Lukijoiden kirjeitä

Kuolevien auttaminen. Olen sairaanhoitajana erään sairaalan sydäntautiosastolla, ja siksi Herätkää!-lehdessä ollut kirjoitus ”Kuolevien auttaminen” (22.10.1991) kiinnosti minua. Seuraavassa lainauksessa ollut pieni virhe vaatisi mielestäni kuitenkin oikaisua: ”Monet lääkärit ja eetikot – – ovat – – tulleet siihen tulokseen, että on eettisesti oikein lopettaa ravinnon ja nesteiden antaminen joillekuille kuolemaa tekeville, toivottomasti sairaille tai pysyvästi tajuttomille potilaille.” Vakuutan teille, että olisi julmaa ja äärimmäisen tuskallista lopettaa ravinnon ja nesteiden antaminen sairaalle henkilölle. Omien havaintojeni perusteella voin sanoa, että tämä aiheuttaisi vain enemmän kärsimystä.

M. S., Ranska

Kyseinen lausunto oli lainattu ”The New England Journal of Medicine” -lääkärilehdestä ja heijastaa monien lääkäreiden ajattelutapaa. He uskovat, että monet potilaat, joilla on vakava aivovaurio, ovat kykenemättömiä tuntemaan kipua ja kärsimystä. Lisäksi ravinnon ja nesteiden antaminen edellyttää harjaantunutta ammattitaitoa, ja siihen liittyy jo itsessään hankaluuksia ja riskejä. Sen vuoksi joidenkin lääkäreiden mielestä riskit ovat tietyissä tilanteissa hyötyjä suuremmat. Joka tapauksessa jokaisen kristityn on tehtävä oman omantuntonsa mukaiset ratkaisut näissä vaikeissa, tunteisiin liittyvissä kysymyksissä. – Toimitus.

Kaksikymmentä vuotta sitten tein ratkaisun yhden päivän ikäisen poikani elämää ylläpitäneiden hoitotoimenpiteiden lakkauttamisesta. Hän oli syntynyt keskosena ja oli aivokuollut. Autoin itse hänet maailmaan kotona, koska emme olleet pystyneet menemään ajoissa sairaalaan. En kykene selittämään sitä tuskaa ja syyllisyyttä, jota kannoin vuosia. Mutta luettuani kirjoitukset opin tulemaan toimeen kaksikymmenvuotisen taakkani kanssa.

S. M., Yhdysvallat

Itä-Euroopan konventit. Liikutuin suuresti kirjoitussarjan ”Jumalista vapautta rakastavien riemua Itä-Euroopassa” (22.12.1991) johdosta. Koska olen kasvanut Jehovan todistaja -perheessä, minulla on ollut taipumus pitää saamaamme hengellistä ravintoa itsestään selvänä asiana. Mutta lukiessani siitä, kuinka Itä-Euroopan todistajat saivat ensimmäistä kertaa äidinkielellään julkaisuja, jotka meillä on ollut useita vuosia, aloin arvostaa enemmän etuani kuulua tällaiseen suurenmoiseen järjestöön.

T. O., Japani

Lukeminen. Olen 13-vuotias. Kirjoitus ”Laajenna näköpiiriäsi lukemalla” (22.7.1991) oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Minulla oli tapana lukea sana kerrallaan, ja kun ajatukseni lähtivät usein harhailemaan, minun piti lukea aineisto uudelleen ymmärtääkseni sen. Hienot neuvonne olivat suureksi avuksi.

A. K., Puola

Rikollisten sopeuttaminen yhteiskuntaan. Minulla on vankilassa oleva poika, jolle tulee Herätkää!-lehti, ja olen rukoillut hartaasti kirjoituksia, jotka koskettaisivat hänen sydäntään. Arvostin kovasti kirjoituksia ”Totuuden voima yhteiskuntaan sopeuttamisessa” (22.7.1991) ja ”Olin ammatiltani murtovaras” (8.9.1991). Luin ne kyynelten läpi tuntien syvää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, joka ”haluaa kaikkien pääsevän katumukseen”. (2. Pietari 3:9) Toivon että jonain päivänä pojalleni tapahtuu niin.

A. F., Yhdysvallat

Kriketti. Kriketti on täällä Karibianmerellä yksi suosituimmista harrastuksistamme. Olin kuitenkin todella yllättynyt nähdessäni kirjoituksen ”Mitä eroa on kriketillä ja baseballilla?” (8.11.1991). En ikinä kuvitellutkaan näkeväni sellaista kirjoitusta tässä lehdessä! Se oli erittäin valaiseva, ja vain tätä kirjoitusta käyttämällä saatoin levittää monia kappaleita Herätkää!-lehteä toisille.

J. D., Jamaika