Victorianjärven höyhenpukuinen klovni

Herätkää!-lehden Kenian-kirjeenvaihtajalta

VENEEMME kiitää tyynessä Victorianjärvessä, kun se yllättäen ilmaantuu näkyviin. Järven ylle kaartuvan vanhan puun suurimpaan haaraan on ahdettu suunnaton linnunpesä. Sen halkaisija on 1,8 metriä, mikä voi tuoda mieleen pahan aavistuksen: sen sisällä asustaa varmaan jokin lentoliskoa muistuttava otus.

Olemme kuitenkin päättäneet tutkia pesää, joten kiinnitämme veneemme tämän jyhkeän puun juurella olevaan suureen kiveen ja kiipeämme kaikki, veneen kuljettajaa lukuun ottamatta, puunhaaraan voidaksemme tarkastella pesää lähempää. Järven lähistöllä asuvat ihmiset eivät halua olla missään tekemisissä tämän linnun kanssa. Sen nimi on varjohaikara.

Lähestyessämme pesää havaitsemme, että se on erilainen kuin kaikki muut näkemämme pesät. Koiras- ja naarasvarjohaikara tekevät pelkästään kotinsa ”perustusta” – melko löyhärakenteista, lautasmaista lavaa – 3–4 työntäyteistä päivää. Rakennusaineina käytetään ruokoja, risuja ja olkia. Kun tämä vaihe on saatu päätökseen, ne valmistavat seinät yltympäri ja aloittavat sen jälkeen rakennelman takaa katon tekemisen. Kun katto on puolivalmis, naaras asettuu pesään. Se pysyy siellä koiraan hakiessa lisää rakennusaineita.

Etupuolisen sisäänkäynnin valmistuttua linnut vuoraavat sen ja pesän sisuksen mudalla. Erilaisia irtonaisia aineksia lisätään sen jälkeen sivuihin ja kattoon, jotta pesä olisi vesitiivis ja lämmin. Lopuksi koti ”koristellaan”. Pesän päälle viedään peltitölkkejä, käärmeennahkoja, riepuja – mitä tahansa, mitä koiras voi löytää. Koko hanke kestää 5–6 viikkoa.

Tutkittuamme pesää riittävästi palaamme veneeseen ja jäämme odottelemaan. Pian varjohaikarakoiras saapuu ylväästi näkyviin ja laskeutuu suoraan pesän katolle. Yllätykseksemme se ei olekaan suuri lintu. Se on noin 50 senttimetriä pitkä, tummanruskea ja päätä lukuun ottamatta melko tavanomaisen näköinen. Vankan nokan ja pään takapuolisen suuren töyhdön vuoksi pää muistuttaa sorkkavasaraa.

Kohta koiras aloittaa tyypillisen käyttäytymisensä, jonka vuoksi sitä pidetään höyhenpukuisena klovnina. Se päästelee kimeää käkätystä ja alkaa tanssia ja hypellä ympäriinsä. Äkkiä naaras ilmaantuu paikalle. Se alkaa hyppiä koiraan selässä ja yhtyy hullunkuriseen koreografiaan. Tämän linnun tavanomaiseen käyttäytymiseen liittyy muutakin. Nyt se syöksyy alas järvenranta-asunnostaan ja laskeutuu nukkuvan virtahevon selkään. Kun virtahepo liikahtaa, järven pohjamutaa sekoittuu veteen. Säikähtäneet sammakot uivat pintaan, ja silloin varjohaikara sieppaa ne nokkaansa. Varjohaikaran ruokalistaan kuuluvat myös pikkukalat, madot, hyönteiset ja äyriäiset.

Kutsutaanpa varjohaikaraa sitten klovniksi tai mestarirakentajaksi, se on joka tapauksessa viehättävä eläin. Jälleen yksi esimerkki Luojamme rajattomasta mielikuvituksesta.

[Kuva s. 31]

Varjohaikara ja sen pesä