Ihmiskunta kaipaa uutta maailmaa
UUDEN maailman kaipuu on nykyään suurempaa kuin koskaan ennen. Kuluneet kahdeksan sotien, mellakoiden, nälänhädän, kulkutautien, rikollisuuden ja saastumisen vuosikymmentä ovat olleet yhtä painajaista. Ihmiskunta haluaa herätä rauhaisaan uuteen maailmaan. Maailman johtajat ovat tiedostaneet tämän halun, ja niinpä he ovat alkaneet puhua tällaisen maailman luomisesta.
Epäilemättä olemme kaikki kuulleet tai lukeneet puheista, joissa vaikutusvaltaiset ihmiset ovat julistaneet uuden maailman olevan jo hyvin lähellä. Yhdysvaltain presidentti George Bush sanoi eräässä viime vuoden syyskuussa pitämässään puheessa: ”Kun tänä iltana katselen, miten demokratia on nousemassa esiin paikassa toisensa jälkeen eri puolilla maailmaa, niin ehkä – ehkä tämä uusi maailma on nyt lähempänä kuin koskaan ennen.”
Todisteena sen puolesta, että uusi maailma on lähellä, maailman johtajat mainitsevat kylmän sodan päättymisen itäblokin ja länsivaltojen väliltä. Maailma on tosiaankin voinut hengittää hieman helpommin sen jälkeen, kun aseidenriisuntaohjelmia on alettu panna täytäntöön. Ydinaseiden vähentäminen on vahvistanut monien toivoa maailmasta, jossa vallitsee rauha ja turvallisuus.
Edesmenneen Yhdysvaltain presidentin John Kennedyn hallituksessa aikoinaan alivaltiosihteerinä toiminut George McGhee selitti tämän vuoden huhtikuussa: ”Meillä on nyt tilaisuus – tai meidän on oikeastaan pakko – laatia suunnitelma uutta, uudenlaisille turvallisuuskäsitteille perustuvaa maailmanjärjestystä varten.” Hän jatkoi: ”Luulen toivon uudesta maailmanjärjestyksestä toteutuvan parhaiten sillä tavoin, että ryhdymme vahvistamaan kansainvälisen yhteisön jäsenten välisiä siteitä.”
McGheen mukaan Ranskan pidättyminen ydinkokeista vuoden 1992 loppuun asti ”oli tarjous, josta muiden ydinasevaltojen haluttiin ottavan mallia”. Hän mainitsi myös Venäjän ”aloitteet ydinasevarastojen pienentämisestä ja ydinasejoukkojen toimintavalmiuden vähentämisestä”.
Eikä tässä kaikki. Maailman johtajien pitäessä kokoustaan Lontoossa vuoden 1991 heinäkuussa seitsemän heistä julisti, että Persianlahden sodassa taistellut liittoutuma ”todisti kansainvälisen yhteisön pystyvän toimimaan yhdessä ’rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi kansojen välille ja selkkausten selvittämiseksi’”.
Millainen uusi maailma?
Kaikki tällainen kuulostaa rohkaisevalta. Voidaan silti kysyä: Millaisen uuden maailman valtiot toivovat luovansa? Aseettoman, sodattoman maailmanko?
McGhee vastaa: ”Yhdysvaltojen täytyy säilyttää asevoimansa niin suurina, että se tulevaisuudessa aina kykenee osallistumaan sotilaalliseen yhteistoimintaan tai pääsemään voitolle, jos sota käy väistämättömäksi.” Maailman johtajat eivät siis kannata täydellistä aseidenriisuntaa, eivätkä he sulje pois mahdollisuutta sotilaallisen voiman käyttöön – kuten McGhee sanoo – jos ”sota käy väistämättömäksi”. Hallitukset eivät yksinkertaisesti kykene lupaamaan sodatonta maailmaa. Ne tunnustavat sen tosiasian, että ne eivät pysty luomaan tällaista maailmaa.
Otamme esimerkin siitä, mitä on jo tapahtunut. Toimittaja Anthony Lewis kirjoitti New York Times -lehdessä 17. toukokuuta tänä vuonna otsikon ”Uusi maailmanjärjestys” alla näin: ”Television näyttäessä kuvia [Sarajevoon ja Bosnia-Hertsegovinaan] putoilevista kranaateista ja pelon vallassa yhteen sulloutuneista siviileistä tulin siihen tulokseen, että kulttuuri ei ole edistynyt niistä ajoista, jolloin Hitlerin Saksa pudotteli pommejaan Rotterdamiin. Tällainenko on uusi maailmanjärjestys?”
Sotien poistaminen ei silti ole ainut ongelma, joka täytyy ratkaista ennen kuin voidaan luoda tyydyttävä uusi maailma. Ajatellaanpa vaikka salakavalaa saastumista, joka hitaasti pilaa ilmaa, maaperää ja meriä, voimakkaita rikollisjärjestöjä ja huumekartelleja, jotka ryöstävät miljoonilta ihmisiltä näiden omaisuuden ja terveyden, ja sademetsien vastuutonta hävittämistä, mikä edistää maanhuuhtoutumista ja aiheuttaa lopulta tulvia, jotka vuorostaan tuhoavat viljelmiä.
Sitä paitsi moniin vaikeisiin fyysisiin sairauksiin, kuten sydäntauteihin, syöpään, aidsiin, leukemiaan ja sokeritautiin, ei vieläkään ole keksitty tehokasta hoitokeinoa. Entä mitä on sanottava sellaisista ongelmista kuin köyhyys, asunnottomuus, ravinnon- ja vedenpuute, aliravitsemus, lukutaidottomuus ja otsonikerroksen ohentuminen? Luetteloa voitaisiin jatkaa pitemmällekin. Tällaiset vaikeat ongelmat ovat kuin keko tikittäviä aikapommeja. Ihmisen täytyy purkaa ne nyt, ennen kuin ne räjähtävät aiheuttaen ketjureaktiona sarjan katastrofeja, jotka voivat johtaa koko ihmissuvun tuhoutumiseen. Kykeneekö hän perustamaan uuden maailman ajoissa?
Erilaiset järjestöt ja konferenssit ovat vuosien kuluessa etsineet ahkerasti keinoja maapallon ongelmien poistamiseen. Ongelmat ovat silti vain pahentuneet, ja on syntynyt uusia, entistä vaikeampia ongelmia. Jos ihminen on kyvytön ratkaisemaan niitä, niin merkitseekö se sitä, että ihmiset kaipaavat turhaan rauhaisaa, turvallista uutta maailmaa? Voimme vakaumuksellisesti vastata, että se ei ole turhaa. Siitä enemmän seuraavassa kirjoituksessa.