Miksi uutta maailmaa odotetaan hyvin hartaasti?

Maailmanloppu – miten lähellä?

MITÄ loppuunsa tuleminen merkitsee tälle maailmalle? Tullaanko maapallo hävittämään tulella, kuten eräät uskonnot opettavat? Ei suinkaan, ja miten niin voisikaan tapahtua, kun psalmissa 104:5 sanotaan: ”Se pysyy horjumatta iankaikkisesti.”

Vastauksen saamme tarkastelemalla sitä, mitä tapahtui vuosisatoja sitten maailmalle, joka edelsi nykyistä maailmaa. Se oli turmeltunut ja kapinoinut Jumalaa vastaan, joten ”sen ajan maailma kärsi tuhon, kun se hukutettiin vedellä”. Kun tuo maailma, joka käsitti taivaat ja maan, tuhoutui vedenpaisumuksessa, kirjaimelliset taivaat ja kirjaimellinen maa eivät kadonneet minnekään. Samoin ei nykyisenkään maailman loppu tule merkitsemään sitä, että tähtitaivaat ja planeetta Maa hävitettäisiin tulella. (2. Pietarin kirje 3:5, 6; 1. Mooseksen kirja 6:1–8.)

Sanoja ”taivaat” ja ”maa” käytetään Raamatussa toisinaan kuvaannollisessa merkityksessä. ”Taivailla” voidaan tarkoittaa 1) Saatanaa, tämän maailman jumalaa, 2) hänen talutusnuorassaan olevia maailman hallitsijoita ja 3) pahoja henkivoimia, ja näillä kaikilla on demoninen vaikutus ihmiskuntaan (2. Korinttolaisille 4:4; Efesolaisille 6:12). ”Maalla” tarkoitetaan usein maailman kansoja (1. Mooseksen kirja 11:1; 1. Kuningasten kirja 2:1, 2; 1. Aikakirja 16:31, UM; Psalmit 96:1). Nämä nykyisen pahan maailman kuvaannolliset taivaat ja kuvaannollinen maa tullaan 2. Pietarin kirjeen 3:7:n mukaan hävittämään ”tulella” (Galatalaisille 1:4).

Sen jälkeen Pietari esittää riemullisen uutisen siitä, että tämän vanhan maailman tilalle tulee uusi maailma: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva.” (2. Pietarin kirje 3:13).

Uusi maailma, jossa ei ole kyyneleitä eikä kuolemaa

Pietarin ilmoitus, jonka mukaan vanhurskaus on asuva tässä uudessa maailmassa, on tervetullut uutinen, mutta se mitä Johannes lisää siihen, saa ihmiset suorastaan haltioitumaan! Hän näet sanoo Ilmestyskirjan 21:3, 4:ssä: ”Sen jälkeen minä kuulin suuren äänen sanovan valtaistuimelta: ’Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän on asuva heidän kanssaan, ja he tulevat olemaan hänen kansojaan. Ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.’”

Jehova ei hävitä maapalloa tulella, vaan hänen tarkoituksenaan on, että se tulee olemaan asuttuna ikuisesti: ”Näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti.” (Jesaja 45:18.)

Vanhurskaus on asuva siellä sen takia, että siellä ei ole epävanhurskaita ihmisiä: ”Oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle; mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.” (Sananlaskut 2:21, 22.)

Jumalan hengen vaikutuksesta psalmista Daavid lisää tähän oman todistuksensa: ”Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” (Psalmit 37:10, 11.)

Jeesus itse antaa tälle vahvistuksen sanoessaan vuorisaarnassaan: ”Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan.” Näitä nöyriä ihmisiä tullaan siunaamaan uusilla, vanhurskailla hallitus-taivailla, joita he ovat rukoilleet: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 5:5; 6:10.)

Se suurenmoinen rauha, josta tämän uuden maailman asukkaat saavat nauttia, sisällyttää piiriinsä eläinkunnankin: ”Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. – – Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” (Jesaja 11:6–9.)

Miten lähellä?

Jos olet taipuvainen pitämään tätä kaikkea vain toiveajatteluna, liian hyvänä ollakseen totta, niin pysähdypä ajattelemaan sitä uudelleen. Jeesuksen Kristuksen läsnäolon moniosaisen merkin piirteitten lisäksi Raamatun ajanlasku viittasi vuoteen 1914 ajankohtana, jolloin hänen läsnäolonsa alkaisi. Jehovan todistajat ilmoittivat Vartiotornin vuoden 1879 heinäkuun numerossa (engl.), että vuosi 1914 tulee olemaan merkkivuosi Jehovan valtakunnan maapalloa koskevan hallinnon kehityksessä. Kuten viereisen sivun tekstiruutu osoittaa, monet historioitsijat ja maailmantapahtumien tarkkailijat ovat panneet merkille sen, että vuosi 1914 aloitti aivan erilaisen ja tärkeän aikakauden ihmisen historiassa.

Eräs Jeesuksen ilmaiseman moniosaisen merkin piirre löytyy Matteuksen 24:21, 22:sta: ”Silloin tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu. Ellei näet noita päiviä lyhennettäisi, ei mikään liha pelastuisi, mutta valittujen vuoksi nuo päivät lyhennetään.”

Jeesus osoitti myös, että tämä moniosainen merkki tulisi kaikkine piirteineen näkyviin sen sukupolven elinaikana, joka näkisi sen alkavan ilmaantua vuonna 1914. Matteuksen 24:32–34:ssä hän sanoi: ”Oppikaa nyt viikunapuusta kuvauksena tämä: Niin pian kuin sen nuori oksa mehevöityy ja työntää esiin lehtiä, te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin myös te, kun näette kaikki nämä, tietäkää, että hän on lähellä, ovilla. Totisesti minä sanon teille, että tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat.”

Se, että tämä vanha maailma kaikkine sotineen, nälänhätineen, sairauksineen ja kuolemantapauksineen hävitetään lopullisesti, on oleva suuren ilon aihe. Sen tilalle on tuleva Jehova Jumalan uusi, vanhurskas maailma, jossa ei enää surra, vuodateta kyyneleitä, sairastella eikä kuolla, ja se antaa loputtomiin aihetta ylistämiseen ja iloitsemiseen ja kiitosten esittämiseen ikuisesti Jehova Jumalalle, suurelle Luojalle ja kaikkeutta hallitsevalle Suvereenille.

Tulevaisuudenodotteiden ollessa tällaiset on hyvin ymmärrettävissä, miksi monet hartaasti haluaisivat Jehovan vanhurskaan uuden maailman tulevan nopeasti nykyisen vanhan murhetta, rikollisuutta, sairauksia ja kuolemaa täynnä olevan maailman tilalle. On hyvin ymmärrettävissä, miksi he suuressa innossaan helposti asettavat uuden maailman tulemiselle ennenaikaisia määräaikoja. Nyt nähtävissä ei ole kuitenkaan vain joitakin sen tulosta kertovan merkin irrallisia osia, jotka houkuttelisivat meidät esittämään vääriä varoituksia. Moniosainen merkki on nyt nähtävissä kaikkine piirteineen, joten meillä on vankat perusteet odottaessamme hartaasti tämän pahan maailman loppumista ja Jehovan uuden maailman tulemista sen tilalle.

[Tekstiruutu s. 11]

1914 – käännekohta historiassa

VIELÄ toisen maailmansodan jälkeenkin monet viittaavat vuoteen 1914 uusimman ajan historian suurena käännekohtana:

”Pikemminkin vuosi 1914 – eikä niinkään Hiroshiman vuosi – ilmaisee käännekohdan meidän aikanamme.” (René Albrecht-Carrié, The Scientific Monthly, heinäkuu 1951.)

”Vuodesta 1914 lähtien jokainen, joka on huomannut maailmassa vallitsevat suuntaukset, on ollut syvästi huolissaan siitä, mikä on näyttänyt kohtalon määräämältä ja ennalta määrätyltä marssilta kohti yhä suurempaa tuhoa. Monista asioihin vakavasti suhtautuvista ihmisistä on alkanut tuntua, ettei tuhoon syöksymistä voida mitenkään estää.” (Bertrand Russell, The New York Times Magazine, 27.9.1953.)

”Nykyaika – – alkoi vuonna 1914, eikä kukaan tiedä, milloin tai miten se päättyy. – – Se voi päättyä joukkotuhoon.” (The Seattle Times, 1.1.1959.)

”Koko maailma meni todella pirstaleiksi ensimmäisessä maailmansodassa, emmekä vieläkään tiedä, miksi niin kävi. – – Edessä häämötti ihannemaailma. Vallitsi rauha ja hyvinvointi. Sitten kaikki meni pirstaleiksi. Olemme siitä lähtien olleet kuin valekuolleita.” (Tri Walker Percy, American Medical News, 21.11.1977.)

”Vuonna 1914 maailma menetti yhtenäisyyden, jota se ei sen jälkeen ole onnistunut saamaan takaisin. – – Tämä on ollut poikkeuksellisen sekavaa ja väkivaltaista aikaa sekä kansallisten rajojen sisä- että ulkopuolella.” (The Economist, Lontoo, 4.8.1979.)

”Kaikki tuli jatkuvasti paremmaksi. Tällaiseen maailmaan minä synnyin. – – Yhtäkkiä, odottamatta, eräänä aamuna vuonna 1914 kaikki päättyi.” (Englantilainen valtiomies Harold Macmillan, The New York Times, 23.11.1980.)

[Kuva s. 10]

Kaikki saavat nauttia suurenmoisesta rauhasta luvatussa uudessa maailmassa