarpeettomasti vastenmielisyyttä vallanpitäjissä.

Kahden nicaragualaisen miehen tapauksessa kumpikaan heistä ei todennäköisesti olisi haavoittunut hengenvaarallisesti, jos heillä olisi ollut halua hyvityksen antamiseen tai pienen menetyksen kärsimiseen. Asiaa valaisee hyvin se mitä tapahtui kahdelle naiselle, jotka olivat kristillisessä konventissa samassa maassa. Toinen heistä kaatoi vahingossa maitopullon, jonka toinen nainen oli ostanut ruokkiakseen vauvansa. Hän puhdisti nopeasti kaiken ja, kun toinen nainen palasi istuimelleen, tarjoutui maksamaan maahan menneen maidon. Mutta omistaja ei ollut kiinnostunut korvauksesta, ja nämä kaksi naista olivat pian uppoutuneet miellyttävään keskusteluun.

Eniten hyötyä saa siis varmasti se, joka välttää tekemästä pikkuasioista kiistakysymyksiä ja tosiaan menee pitemmälle kuin häneltä pyydetään selvittääkseen asiat rauhallisesti. On varmasti viisasta olla halukas kävelemään ’ylimääräinen kilometri’.