Tarkkailemme maailmaa

”Tuomiopäivän kelloa” siirretään taaksepäin

Vuoden 1991 joulukuun numerossa aikakauslehden The Bulletin of the Atomic Scientists kannessa olevan ”tuomiopäivän kellon” minuuttiviisaria on siirretty taaksepäin 17 minuutin kohdalle ennen puolta yötä. Osoittimet ovat nyt kauempana puolesta yöstä kuin koskaan aiemmin. U.S.News & World Report -aikakauslehdessä sanotaan, että ”kylmän sodan vertauskuvana tämä kello”, joka esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1947, ”kuvastaa ydinaseisiin liittyvää jännittynyttä tilannetta osoittamalla, kuinka paljon aikaa on jäljellä ennen Harmagedonin keskiyötä”. Kun kello otettiin käyttöön, siinä oli vain 15 minuutin asteikko, sillä kellon laatijat arvelivat tuon asteikon riittävän heidän eliniäkseen. Sitä mukaa kuin idän ja lännen välisissä suhteissa on vuosien mittaan tapahtunut muutoksia, kellon viisareita on siirrelty edestakaisin 13 kertaa 12 minuutin ja 2 minuutin välillä ennen puolta yötä. Nyt kun strategisten aseiden rajoittamisesta on päästy sopimukseen ja tuhansia taktisia ydinaseita poistettu käytöstä tai varastoitu, Bulletin-lehden toimittajien mielestä on alkanut uusi aikakausi, jolloin on toivoa ”uuden maailmanjärjestyksen” saavuttamisesta. ”Maailma on kuitenkin edelleen vaarallinen paikka”, sanotaan Bulletin-lehdessä. ”Vielä on olemassa lähes 50000 ydinpommia ja -kärkeä.”

Kamputsean miinaonnettomuudet

”Kamputseassa on suhteellisesti eniten fyysisesti vammautuneita ihmisiä maailmassa”, sanotaan The Economist -lehdessä. Miksi? Koska ”hallitus ja sitä vastustavat ryhmät ovat sisällissodan aikana asettaneet maahan umpimähkäisesti” miinoja. Koska niiden sijainnista ei ole pidetty minkäänlaista kirjaa, ne ovat aiheuttaneet enemmän vammoja kuin mitkään muut aseet. Asia Watch- ja Physicians for Human Rights -nimisten ihmisoikeusjärjestöjen mielestä niillä valtioilla, jotka toimittivat miinat tai neuvoivat, miten ne tulee asettaa – Englannilla, Kiinalla, entisellä Neuvostoliitolla, Singaporella, Thaimaalla, Vietnamilla ja Yhdysvalloilla –, on moraalinen velvollisuus huolehtia niiden raivaamisesta. Ne vaativat YK:ta kieltämään sellaiset laitteet, jotka ”räjähtävät, astuipa niiden päälle sotilas tai polttopuita keräävä lapsi”, sanotaan lehdessä.

Avioliitto ja elinikä

Ranskan kansallinen väestötilastollinen tutkimuslaitos raportoi, että naimisissa olevat ihmiset elävät yleensä kauemmin kuin naimattomat. Raportti paljastaa, että sekä miesten että naisten siviilisäädyn ja odotettavissa olevan eliniän välillä on selvä yhteys. Tilastot osoittavat, että naimisissa olevilla on keskimäärin pisin elinikä, kun taas elinikä on seuraavassa järjestyksessä lyhyempi eronneilla, naimattomilla ja leskillä. Tutkijat huomauttavat, että naimisissa olevien ja naimattomien naisten välillä eliniän pituudessa ei ole kovinkaan suurta eroa, ja sanovat, että naiset näyttävät kykenevän sopeutumaan paremmin naimattomuuteen.

Etelämannerta suojellaan

”Antarktiksen eli Etelämantereen ympäristö on vihdoinkin suojassa”, todetaan New Scientist -lehdessä. Antarktiksen sopimuksen tehneet allekirjoittajavaltiot ovat ”allekirjoittaneet sopimuksen, jossa kielletään kaivostoiminta tällä mantereella ainakin 50 vuodeksi”. Sopimuksen ehtoihin sisältyy saastuttamista ja jätehuoltoa koskevia sääntöjä ja niissä vaaditaan, että kaikenlainen uusi toiminta tulee tutkia sen selville saamiseksi, miten tuo toiminta vaikuttaa ympäristöön. Tällä hetkellä turismin katsotaan olevan kaikkein suurin uhka Etelämantereen ekosysteemeille. Kunkin sopimusvaltion tulee järjestää äskettäin muodostettu ympäristökomitea, jolle on annettu yksityiskohtaista tietoa siitä, miten sen tulee huolehtia alueen ympäristöstä ja valvoa sitä saastuttamisen suhteen. Sopimus ei tule voimaan ennen kuin sopimusvaltiot vahvistavat sen virallisesti, mikä tapahtuu noin kahden vuoden kuluttua.

Kolumbuksen perintö

Kolumbus ja muut tutkimusmatkailijat eivät ainoastaan löytäneet Amerikkaa – he myös muuttivat sen perinpohjaisesti. Historioitsija Alfred Crosby kirjoittaa, että nykyään ”kasvitieteilijän on helppo löytää [Amerikasta] kokonaisia niittyjä, joilta hän töin tuskin löytää yhden sellaisen lajin edustajia, joka kasvoi Amerikassa ennen Kolumbuksen aikaa”. Wilson Quarterly -lehden mukaan Vanhasta maailmasta tuotuja kasveja ovat muun muassa banaani, kaali, päivänkakkara, niittynurmikka, sitruunapuu, lehtisalaatti, mangopuu, appelsiinipuu, persikkapuu, retiisi, riisi, sokeriruoko, revonhäntä ja vehnä. Sieltä tuotuja eläimiä ovat esimerkiksi nauta, kana, kotikissa, aasi, mehiläinen, hevonen, sika, rotta, lammas, varpunen ja kottarainen. Turmiollisimpia tuomisia ovat kuitenkin olleet sairaudet. Niihin lukeutuvat paiserutto, vesirokko, influenssa, keltatauti, malaria, tuhkarokko, aivokalvontulehdus, sikotauti, isorokko, kitarisatulehdus ja hinkuyskä. Vaikka Amerikoista vietiin myös Vanhaan maailmaan lukuisia eläimiä ja kasveja, Vanhan maailman arvellaan saaneen vaihdossa vain yhden sairauden: syfiliksen.

Lehtisarviaiset

Lehmä erittää päivittäin tavallisesti 10–15 suurta lantakokkaretta. Elefantti erittää ulostetta parisen kiloa noin tunnin välein. Kun tähän lisätään muiden eläinten ja ihmisten ulosteet, täytyy ihmetellä, miksei maapallomme ole kokonaan lannan peitossa. Tässä vaiheessa astuvat näyttämölle kovakuoriaisten lahkoon kuuluvat lehtisarviaiset. Ne hävittävät joka päivä valtavia määriä lantaa. Heti ulostamisen jälkeen tuhannet, jopa 120:tä eri lajia edustavat kovakuoriaiset kokoontuvat kokkareen luokse ja siirtävät sen nopeasti pois pienissä erissä. Tutkijat löysivät 16000 kovakuoriaista yhdestä ainoasta elefantin lantapaakusta, joka oli kokonaan hävinnyt tutkijoiden palatessa kahden tunnin kuluttua. Jotkin kovakuoriaiset jopa riippuvat kiinni joidenkin eläinten takamuksen karvapeitteessä ja loikkaavat lantakokkareen päälle, kun se on vielä ilmassa. Ne tekevät syömättä jääneestä lannasta palloja ja hautaavat ne ruoaksi jälkeläisilleen. Näin ne tekevät jälleen palveluksen ihmiskunnalle: ne lisäävät lannoittavaa typpeä maaperään. Ne myös kääntävät maata ja tekevät sen kuohkeaksi, ja niiden toukat syövät loismatoja ja muita toukkia, jotka levittävät sairauksia. Nämä kovakuoriaiset ovat niin arvokkaita, että muinaiset egyptiläiset jopa palvoivat lehtisarviaisten heimoon kuuluvaa pillerinpyörittäjää.

Päällekkäispysäköintiä

Japanilaiset autonvalmistajat, jotka syytävät jatkuvasti tuotteitaan markkinoille ja haluaisivat suostutella perheitä hankkimaan toisen auton, ovat joutuneet ongelman eteen: mihin nämä autot voi pysäköidä. Saadakseen autonsa rekisteröidyksi autonomistajan täytyy uusien pysäköintisääntöjen mukaan panna esille tarra, joka osoittaa, että hänellä on autolleen pysäköintipaikka joko kotinsa tai työpaikkansa lähistöllä. Pysäköintipaikat ovat kuitenkin kalliita. Joillakin Tokion asuinalueilla niistä voi joutua maksamaan kuukaudessa jopa 230000 jeniä (noin 8000 markkaa). Tästä syystä autonvalmistajat ovat alkaneet myydä laitteita, joiden avulla kaksi tai kolme autoa voidaan pysäköidä päällekkäin yhdelle parkkipaikalle. Ensimmäinen auto ajetaan lavalle, joka nostetaan sen jälkeen elektronisesti ilmaan, ja sitten toinen (tai kolmas) auto pysäköidään sen alle. Muunnelma tästä laitteesta on kotipysäköintikone, joka laskee ensimmäisen auton maassa olevaan kuoppaan. Autonostajille annetaan myös tietoa tarjolla olevista pysäköintipaikoista.

Hampaat korjautuvat itsestään?

Hampaiden pienet viat voivat korjautua itsestään, jos annamme siihen riittävästi aikaa. Näin professori Tadashi Yamada selittää Shikai Tenbo -nimisessä japanilaisessa hammaslääketieteen julkaisussa. Kun sokeria joutuu suuhun – sokerin määrällä ei ole merkitystä –, hampaiden pinnoilla oleva plakki muuttuu happopitoiseksi noin 8–20 minuutin ajaksi. Happopitoinen plakki liuottaa hampaiden kalkkia saaden Yamadan mukaan aikaan ”pienoisreikiä”. Yamada sanoo kuitenkin, että menetetty kalkki korvautuu vähitellen syljessä olevalla kalkilla, niin että hampaat korjautuvat ennalleen muutamassa tunnissa. Koska useimmissa ruoissa on sokeria, Yamada suosittelee välipalojen välttämistä ja säännöllistä hampaiden harjaamista, erityisesti ennen nukkumaanmenoa, jotta hampailla on tarpeeksi aikaa korjautua.

Mustanmeren murhenäytelmä

”Mustameri tuotti satoja vuosia niin paljon delfiininnahkoja, kaviaaria ja kalaa, ettei sellaisen runsauden luultu koskaan loppuvan”, sanotaan The New York Times -sanomalehdessä. Tilanne on nyt täysin muuttunut. Mustameri ei ole ainoastaan kaikkien sen rannoilla olevien teollisuuslaitosten ja kaupunkien viemäri, vaan 160 miljoonan ihmisen asuttamalta alueelta yli 60 jokea kuljettaa jätteitä Mustaanmereen. Niistä neljä suurinta – Tonava, Don, Dnepr ja Dnestr – virtaa maailman saastuneimpana pidetyn alueen läpi ja vie mukanaan tonneittain myrkyllisiä aineita. Liiallinen kalastus ja kalojen munia ja poikasia syövien meduusojen lisääntyminen ovat myös vaatineet veronsa. Tämän vuoksi niistä 26 kalalajista, joihin kuuluvia yksilöitä oli runsaasti myyntiä varten vuonna 1970, vain 5 lajia on enää kaupan, ja hylkeet ovat hävinneet tyystin. Biologi Juvenaly Zaitsev sanoo: ”Vaikka lopettaisimmekin saastuttamisen kuin ihmeen kautta, Mustaamerta ei voitaisi palauttaa siihen tilaan, jossa se oli 1950-luvulla. Luonnossa on omat lakinsa.”

Immunisoituja lapsia

Maailman terveysjärjestö sanoo, että tällä hetkellä neljä maailman viidestä lapsesta on immunisoitu kuutta tappavaa tautia vastaan. Nämä taudit ovat kurkkumätä, tuhkarokko, polio, jäykkäkouristus, tuberkuloosi ja hinkuyskä. Kymmenen vuotta sitten suhde oli yksi viidestä. Nykyään noin kolmen miljoonan lapsen elämä pelastetaan joka vuosi, eivätkä yhdelle lapselle annetut rokotukset maksa yhteensä kuin nelisen markkaa. Maailman terveysjärjestön mukaan ehkäistävissä olevat taudit tappavat silti noin kaksi miljoonaa lasta joka vuosi.