Huonomaineisten kaupunkien antama opetus
KAUPUNGIT kukoistivat ja kummallakin oli oma kuningas. Yhtenä päivänä tuli tuhosi ne äkisti eikä niitä rakennettu koskaan uudelleen. Tämä tapahtui noin 3900 vuotta sitten.
Joka tapauksessa toisella näistä huonomaineisista kaksoiskaupungeista oli nimi, joka on säilynyt tähän päivään saakka monissa kielissä sanana, joka kuvaa moraalista turmeltuneisuutta – Sodoma. Toinen kaupunki oli Gomorra.
Näiden kaupunkien hävitys oli niin täydellinen, ettei voida viitata edes rauniokasoihin niiden sijaintipaikan osoittamiseksi. The New Encyclopædia Britannica -teos sanoo näistä kahdesta kaupungista: ”Luultavasti ne ovat nykyään matalien vesien peitossa al-Lisānin niemen eteläpuolella lähellä Kuolleenmeren eteläpäätä Israelissa.” Voi siksi olla huomion arvoista, että tätä merenosaa tutkineitten sukeltajien kerrotaan löytäneen jonkinlaisen muurin. Ymmärtääksemme paremmin sen, mitä näille huonomaineisille kaupungeille tapahtui, meidän täytyy palata niiden kukoistusaikaan.
Olosuhteet Sodomassa
Eräänä iltana Sodomaan tuli kaksi muukalaista. Kaupungin hyvinvoivat ihmiset näkivät heidät, mutta kukaan paikkakuntalainen ei lausunut heitä tervetulleiksi. Lopulta saapui Loot, jumalaapelkääväinen mies, joka oli asettunut tälle alueelle. Hän näki heidät ja halusi ehdottomasti heidän jäävän hänen kotiinsa yöksi. Ennen kuin Loot ja hänen vieraansa olivat valmiita käymään levolle, roskajoukko ympäröi talon. Moraalisesti turmeltuneet Sodoman asukkaat pojasta vanhaan mieheen asti vaativat vieraitten luovuttamista heidän käsiinsä. Miksi? He halusivat raiskata heidät.
Sodoma oli siis paikka, jossa kenelle tahansa vieraalle voitiin tehdä seksuaalista väkivaltaa. Asukkaat eivät kunnioittaneet toisten oikeuksia, ja heillä oli mielessä itsekkäitten halujensa ja intohimojensa tyydyttäminen. Ihmisten säädyllisyyden vakava loukkaaminen kiusasi suuresti ympärillä asuneita kansoja. Se johti yleiseen valitushuutoon Sodoman ja Gomorran tähden. Raamatun mukaan valitus ei jäänyt huomaamatta ”kaiken maan tuomarilta”, Jehova Jumalalta. – 1. Moos. 18:20, 21, 25.
Noiden kahden muukalaisen läsnäolo Sodomassa ei ollut pelkkä sattuma. Raamatun kertomuksen mukaan he olivat enkeleitä, jotka oli lähetetty sinne varoittamaan Lootia ja hänen perhettään, jotta he poistuisivat kaupungista ennen sen hävitystä. Loot ja hänen kaksi tytärtään pakenivat, mutta hänen vaimonsa kuoli, koska hän ei totellut enkeleitten antamia pako-ohjeita. – 1. Moos. 19:1–26.
Raamatun kertomus on yhtäpitävä käytettävissä olevien arkeologisten todisteitten kanssa. Aikana, jona Loot Raamatun mukaan asui Sodomassa, seutu oli hedelmällistä, ja ”makeaa vettä virtasi Kuolleeseenmereen niin paljon, että se piti yllä maanviljelystä”. (Encyclopædia Britannica) Raamattu sanoo: ”Loot . . . näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran.” – 1. Moos. 13:10.
Sitä paitsi ammonilaiset ja mooabilaiset, Lootin tyttärien jälkeläiset, asettuivat Kuolleenmeren lähellä sijaitsevalle alueelle, ja tämänkin arkeologiset todisteet vahvistavat. Me emme siis ole tekemisissä tarun vaan historiallisen tapahtuman kanssa.
Opetuksia meille
Tässä kertomuksessa on meille tärkeitä opetuksia. Kristitty opetuslapsi Juudas kirjoitti noin 2000 vuotta sen jälkeen kun nämä huonomaineiset kaupungit lakkasivat olemasta: ”Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, sen jälkeen kun ne olivat syyllistyneet samalla tavoin kuin edellä mainitut ylettömään haureuteen ja lähteneet luonnotonta käyttöä varten olevan lihan perään, ovat edessämme varoittavana esimerkkinä kärsiessään ikuisen tulen rangaistustuomiota.” – Juud. 7.
Jumala, joka aiheutti Sodoman ja Gomorran tuhon, ei muuta vaatimuksiaan. Hän julistaa Sanassaan: ”Minä, Herra, en muutu.” (Mal. 3:6) Samoin hänen vihansa suuntautuu kaikkia niitä vastaan, jotka pitävät itsepintaisesti kiinni Sodomassa harjoitetuista seksuaalisista luonnottomuuksista ja paheista.
Uutistiedot eivät jätä arvailujen varaan sitä, että meidän aikanamme Sodoman teot eivät vain lisäänny hälyttävästi, vaan ne hyväksytään yhä enemmän. Tämäkin voi olla varoittava opetus meille. Sodoman asukkaat olivat ylpeitä, aineellisesti varakkaita ja ajattelivat, ettei heillä ollut vaaraa tilinteonpäivästä. He olivat paatuneita eivätkä välittäneet köyhistä ja kurjassa asemassa olevista. (Hes. 16:49, 50) Eikö tämä sovellu niihin moniin, jotka nykyään viettävät irstailevaa elämää?
Lootin tulevat vävyt pitivät ilmoitusta Sodomaa uhkaavasta tuhosta leikinlaskuna. (1. Moos. 19:14) Mutta se ei ollut leikinlaskua, kun he itse kuolivat tuhoisassa tulessa.
Korkein ei yksinkertaisesti suvaitse pahuutta määräämättömään aikaan asti. Hän on asettanut tilinteonpäivän kaikille kansoille. (Apt. 17:31) Tämä tilinteonpäivä on vaarallisen lähellä. Samoin kuin Lootin ja hänen tyttäriensä oli paettava Sodomasta, samoin kaikkien jotka haluavat paeta koko tälle jumalattomalle järjestelmälle tulevaa tuhoa, täytyy käyttää hyväkseen Jumalan pelastus- eli vapautusjärjestelyä. – Luuk. 17:28–32.
Tämä järjestely on hahmoteltu Raamatussa ja on avoinna kaikille ihmisille riippumatta heidän nykyisestä moraalisesta asemastaan, jos he haluavat mukauttaa elämänsä Jehovan menettelytapoihin. Alueellasi asuvat Jehovan todistajat välittävät mielellään sinulle näitä tärkeitä tietoja. Me pyydämme sinua käyttämään hyväksesi mahdollisuutta saada nauttia ilmaisesta raamatuntutkistelusta omassa kodissasi.