Stressistä kärsivien lasten epidemia
”RANDY!” huusi Rita jo kaukaa lähestyessään kotiaan kauhistuneena näkemästään. Hänen poikansa Randy oli yläkerran makuuhuoneen ikkunassa puoliksi ulkona, ja betonipihalle oli pudotusta kahdeksan metriä. Larry oli sisällä talossa kuullessaan vaimonsa hysteeriset huudot, ja hän ponkaisi liikkeelle. Hän porhalsi raput yläkertaan, loikkasi makuuhuoneeseen, tarttui Randyyn ja veti hänet turvaan sisälle. Randyn vanhemmat vaativat viipymättä vastauksia. ”Miksi teit niin? Miksi?” he kysyivät uskomatta näkemäänsä. ”Sinuun olisi voinut sattua; olisit voinut kuolla!” ”Minä halusin kuolla”, vastasi Randy välinpitämättömästi. Randy oli vasta viisivuotias.
KAIKISTA ulkonaisista merkeistä päätellen Randy oli normaali, terve poika. Kukaan ei ollut osannut epäillä, että hän sisimmässään halusi kuolla. Ammattiauttajan tutkiessa jälkeenpäin Randyn tapausta selvisi kuitenkin, että Randy oli voimakkaasta stressistä kärsivä lapsi.
Randyn elämän tavoin lukemattomien lasten elämä on nykyään hyvin sekavassa tilassa. Kun he eivät kykene löytämään järkeviä keinoja paineensa purkamiseen, jotkut koettavat turhaan tukahduttaa ahdistuneisuutensa. Tukahdutettu stressi löytää kuitenkin lopulta jonkin purkautumistien. Joillakuilla ahdistuneisuus, jota ei kyetä selvittämään puhumalla, aiheuttaa lopulta jonkin elimellisen sairauden puhkeamisen tai purkautuu rikollisena käyttäytymisenä. Toisilla stressi voi itsetuhoisen käyttäytymisen avulla kääntyä sisäänpäin ja ilmetä esimerkiksi itselle aiheutettuina haavoina ja vammoina, syömishäiriöinä, alkoholin väärinkäyttönä, huumeiden käyttönä ja jopa itsemurhana. Kirjassa The Child in Crisis todetaan: ”Aiemmin ymmärrettiin, että monet näistä ongelmista – itsemurhat varsinkin – olivat vain aikuisten ja varttuneempien nuorten yksinoikeus. Nyt näyttää siltä, että pienet lapsetkaan eivät enää jää niistä osattomiksi.”
Hämmentyneet aikuiset kysyvät: Miten tällaista voi tapahtua? Eikö lapsuus olekaan lelujen ja leikin aikaa, naurun ja ilon aikaa? Monien lasten vastaus on kieltävä. ”Se, että lapsuus on pelkkien nautintojen aikaa, on aikuisten keksimä kuvitelma”, sanoo psykologi Julius Segal. Tämän surullisen tosiasian vahvistaa lapsiterapeutti Joseph Lupo: ”Olen harjoittanut lääkärintointa 25 vuotta. Nykyään minulla on neljä kertaa enemmän masentuneita lapsi- ja aikuispotilaita kuin koskaan ennen.”
Mistä tällainen lasten ennennäkemätön stressi johtuu? Millaisia varoitusmerkkejä se antaa? Miten stressistä kärsiviä lapsia voidaan auttaa? Näihin kysymyksiin vastataan seuraavissa kirjoituksissa.