Death-metal – mistä se viestii?

HUUTAVAN ja laulavan yleisön edessä seisoo pitkätukkainen nuori mies silmissään hurjistunut katse. Hän ottaa sangollisen eläinten verta ja sisälmyksiä ja kaataa sen ensimmäisissä riveissä seisovien päälle. Ihailijat nauravat ja levittävät ainetta itseensä sekä heittelevät kokkareilla toisiaan. Floridassa ilmestyvän St. Petersburg Times -lehden mukaan tämä tapahtui rockkonsertissa, jossa esiintyi yhtye nimeltä Deicide, ’jumalan surmaaminen’. Tämäntyyppistä musiikkia kutsutaan death-metaliksi, ja se on todennäköisesti heavy-metal-musiikin äärimmäisin muoto. Siitä on viime vuosina tullut yhä suositumpaa Floridassa ja muualla maailmassa sen jälkeen, kun Death (Kuolema) -nimisen yhtyeen albumi Scream Bloody Gore saavutti suurta menestystä.

Deicide-yhtyeen johtaja on avoimesti tunnustanut olevansa saatananpalvoja, ja hän väittää vihanneensa Jumalaa aina siitä lähtien, kun häneen jäi auto-onnettomuudessa tulleesta haavasta J-kirjaimen muotoinen arpi; hän on varma, että se tarkoittaa joko Jeesusta tai Jehovaa. Hän väittää kuulevansa ääniä, jotka yllyttävät häntä tappamaan itsensä, ja hän on polttanut saatanallisen merkin omaan otsaansa.

Jopa lähempänä valtavirtausta olevien heavy-metal-yhtyeiden sanomat ovat jokseenkin yhtä irvokkaita. Time-lehdessä kerrotaan, että Guns N’ Roses (Revolvereita ja ruusuja) -nimisen heavy-metal-yhtyeen kaksoisalbumia myytiin 1,5 miljoonaa kappaletta kolmessa päivässä. Tämä siitä huolimatta, että levy on jatkoa sille, mitä Time kutsuu yhtyeen ”armottomasti naisia halventaviksi ja ehdottoman väkivaltaisiksi sanoituksiksi” sekä ”heidän kokeiluikseen muukalaisvihan, rotusorron ja sadomasokismin alueilla”. Albumin muita teemoja ovat muun muassa suun kautta harjoitettava seksi, tapot ja ylenmääräinen rienaaminen. Useat tavarataloketjut ovat kieltäytyneet myymästä näitä levyjä.

Heavy-metal-musiikki sekä osa rap-musiikista on joutunut kasvavan arvostelun kohteeksi – eivätkä sitä ole esittäneet vain uskonnolliset fundamentalistit tai äärikonservatiiviset poliittiset ryhmät. Myös Yhdysvaltain lääkäriliitto (AMA) sekä Yhdysvaltain lastentautiopillinen seura ovat avoimesti puhuneet molempien musiikkityylien sanoituksissa piileviä vaaroja vastaan. American Health -lehden mukaan AMA on esittänyt seuraavaa: ”Tietyntyyppisten rockmusiikin lajien välittämät sanomat voivat olla todellinen vaara erityisen haavoittuvien lasten ja teini-ikäisten fyysiselle terveydelle ja tunneperäiselle hyvinvoinnille.”

Onko tämäntyyppinen musiikki todellakin vaarallista? Harkitsehan niitä kuutta rapin ja heavy-metalin yleisesti käyttämää teemaa, joita AMA pitää ilmeisen vaarallisina: huumeiden ja alkoholin väärinkäyttö, itsemurha, väkivalta, saatananpalvonta, sukupuolinen hyväksikäyttö ja rotusorto. Voivatko tällaiset aiheet olla rakentavia? (Vrt. Sananlaskut 6:27, 28; Filippiläisille 4:8.)