Miten todellinen on ydinsodan uhka?
’HALUAN kasvaa aikuiseksi, en räjähtää kappaleiksi.’
Nämä liikuttavat ja ajatuksia herättävät sanat on joku tuntematon riipustanut seinään Frankfurtin keskustassa Saksan liittotasavallassa. Moititko tätä nuorta miestä tai naista siitä, että hän ajattelee näin?
Luultavasti et, varsinkaan, jos kuulut niihin miljooniin eri puolilla maailmaa asuviin ihmisiin, jotka pelkäävät sellaista, mikä olisi pahempaa kuin rajoitettu ydinsota – vaikka jo sekin olisi hirvittävä. Heidän käsityksensä mukaan meitä uhkaa kaikenkäsittävä ydinsota, joka tuhoaisi koko ihmiskunnan. Maa jäisi asumattomaksi.
Sellaisesta ydinroihusta puhuttaessa käytetään usein erästä Raamatusta lainattua sanaa, sanaa ”Harmagedon”. Esimerkiksi Yhdysvaltain entinen presidentti Eisenhower sanoi vuonna 1961, että kasvava ydinsodan uhka saattoi Chicagon ”vain 30 minuutin päähän Harmagedonista”. Ja Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger kirjoitti 1970-luvun alussa: ”Yksikään aikaisempi valtiomiessukupolvi ei ole joutunut johtamaan politiikkaa niin tuntemattomassa ympäristössä Harmagedonin rajalla.”
Nyt me olemme astuneet 1980-luvulle. Poliittisia keskusteluja ja neuvotteluja on käyty vuosikausia, mutta ydinpommia, jonka päällä maailma näyttää istuneen melkein neljän vuosikymmenen ajan, ei ole vielä onnistuttu tekemään vaarattomaksi. Supervallat jatkavat ydinaseitten varastoimista, vaikka niiden kansalaiset ajavat yhä innokkaammin ydinaseitten jäädyttämistä.
Uhka kasvaa yhä
Perustellessaan ydinsodan uhan lisääntymistä Yhdysvalloissa toimiva luonnontieteilijä Joseph Weizenbaum (Massachusetts Institute of Technology) sanoi: ”Vaara on käynyt suuremmaksi, koska paljon useammilla mailla on nykyään ydinaseita.” Koska sellaisten maitten määrä epäilemättä edelleen kasvaa, tulevaisuus ei näytä valoisalta. ”Varsin todennäköisesti meitä ei ole enää kahdenkymmenen vuoden päästä”, varoittaa Weizenbaum. ”Me kuljemme yhä nopeammin kohti kuilua. Ja pelkään, ettei ole ketään, joka pysäyttäisi meidät. Kenties olemme jo auttamattomasti hukassa.”
Kaiken aikaa käytetään nykyaikaista tekniikkaa yhä täydellisempien ohjusjärjestelmien kehittämiseen. Pitkänmatkan ohjukset voivat jo kulkea tuhansia kilometrejä ja osua maaliinsa alle 180 metrin tarkkuudella. Se olisi samaa kuin heittäisi pallon noin kilometrin päässä olevaan kohteeseen – jos joku pystyisi heittämään niin kauaksi – ja osuisi vajaan kahden senttimetrin päähän tuosta kohteesta!
Miten se vaikuttaa sinuun?
Kenties sinä yrität estää ydinsodan. Et todennäköisesti ole poliitikko etkä aseidenriisuntaneuvottelija. Mutta ajattelet ehkä tekeväsi oman osasi osallistumalla jonkinlaisiin rauhanliikkeisiin tai ydinaseiden vastaisiin mielenosoituksiin. On olemassa satojatuhansia keskivertokansalaisia, jotka ajattelevat näin.
Toisaalta saatat olla sellainen, joka ei halua sekaantua tällaisiin asioihin. Ehkä sinä vain yrität jättää uhkaavan tilanteen huomioon ottamatta, sulkea sen pois mielestäsi täyttämällä elämäsi muilla asioilla. Toivot alitajuisesti parasta.
Vai pidätkö ydinsotaa väistämättömänä? Jos pidät, niin saatat etsiä keinoja säilyäksesi itse hengissä. Olet jo saattanut tehdä suunnitelmia sitä silmällä pitäen. Mahdollisesti olet jopa liittynyt ryhmään, joka tekee aktiivisesti valmisteluja suojautuakseen ydinsodan aikana – monia sellaisia ryhmiä on viime aikoina perustettu joka puolelle maailmaa.
Kuulutpa johonkin näistä kolmesta ryhmästä tai et, kukaan meistä ei voi väistää sitä tosiasiaa, että ydinsodan uhka on todellinen. Haluammepa sitä tai emme, joudumme kohtaamaan kysymyksiä, joilla on kauaskantoiset seuraukset. Toteutuvatko ihmiskunnan pahimmat pelot? Onko ”Harmagedon”-ydinsota väistämätön? Onko lapsemme tuomittu räjähtämään kappaleiksi, ennen kuin he kasvavat aikuisiksi?