Emme tunne menettäneemme mitään!”
Opettajat ja muut ovat selittäneet Jehovan todistajien lasten tuntevan suurena puutteena sen, että näiden ei sallita osallistua koulussa vietettäviin hauskoihin juhliin, joita ovat joulu ja pääsiäinen sekä anglosaksista perua oleva halloween. Seuraavassa pieni otos siitä kirjepostista, jossa lapset, jotka ovat Jehovan todistajia, selittävät, miksi he itse kieltäytyvät ottamasta millään tavoin osaa tällaisten juhlien viettoon.
”VAIKKA selitinkin koulutovereilleni, miksi en vietä näitä juhlia, he olivat silti sitä mieltä, että menettäisin jotakin tärkeää. Se ei pidä paikkaansa! Heidän oli näet aina odotettava joulua tai jotakin muuta juhlapäivää saadakseen lahjoja, kun taas minulle annettiin lahjoja pitkin vuotta ja saatoin osallistua illanviettoihin eri aikoina ympäri vuoden. Tiedän, että minua rakastavat perheeni lisäksi myös seurakunta ja Jehova, ja se on minulle tärkeämpää kuin mitkään juhlapyhät.” (Becky, 13 vuotta)
”Tiedän, että kaikilla juhlapyhillä on ikävä tausta. Jeesus ei syntynyt jouluna. Perheeni ei tarvitse järjestää mitään tällaisten juhlapäivien tilalle. Perheeni jäsenet ovat aina valmiita tarpeen mukaan auttamaan minua. Se on minulle arvokkaampaa kuin mikään lahja, jonka he koskaan voisivat antaa minulle.” (Josh, 15 vuotta)
”Joulu. En tunne menettäneeni mitään, koska se ei todellisuudessa ole edes kristillinen. Minusta on hauskempaa se, että tiedän saavani lahjoja vanhemmiltani enkä joltakin salaperäiseltä joulupukkihahmolta. Pääsiäinen. Pääsiäisen kanssa ei ole helppoa siitä syystä, että ihmiset sanovat sitä ’vietettävän Jeesuksen ja ylösnousemuksen takia’ tai että se on vain ’kananmunien etsimistä’. Mitä yhteistä kananmunilla kuitenkaan on Jeesuksen kanssa? Jopa nimi pääsiäinen [engl. Easter] tulee vanhasta jumalattaresta. Halloween. En pidä koko halloween-jutusta. Kummitukset ja noidat – YÖK!” (Katie, 10 vuotta)
”Olen nuori ihminen enkä ole milloinkaan tuntenut katkeruutta sen johdosta, että en ole osallistunut maailmallisten juhlapäivien viettoon. Vanhempani eivät ole sanoneet minulle, että ’et saa tehdä sitä tai tätä siksi, että olet Jehovan todistaja’, mutta minut on kyllä perehdytetty Raamattuun ja siihen, mitä Jehova ajattelee tällaisista juhlapäivistä. Mitä lahjoihin tulee, niin meidän perheessämme annetaan lahjoja pitkin vuotta.” (Ryan, 17 vuotta)
”Jokaisena juhlapyhänä juhlitaan jotakin väärää ja keskitytään vääriin asioihin. Useimmat niistä lapsista, joita tunnen, viettävät juhlapäiviä makeisten tai lahjojen takia. Minulla on jotakin, mikä on parempaa kuin juhlapyhät: Jehovan todistajien suurenmoinen järjestö. Jehova Jumalan sana on erilainen kuin jokin juhlapyhä, joka kestää vain yhden päivän, sillä sen sisältämä iloinen sanoma kestää ikuisesti.” (Brooke, 14 vuotta)
”En kaipaa juhlapäiviä, koska: 1) Raamatussa sanotaan, että ne ovat pahoja. 2) En välitä niistä. 3) Äiti ja isä antavat minulle lahjoja.” (Brandi, 6 vuotta)
”En tunne menettäneeni mitään. Asia ei vaivaa minua. Saan lahjoja, ja me pelaamme pelejä ja järjestämme kutsuja. Saan monenlaista, eikä minun tarvitse viettää pyhäpäiviä. Teenpä sitten mitä tahansa, haluan pysyä Jehovan todistajana, eikä mikään saa minua muuttamaan mieltäni.” (Brianne, 9 vuotta)
”Menen nyt viidennelle luokalle eikä minusta ole kurjaa sanoa, että olen Jehovan todistaja. Kerran eräs poika sanoi, että minulla on varmasti paha mieli, kun en saanut lahjoja jouluna, mutta sanoin saavani lahjoja vuoden mittaan. Sen jälkeen hän sanoi, että minulla on ollut onnea. Minusta kenenkään Jehovan todistajan ei pitäisi olla surullinen sen takia, että hän on Jehovan todistaja.” (Jeff, 10 vuotta)
”Olemme sisareni kanssa tehneet vanhempiemme hääpäivästä oman perhejuhlapäivämme. Olen saanut suurempaa iloa lahjojen ja korttien ja muun sellaisen suunnittelemisesta ja vanhempieni auttamisesta suunnittelemaan sellaista, millä voimme yllättää toinen toisemme, kuin olen koskaan saanut lahjojen saamisesta keneltäkään. Antaminen on parempaa kuin saaminen.” (Rachel, 16 vuotta)
”Ollessani nuorempi eräät juhlapyhät olivat minulle kova paikka. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että nämä juhlapäivät voivat aiheuttaa ahneutta, riitoja ja surua. Silloin kun antamiselle on omat määräaikansa, lahja ei koskaan tule yllätyksenä. Minusta on mukavampaa saada lahjoja milloin tahansa vuoden aikana. Se, viettääkö jotakin pyhäpäivää vai ei, on osa paljon suurempaa ratkaisua: vihkiydymmekö Jehovan palvelukseen vai emme. Kun ajattelen asiaa tällä tavoin, oikea valintakin on selvä.” (Ben, 13 vuotta)
”Ollessani pieni minusta toisinaan tuntui siltä, että jäin paitsi jotakin, mutta myöhemmin minua nauratti ajatellessani, miten kananmunat, Jeesus ja pääsiäisjänis sopivat kaikki yhteen. Kun tulin vanhemmaksi ja vanhempani selittivät minulle, mistä kaikki nämä vertauskuvat ovat peräisin, minua alkoi tympäistä. Minun teki kipeää ajatellessani, miltä Jehovasta ja Jeesuksesta täytyy tuntua sen johdosta, että heidät yhdistetään tällaisiin pakanallisiin käsityksiin.” (Alexa, 18 vuotta)
”Joulun aikaan koulussa oleminen voi olla hyvin masentavaa, ja silloin saattaa tuntea itsensä myös ulkopuoliseksi. Myöhemmin ymmärsin, että joulun viettäminen ei ratkaise ongelmiamme, ei lähennä perheenjäseniä toisiinsa eikä tee meitä onnellisiksi. Se onnistuu vain siten, että noudatamme elämässämme Raamatun periaatteita.” (Joe, 15 vuotta)
”Meillä ei ole joulua eikä mitään muutakaan juhlapyhää, mutta meillä on suuri lelupäivä. Saamme lahjaksi rahaa, jolla voimme ostaa ihan mitä vain. Yhtenä vuonna pidin luokalleni puheen uskonnosta. Sen sijaan että seuraisin maailman tietä, kuljen omaa tietäni ja käyn kokouksissa, osallistun kenttäpalvelukseen ja teen rukoilemisesta osan elämääni. Aion mennä kasteelle seuraavassa konventissa.” (George, 11 vuotta)
”Pidän lahjojen saamisesta, ja minä saankin niitä pitkin vuotta. Juhlien suhteen en tunne menettäneeni juuri mitään. Teen Jehovan iloiseksi puolustaessani päättäväisesti totuutta. On huvittavaa seurata, miten jotkut luokkatovereistani, jotka eivät ole kristittyjä, vaan hinduja, juutalaisia tai muita, viettävät joulua ja saavat lahjoja, mutta he eivät tiedä, miksi tätä juhlaa vietetään.” (Julia, 12 vuotta)
”En ollut surullinen sen vuoksi, että en osallistunut juhlapäivien viettoon koulussa. Lapset tekevät monenlaista omituista, esimerkiksi pukeutuvat erikoisesti halloween-juhlaa varten. En kaipaa sitä lainkaan. Kerron heille, miten vanhempani ostavat minulle kaikenlaista pitkin vuotta. He kertovat minulle uskonnostaan ja siitä, miten pitkäveteistä se on, ja minä kerron heille kokouksista, joita me pidämme puistossa, ja he ovat minulle joskus kateellisia. Mutta minä en ole kateellinen heille. Lyhyesti sanottuna: ystävystykää vain niiden kanssa, jotka kunnioittavat vakaumustanne, älkääkä koskaan antako jonkun oppilaan tai opettajan pakottaa teitä tekemään mitään, mikä on vastoin Jehovan tahtoa.” (Justin, 12 vuotta)
”Tunnenko menettäneeni jotakin? En tunne, koska meillä on muita juhlia, ja kun ihmiset viettävät joulua, lapset ajattelevat enimmäkseen joulupukkia tai pääsiäisenä he ajattelevat pääsiäispupua, mutta tiedän niiden olevan pakanauskonnoista saatuja. Pidän kenttäpalveluksesta, sillä se auttaa minua keskittymään totuuteen.” (Sharon, 8 vuotta)
”Voin rehellisesti sanoa, ettei minusta ole koskaan tuntunut epämiellyttävältä olla Jehovan todistaja. Perheelläni ja minulla on paljon ilonaiheita. Kun koulussa on juhlia, äiti vie minut ulos syömään. Vanhempani tuovat kouluun herkkuja ilman erityistä syytä, ja kaikki lapset tietävät silloin, että meillä on hauskaa. Minulla on läheinen suhde vanhempiini, ja kun lapset kysyvät, miksen vietä juhlapäiviä, sanon heille, että jokainen päivä on minulle juhlapäivä. Miten kukaan Jehovan todistaja voisi tuntea jäävänsä jostakin paitsi?” (Megan, 13 vuotta)
”Halloween. Lapset pukeutuvat paholaisiksi, sarjakuvien henkilöiksi, ja minkä vuoksi? Lapset kuljeksivat pitkin katuja talosta taloon saadakseen pussikaupalla karamelleja. Tai heittelevät talojen seiniin kananmunia ja solmivat puihin WC-paperia, ja pahinta on se, että useimmat vanhemmat ovat tässä mukana.” (Zachary, 10 vuotta)
”Minun ei tarvitse odotella erityistä päivää saadakseni lahjoja. Äiti ja isä antavat minulle paljon leluja koko ajan. Halloween on kuolleitten ihmisten henkien palvontaa. Se ei ole oikein. Emme saa palvoa ketään muuta Jumalaa kuin Jehovaa.” (Nicholas, 6 vuotta)