Arboga – Ruotsin Jehovan todistajien uusi toimintakeskus
Herätkää!-lehden Ruotsin-kirjeenvaihtajalta
RUOTSIN kahta suurinta kaupunkia Tukholmaa ja Göteborgia valtimon tavoin yhdistävän vilkkaasti liikennöidyn Eurooppa-3-tien varrella sijaitsee pieni Arbogan maaseutukaupunki. Se on Ruotsin vanhimpia kaupunkeja ja perustettu jo 900-luvulla.
Arboga oli 1200-luvulta 1600-luvun puoliväliin asti maan huomattavimpia kauppapaikkoja. Se oli kauan monien historiallisesti merkittävien poliittisten ja uskonnollisten kokousten pitopaikka. Vuonna 1435 siellä pidettiin Ruotsin ensimmäiset valtiopäivät. Keskiajalla se oli myös katolinen keskus, jossa oli monia luostareita, muiden muassa fransiskaaniluostari. Kaupunki oli tunnettu monissa maissa. Mutta 1600-luvun puolivälistä lähtien sen merkitys kauppapaikkana ja poliittisena ja uskonnollisena keskuksena alkoi vähetä, niin että se on nykyään lähes tuntematon maan rajojen ulkopuolella.
Nyt tässä pienessä kaupungissa on kuitenkin tapahtunut jotakin sellaista, mikä on jälleen tekevä sen tunnetuksi kautta maailman. Jehovan todistajat ovat nimittäin rakentaneet sinne, kuten eräs sanomalehti sanoi, kaupungin kaupunkiin eli uuden haaratoimiston – kirjapainon, talousrakennuksia ja asuntoja – joka tulevaisuudessa on palveleva Ruotsissa suoritettavan kristillisen saarnaamistyön keskuksena. Syksyllä 1980 laitos oli valmis otettavaksi käyttöön. Yhtenä Jehovan todistajien haaratoimistojen sijaintipaikkana, joita haaratoimistoja on tällä hetkellä 98 kaikkialla maailmassa, Arboga on nyt yhdistetty mukaan siihen kansainväliseen toimintaan, jota Jehovan todistajilla on 205 maassa.
Harvinaislaatuinen rakennus
Ruotsissa ei ole koskaan aiemmin tapahtunut vastaavaa rakennusalalla. Tästä uudisrakennuksesta on nimittäin tullut, kuten eräs sanomalehdentoimittaja kirjoitti, ”omassa luokassaan suurin tässä maassa vapaaehtoisella työllä tehty rakennus”. Kahden ja puolen vuoden aikana on noin 5000 Jehovan todistajaa eri puolilta maata ja naapurimaista matkustanut Arbogaan auttaakseen vapaaehtoisesti lyhyemmän tai pitemmän aikaa 20000 neliömetrin suuruisen rakennuskompleksin rakentamisessa ja kahdentoista hehtaarin laajuisen metsäpalstan muuttamisessa kauniiksi puistoksi, johon vielä tuli keinotekoinen lammikko.
1970-luvun puolivälissä Ruotsin Jehovan todistajille kävi selväksi, että heidän silloinen toimintakeskuksensa, Tukholman luoteispuolella Jakobsbergissä sijaitsevat 3500 neliömetrin suuruiset toimisto- ja kirjapainotilat, oli liian ahdas. Tilojen laajentamiseen oli kovin vähän mahdollisuuksia. Sen jälkeen kun eri puolilta maata oli etsitty uutta paikkaa pari vuotta, päädyttiin Arbogaan, osaksi sen keskeisen sijainnin vuoksi ja osaksi siksi että sieltä voitiin saada tarkoitukseen sopiva maa-alue edulliseen hintaan. Maa osoittautui monta kertaa halvemmaksi kuin suurkaupunkialueilla. Alusta pitäen paikalliset ja lääninviranomaiset osoittivat suurta ystävällisyyttä ja vertaansa vailla olevaa intoa tällaisen ”erilaisen” hankkeen puolesta.
Kustannusten pitämiseksi alhaisina rakennustyöt päätettiin tehdä kokonaan itse vapaaehtoisen työvoiman avulla. Ruotsin yli 300:aan Jehovan todistajien seurakuntaan lähetettiin kirje, jossa pyydettiin kaikkia sellaisia ilmoittautumaan, jotka voisivat ottaa osaa rakennustöihin. Perustettiin arkkitehti- ja piirustustoimisto. Käytettyjä rakennusnostureita, kaivinkoneita, kuorma-autoja ja muita hyötyajoneuvoja ostettiin halvalla, ja taitavat Jehovan todistajat kunnostivat ne. Eräs vanha hotelli, jossa oli huoneita 110 hengelle, ostettiin ja muutettiin käytettäväksi asuntolana. Lähistöltä vuokrattiin pieni teollisuusrakennus, jossa taitavat veljet ja sisaret saattoivat valmistaa monenlaisia puusepäntöitä ja sisustustarvikkeita. Perustettiin oma betoniasema. Palstalle pystytettiin rakennus suunnittelutoimistoa, pukeutumistiloja, keittiötä ja työntekijöitten ruokasalia varten. Se rakennettiin siten, että se voitaisiin rakennusajan jälkeen purkaa ja muuttaa kahdeksi Jehovan todistajien seurakunnan kokouspaikaksi eli valtakunnansaliksi. Tällaisin valmistelevin toimenpitein voitiin siis säästää miljoonia kruunuja.
Rakennustyöt alkavat
Useitten kuukausien intensiivinen mutta hyvä yhteistyö paikallisten viranomaisten kanssa hyväksymyksen saamiseksi rakennushankkeelle johti siihen, että hallitukselta saatiin 7. syyskuuta 1978 lupa töitten käynnistämiseen. Jo seuraavana päivänä moottorisaha kaatoi ensimmäisen puun metsäpalstalla. Raivaustyöhön osallistuneitten vapaaehtoisten metsureitten joukossa oli jopa yksi hevonen, pohjoisruotsalainen tamma Lea, josta 23 vuoden ikäisenä oli ehtinyt tulla tottunut metsänraivaaja. Se oli apuna koko talven ja veti tukkirekeä joskus niin innokkaasti, että sen omistajan piti hillitä sitä ohjaksista.
Ankara talvi
Rakennusajan ensimmäisestä talvesta tuli pahimpia voitettavia esteitä. Eräinä päivinä pakkasta oli 30 astetta. Maa jäätyi kovaksi kuin kivi. Jotta kaivu- ja valutöitä olisi voitu jatkaa, osia työmaasta jouduttiin peittämään. Öljytynnyreistä tehtiin lämmityskattiloita, ja peitteiden alle puhallettiin lämmintä ilmaa. Talvi 1978–1979 jäi historiaan yhtenä Ruotsin kylmimmistä talvista koko 1900-luvulla.
Mutta työt jatkuivat keskeytyksettä. Tuli kevät 1979, ja perustukset alkoivat muotoutua. Omalla betoniasemalla sekoitettiin ne tuhannet tonnit betonia, jotka tarvittiin ennen kuin perustus oli valmis. Niskapalkit ja kattotuolit pantiin paikalleen, ja ennen talven 1979–1980 alkamista oli suurin osa uudesta haaratoimistosta saanut ympärilleen seinät ja päälleen katon ja useimmat rakennustyössä olevista 250–300 veljestä ja sisaresta saattoivat jatkaa työtään sisätiloissa.
Lattia on näkemisen arvoinen
Suurten lattioitten pintakäsittely vaati valtavasti työtä. ”Ei tämä ole lattiaa, tämähän on peltoa!” huudahti eräs lattiantekijöistä. Mutta vähitellen lattioista tuli uudisrakennuksen suurimpia nähtävyyksiä, varsinkin eteisen, kokoussalin ja käytävien lattioista. Lähellä rakennuspaikkaa olevasta marmorilouhoksesta todistajat saivat noutaa halvalla toistasataa tonnia marmorijätettä, toisin sanoen tuhansia vaihtelevankokoisia ja -muotoisia kelpaamattomaksi katsottuja marmorinkappaleita. Sen jälkeen niitä sovitettiin yhteen lattialle kauniiksi mosaiikkikuvioksi. Saumat täytettiin terrastilla, marmorimursketta sisältävällä laastilla, minkä jälkeen koko lattia hiottiin tasaiseksi ja hohtavan kiiltäväksi suurilla hiomakoneilla.
Jotta hiomakoneen timanttilaikat eivät olisi tulleet kalliiksi, eräs veli kävi 30 ruotsalaisessa kivenhiomossa ostamassa kuluneitten, romutettujen sahanterien timanttisegmenttejä. Hänen ”saaliinsa” oli noin 20000 pientä timanttia. Ne liimattiin eräällä uudella menetelmällä hiomalaikkoihin, joilla sitten hiottiin kaikki uudisrakennuksen lattiatyypit: graniitti-, marmori- ja terrastilattiat. Tähän työhön tarvitut uudet timantit olisivat maksaneet satoja tuhansia kruunuja, jotka nyt suurimmaksi osaksi säästyivät.
Painokoneet ”kelluivat” sisään
Ensimmäisenä uudisrakennuksesta valmistui 4500 neliömetrin suuruinen kirjapainotaso. Alkukesästä 1980 tuli aika painokoneitten siirtämiselle Jakobsbergistä. Mutta miten nämä raskaat möhkäleet saataisiin ulos Jakobsbergin tiloista ja sen jälkeen sisälle uudisrakennukseen tarvitsematta purkaa niitä?
Eräs kekseliäs veli ehdotti, että ostettaisiin neljä ilmatyynyä, jotka sen jälkeen voitaisiin mahdollisesti myydä. Sanottu ja tehty! Painokoneen jokaisen kulman alle pantiin yksi tyyny, niihin pumpattiin paineilmaa, ja painokone nousi lattiasta ja ”kellui” eteenpäin, kun sitä työnnettiin kevyesti.
Se hetki, jolloin ensimmäinen painokone ”kellui” sisään eräänä kauniina huhtikuisena päivänä painosalin kiiltävällä, hohtavalla lattialla olevalle paikalleen, oli historiallinen sadoille rakennustyömaan veljille ja sisarille. ”Ihan värisyttää!” huudahti eräs sisar, joka oli ollut mukana rakennustyössä alusta pitäen. Monista tuntui samanlaiselta. Ja 8. kesäkuuta 1980 telojen väliin syötettiin painoarkki (norjankielisen) Herätkää!-lehden ensimmäisen ”Arbogan kappaleen” painamiseksi.
Muutto Jakobsbergistä
Osasto toisensa jälkeen muutti nopeasti pois Jakobsbergistä. Avaimet oli määrä luovuttaa uusille omistajille 1. lokakuuta 1980. Viimeinen muuttokuorma lähti edellisenä päivänä! Tällöin oli kuljetettu 100 muuttokuormaa omilla kuorma-autoilla Jakobsbergistä 150 kilometrin päässä olevaan Arbogaan. Beetel-perheen (joksi Vartiotorni-seuran haaratoimistojen vakinaista henkilökuntaa kutsutaan) 70 jäsentä olivat saaneet valita tapetit ja värit uusiin valoisiin, ilmaviin asuinhuoneisiinsa, ja saavuttuaan he kokivat todellisen uudistumisen tunteen. Jakobsbergiin heiltä jäi suhteellisen pienet ja kuluneet huoneet, joita oli käytetty 26 vuotta. ”Miltä nyt tuntuu?” kysyttiin uteliaana eräältä uusiin tiloihin muuttaneelta avioparilta. ”Eihän tässä elämässä aina käy niin kuin haaveillaan”, he vastasivat ja lisäsivät: ”’Tällä kertaa kävi kuitenkin vielä paremmin!”
”Suurenmoinen organisaatio”
”Koko rakennustyön perustana on suurenmoinen organisaatio, jossa kaikki toimii hyvin pienintä yksityiskohtaa myöten”, kirjoitti eräs sanomalehdentoimittaja käytyään rakennuspaikalla. Se pitää paikkansa, mutta se ei ole koko totuus. Menestyäkseen tarkoitusperissään organisaatio tarvitsee uhrautuvien ihmisten kokosydämisen tuen. ”Tällaista tukea ei totisesti ole puuttunut täältä”, sanoi eräs rakennustöiden järjestelijöistä ja jatkoi: ”Monien rakennustyöhön osallistuneitten joukossa on ollut mitä erilaisimmissa ammateissa, työtehtävissä ja asemissa olevia Jehovan todistajia. Täällä on ollut arkkitehtejä, rakennusmestareita, insinöörejä, leipureita, liikemiehiä, postinkantajia, konttoristeja, taiteilijoita, eläkeläisiä, koululaisia ja perheenäitejä ja monia, monia muita. Mutta heille kaikille on ollut yhteistä usko siihen, että tämä uudisrakennus tulee hyvään tarkoitukseen. Siksi he ovat ottaneet iloiten vastaan mitä tahansa heille annettua työtä ja ovat tehneet parhaansa. Myös sellaiset, jotka eivät ole Jehovan todistajia, ovat ojentaneet auttavan kätensä. Vapaaehtoisen työpanoksen eli suunnilleen 1,5 miljoonan työtunnin arvoksi voidaan laskea noin 50 miljoonaa kruunua.”
Mutta tuhannet muut ovat auttaneet muilla tavoin. Koko maasta on tullut vapaaehtoisia rahalahjoituksia ja lainoja. On lähetetty tonneittain ruokatarvikkeita. Eräs Jehovan todistajien seurakunta lähetti 4500 kotona leivottua pikkupullaa. Eräs rakennuspaikan lähellä asuva maanviljelijä lahjoitti 2000 kiloa porkkanasadostaan, kun hän näki miten ahkerasti kaikki tekivät työtä. Toiset ovat lähettäneet hunajaa, hedelmiä ja hilloa. Avustusten joukossa on virrannut myös konttoritarvikkeita, huonekaluja, vaatteita ja kenkiä.
Paljon vieraita
Arbogan matkailutoimiston mukaan Jehovan todistajien uudisrakennus oli ollut kesällä 1980 kaupungin toiseksi tärkein matkailunähtävyys. Yksittäisiä ihmisiä, perheitä ja erilaisia viranomaisia ja yhdistyksiä edustavia ryhmiä on opastettu uudessa haaratoimistossa lähes päivittäin. Ja mikä on ollut yleisvaikutelma? Eräs paikallislehti kirjoitti: ”Kaikki tässä suuressa uudisrakennuksessa käyneet ovat palanneet innostuneina näkemästään.”
”Teitä johdetaan ylhäältä käsin”
Eräs keski-ikäinen pariskunta, joka oli vahingossa sattunut tulemaan alueelle, alkoi kiertää ja katsella haaratoimistoa. Se oli hyvin hämmästynyt. Poistuessaan se sanoi todistajille: ”Kun tällaista näkee, voi ymmärtää, että teitä johdetaan ylhäältä käsin.”
Kaikki tämän hankkeen toteuttamisessa mukana olleet ovat yhtä mieltä tämän spontaanin lausunnon kanssa. Jehovan todistajat eivät ota itselleen kunniaa siitä, mitä Arbogassa on tapahtunut. He ovat koko ajan turvautuneet taivaalliseen Isäänsä Jehova Jumalaan ja pyytäneet häneltä voimaa, ymmärrystä ja viisautta saadakseen työnsä päätökseen. Ilman lujaa uskoa ja luottamusta häneen ja hänen tarkoitukseensa he eivät olisi koskaan selviytyneet siitä. Tämä usko on yhdistänyt heidät edistämään Jehovan tarkoitusta, jonka mukaan hän antaa pian Jeesuksen Kristuksen, taivaallisen kuninkaan, ottaa koko maailman ohjakset käsiinsä ja ohjata hallituksensa, Jumalan valtakunnan, välityksellä vanhurskaat ihmiset tänne maan päälle tulevaan uuteen asiainjärjestykseen. (Jer. 25:5) Ja yksinomaan siitä syystä, että tällaisesta hyvästä uutisesta kertominen edellyttää myös Raamattujen, lehtien, kirjojen ja muitten painotuotteitten painamista ja levittämistä, Jehovan todistajat ovat niin kovasti uhranneet varojaan Arbogan uudisrakennukseen. – Matt. 24:14; 28:19, 20.
Vihitty Jehovalle hänen ehdoillaan
Yhdestä koko vuoden pimeimmistä päivistä, 23. päivästä joulukuuta 1980, jolloin aurinko nousee Arbogassa kello 8.55 ja laskee kello 14.50, tuli koko rakennusajan valoisin ja onnellisin päivä. Silloin kaikki vihittiin Jehova Jumalalle.
Vihkiäiset pidettiin kauniissa kokoussalissa. 354 läsnäolijan joukossa oli vieraita naapurimaitten haaratoimistoista. Ruotsissa suoritettavan saarnaamistyön koordinaattori Bengt Hanson loi katsauksen Jehovan todistajien toiminnan kasvuun Ruotsissa sen 1890-luvulla ilmaantuneesta vähäisestä alusta lähtien. Hän osoitti sanansa kaikille 17329:lle Ruotsin Jehovan todistajalle ja ilmaisi arvostuksensa rakennustyön saamasta tuesta näin: sitä, joka lainaa Herralle tukeakseen Valtakunnan työtä, tullaan siunaamaan. – Sananl. 19:17.
Milton Henschel Jehovan todistajien Brooklynissa Yhdysvalloissa sijaitsevasta maailmankeskuksesta tarkasteli Jumalan kansan rakennustoimintaa aina siitä lähtien, jolloin israelilaiset rakensivat tabernaakkelin erämaavaelluksen aikana. Hän palautti mieliin myös Salomon ajan loistokkaan temppelin. Se vihittiin kokonaan myös Jehovalle ja hänen palvontaansa, aivan niin kuin nyt tapahtuu tälle rakennukselle. Mutta hän ei ottanut temppeliä vastaan ehdoitta, tähdensi puhuja. Jehova hyväksyi temppelin vain sillä ehdolla, että sen yhteydessä olevat ihmiset pysyisivät uskollisina hänelle ja hänen tosi palvonnalleen. Jos he eivät pysyisi, silloin se hylättäisiin. (Matt. 23:38) Kaikkia kehotettiin ja kannustettiin palvelemaan edelleen kokosydämisesti sitä Jumalaa, jota Arbogan uusi haaratoimistokin tulee tämän jälkeen palvelemaan.
[Kuva s. 24]
Kauniille metsäpalstalle rakennettiin suunnitelmien mukaisesti 2250 m2:n laajuinen ”järvi”.
[Kuva s. 25]
Vartiotorni-seuran 26 vuotta vanha Jakobsbergin haaratoimisto ja kirjapaino kävivät liian ahtaiksi. Hyvin hoidettu rakennuskompleksi luovutettiin 30. syyskuuta 1980.
[Kuva s. 26]
Ensimmäinen painokone ”kelluu” sisään ilmatyynyillä.
[Kuva s. 27]
Musiikinopettaja Anne-Christine Öfverström kokoaa marmorista palapeliä
[Kuva s. 28]
Uusi Arbogan haaratoimisto. Etualalla olevissa siipirakennuksissa ovat asuinhuoneet. Keskellä olevassa nelikulmiossa ovat toimistot ja huoltotilat. Taimpana olevassa suuressa rakennuksessa on kirjapaino, verstaita, varastotiloja ja autotalli.
[Kartta s. 24]
(Ks. painettu julkaisu)
Tukholma
Arboga
Göteborg