Ole tyytyväinen – se voi muuttaa kaiken toisenlaiseksi

”EMME . . . ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi mitään viedä pois. Kun meillä siis on elatus ja vaatteet, me tyydymme näihin. Mutta ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat . . . lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” – 1. Tim. 6:7–10.

Raamattu siis esittää vakavan varoituksen siitä, ettei pidä tulla rahaa rakastavaksi, ja se myös osoittaa, että aineellisella omaisuudella on vain vähäinen merkitys. Me emme tarvitse ylellisyyksien runsautta elääksemme. Tosin ruokamme pitäisi olla terveellistä, mutta sen ei tarvitse olla kalleinta saatavissa olevaa laatua. Vaikka vaatetus ja suoja ovat perustarpeita, suuri vaatekomero ja ylellinen koti, joka on täynnä hienoja huonekaluja, eivät pidennä elämäämme.

Monet ihmiset tietävät tämän, mutta silti he tekevät rahan ansaitsemisesta elämänsä päätarkoituksen. Usein se saattaa heidät turmioon jopa siinä määrin, ettei heillä ole leipää pöydässään.

Varo tekemästä epäviisaita ratkaisuja

Tietysti miehen tulee olla oikealla tavalla huolissaan perheensä kunnollisesta toimeentulosta. Raamattu sanoo: ”Jos joku ei varaa ylläpitoa omaisilleen ja varsinkaan niille, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” (1. Tim. 5:8) Kun siis perheenpäälle avautuu parempi työtilaisuus, kenties jopa toisella paikkakunnalla, hän saattaa haluta käyttää tilaisuutta hyväkseen ja muuttaa vaimonsa ja lastensa kanssa. Näin kävisi varsinkin siinä tapauksessa, jos tämä hänen ratkaisunsa hyödyttäisi koko perhettä. Mutta tällaisia asioita täytyy harkita huolellisesti. Raamatun sananlasku sanoo: ”Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.” (Sananl. 14:15) Jonkin menettelytavan seurausten erittelemättä jättäminen voisi johtaa vakaviin ongelmiin.

Näin kävi eräälle ghanalaiselle kyläpuusepälle. Hänen lankonsa sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että hän voisi ansaita paljon enemmän rahaa pääkaupungissa Accrassa. Mutta lanko ei antanut hänelle mitään takeita siitä, oliko hyväpalkkaista työtä saatavissa. Silti puuseppä sulki korvansa sille tuttavalle, joka kehotti häntä noudattamaan Raamatun neuvoa olla tyytyväinen ahkeran työnsä tuloksiin. Ennen lähtöään kylästä puuseppä sanoi tuttavilleen: ’Edistykselliset ihmiset eivät milloinkaan vietä koko elämäänsä kylässä.’

Mutta katsohan samaa miestä muutaman kuukauden kuluttua. Laiha ja riutunut puuseppä laahustaa eteenpäin kävelykeppi kädessään ja kantaen matkatavaroitaan päänsä päällä. Hänen kaksi poikaansa seuraavat häntä. Kaupungin korkeat elinkustannukset ja se, että mies ei löytänyt sopivaa työtä, ovat pakottaneet hänet palaamaan kylään. Mutta missä hänen vaimonsa on? Hänestä perheen surkea ahdinko Accrassa oli niin sietämätön, että hän jätti miehensä.

Kerran toisensa jälkeen monissa muissa maissa lukemattomat tuhannet huonontavat asemaansa, koska he eivät tyydy perustarpeisiin. He saattavat myydä pienen maatilkkunsa maaseudulla ja muuttaa kaupunkiin. Mutta heidän toiveensa hyvän työpaikan löytymisestä eivät useinkaan toteudu. Heidän vähäinen omaisuutensa on pian kulutettu. Vaikka he haluaisivatkin palata maaseudulle, he eivät varojen puutteessa voi tehdä sitä. Siksi heidän täytyy asua jatkuvasti kaupungin pahannäköisissä slummeissa tai hökkelikylissä.

On huomionarvoista, että Raamattu varoittaa tekemästä hyödyn tavoitteluun tähtääviä ratkaisuja ottamatta huomioon elämän epävarmuutta. Me luemme: ”Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: ’Tänään tai huomenna matkustamme tähän kaupunkiin ja vietämme siellä vuoden ja ryhdymme liiketoimiin ja saamme voittoa’, koska ette tiedä, mitä elämänne on huomenna. Sillä te olette usvaa, joka hetkisen näkyy ja sitten häipyy.” (Jaak. 4:13, 14) Jos monet nykyään köyhyydestä kärsivät ihmiset olisivat suunnitelmia tehdessään vain tienneet tyytyväisenä olemisen ja elämän epävarmuuden huomioon ottamisen viisauden ja arvostaneet sitä, niin heillä olisi ollut riittävästi leipää pöydässään.

Vaikka jotkut ihmiset ehkä tietävätkin, millaisia vakavia vaikeuksia toiset ovat saaneet kokea epäviisaitten ratkaisujensa vuoksi, he ovat silti sitä mieltä, että he ovat poikkeus. He eivät usein näe sitä, että näennäisesti menestyvätkin ihmiset saattavat uhrata aidon onnellisuuden ja tyytyväisyyden.

Menestyksen korkea hinta

Huomaa, mitä harmaatukkainen englantilainen Geoffrey kertoo työtoveristaan vakuutusyhtiössä:

”Hän oli laiha, lähes kaksi metriä pitkä skotti. Kun tulin taloon, hän johti pientä osastoa. Katsellessaan maailmaa pienten kultasankaisten silmälasiensa läpi hän usein sanoi minulle luottamuksellisesti, että hänestä tulee jonakin päivänä johtaja. Hän teki erittäin kovasti työtä, viipyi joka ilta myöhään, vei töitä kotiinsa ja luopui jopa kesälomastaan. Viimein hänet ylennettiin osastopäälliköksi. Se sai hänet heti muuttamaan vaimonsa ja kaksi pientä lastaan Essexin hienompaan osaan. Hän tunsi myös tarvetta lähettää lapsensa yksityiskouluihin.

”Koska hän alkoi elää yli varojensa, hän huomasi autonsa käytön liian kalliiksi. Hän käveli tai pyöräili auton seisoessa kodin edessä. Kerran hän näytti minulle kenkiään, joihin oli sullottu pahvia reikien peitoksi. Tämä mies oli sitä mieltä, ettei hänellä ollut varaa korjauttaa kenkiään. Selviytyäkseen menoistaan hän usein lainasi rahaa ennen kuukauden päättymistä.

”Aikanaan skotista tuli johtaja, ja hän siirtyi ylempään palkkaluokkaan. Se merkitsi väistämättä sitä, että hän muutti suurempaan taloon, osti uuden auton ja siirsi lapsensa parempiin kouluihin. Koska hänen vaimolleen oli kehittynyt kallis maku, hän ei yksinkertaisesti tyytynyt muuhun kuin parhaaseen. Mies vietti yhä enemmän aikaa työssä, ja hänestä tuli useiden tytäryhtiöiden johtaja. Mutta hänen avioliittonsa päättyi lopulta eroon, ja hän huomasi ylläpitävänsä kahta kallista kotia. Kun päätin työni yhtiössä, hän sanoi haikeasti: ’Mitä hyötyä minulle on ollut kaikesta rahastani ja asemastani?’”

Kymmenen muun miehen tapaus valaisee hyvin, mitkä traagiset seuraukset kunnianhimoisella halulla saada yhä enemmän rahaa on. Heidät luettiin 1920-luvulla maailman menestyvimpiin rahamiehiin. Mutta vuosien mittaan tilanne muuttui. Näistä miehistä kolme teki itsemurhan, kaksi joutui vankilaan, yksi menetti järkensä ja kolme kuoli köyhyydessä. Vain yksi heistä oli sellainen, jota hänen rahanansaitsemiskykynsä ei täysin suistanut raiteiltaan.

Suoja petollisia suunnitelmia vastaan

Ihmiset, jotka eivät ole liian huolissaan rahan ansaitsemisesta, joutuvat vähemmän todennäköisesti petollisten rahanansaitsemissuunnitelmien ansaan. Ns. pyramidiyhtiöiden liioitellut väitteet ovat pettäneet monia ihmisiä Yhdysvalloissa, Japanissa ja muissa maissa. Nämä yhtiöt vaativat ihmisiä maksamaan alkusumman, jotta he voivat työskennellä myyntimiehinä ja värvääjinä. Mutta sijoitettuaan paljon rahaa tähän monet huomaavat joutuneensa ansaan. Tuotteet menevät huonosti kaupaksi, ja uusien sijoittajien löytäminen on vaikeaa. Ei ole harvinaista, että ylimmillä paikoilla olevat häikäilemättömät miehet pakenevat valtavat rahasummat mukanaan.

Kun Japanissa eräs pyramidiyhtiö teki konkurssin, valtio takavarikoi kauppatavarat verojen pantiksi. Mutta se synnytti ongelman, sillä tavaroiden varastointi vuokratiloihin maksoi yli 5000 markkaa vuorokaudessa. Sijoittajat menettivät kaiken.

Okkulttisten tapojen ansa

Tyytyväisyys voi myös estää vahingollisen kietoutumisen okkultismiin. Koska jotkut haluavat kasvattaa varallisuuttaan tekemättä työtä, he ovat palkanneet noitia kaksinkertaistamaan heidän rahaansa. Eräs länsiafrikkalainen mies teki siten. Noidat neuvoivat häntä sitten rajoittamaan keskustelua vaimonsa kanssa ja pitämään kaiken täysin salassa. Häntä käskettiin käymään hautausmaalla tiettyinä päivinä määrätyt vaatteet yllään ja rukoilemaan siellä. Myöhemmin noidat antoivat hänelle paketin, jonka sai avata määrättynä sunnuntaina keskiyöllä. Mies oli vakuuttunut siitä, että avatessaan paketin hän näkisi sijoittamiensa rahojen todella moninkertaistuneen. Tuo tietty hetki saapui. Mies avasi ahneesti paketin. Mitä hän näki? Rahaako – ja paljon? Ei, ainoastaan nipun sanomalehtiä. Millainen järkytys! Mies oli vähällä tehdä itsemurhan. Hänen vaimollaan oli vielä jälkeenpäinkin kova työ hänen yrittäessään estää miestään riistämästä henkeään.

Jos tämä mies olisi uskonut Raamattuun ja noudattanut sitä, hän olisi säästynyt taloudelliselta menetykseltä ja katkeralta pettymykseltä. Raamattu ei ainoastaan kehota ihmistä olemaan tyytyväinen, vaan se myös varoittaa sekaantumasta okkultismiin. Esimerkiksi israelilaisia neuvottiin: ”Älkää merkeistä ennustelko älkääkä harjoittako noituutta.” (3. Moos. 19:26) ”Älköön keskuudessasi olko ketään, joka . . . tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä.” – 5. Moos. 18:10–14.

On siis viisasta ottaa varteen elatukseen ja vaatteisiin tyytymistä koskeva Raamatun neuvo. Tämän neuvon avulla, jos sitä noudatetaan, sinulla voi olla aina leipää pöydässäsi ja voit jatkuvasti nauttia siitä.