Ilta oopperassa
Herätkää!-lehden Italian-kirjeenvaihtajalta
LÄMMITTELEVÄSTÄ orkesterista lähtenyt tyypillinen äänisekamelska päättyy äkkiä ja valot himmenevät. Kapellimestari, joka saa lyhyet aplodit, kävelee korokkeelleen ja kiittää yleisöä kumartamalla. Sitten täyden hiljaisuuden vallitessa hän kohottaa kätensä ja johtaa orkesterin käskevällä eleellä alkusoiton alkutahteihin. Oletko koskaan kokenut tätä jännittävää oopperan alkamishetkeä? Haluaisitko kokea sen? Mikä ooppera oikeastaan on, ja mistä se on peräisin?
Ooppera on vakava (opera seria) tai koominen (opera buffa) musiikkidraama, joka esitetään yhtenä tai useampana osana eli näytöksenä; roolihahmot laulavat vuorosanansa. Ooppera koostuu useista elementeistä: näytelmän tekstistä eli libretosta (jonka on tehnyt kirjailija tai runoilija), säveltäjän musiikista, laulusta, tanssista, lavastuksesta ja puvuista. Musikaalit muistuttavat oopperoita, mutta ne ovat tyyliltään paljon kevyempiä. Ehkä olet nähnyt West Side Storyn tai Oklahoman kaltaisia elokuvia, joissa näyttelijät esittävät vuorosanansa toisinaan laulaen.
On hyvin monenlaisia oopperoita: Wolfgang Amadeus Mozartin ja Gioacchino Rossinin oopperoita on kuvailtu nerokkaiksi, Giuseppe Verdin elinvoimaisiksi ja liikuttaviksi, Richard Wagnerin monikerroksisiksi, hitaiksi ja koruttomiksi, Georges Bizet’n värikkäiksi ja eloisiksi ja Giacomo Puccinin tunteellisiksi.
Musiikin ja laulun historia on jotakuinkin yhtä vanha kuin ihmisen historia (1. Mooseksen kirja 4:21; 31:27). Monia eri soittimia on tehty niin kauan kuin ihmiskunta on ollut olemassa, ja noin 1000-luvulla ya. otettiin käyttöön sävelten merkintäjärjestelmä. Hakuteoksissa sanotaan, että ooppera syntyi Firenzessä Italiassa 1500-luvun loppupuolella. Monissa kielissä käytetään tällaisten sävellysten yhteydessä lukuisia italiankielisiä sanoja (ooppera, libretto, sopraano, tenori), mikä todistaa oopperan alkuperästä. Kun ooppera levisi eri puolille Eurooppaa, siinä tapahtui monia muutoksia. Nykyään oopperataloja on kaikkialla maailmassa.
Saadaksemme lisää tietoa kuunnelkaamme Milanossa asuvan Antonellon ja hänen ystävänsä, Sveitsistä vierailevan Maxin, välistä keskustelua. Antonello ja Max viettävät poikkeuksellista ja innoittavaa iltaa Milanon La Scalassa, joka on yksi kuuluisimmista oopperataloista.
Oopperassa
Max: Luin antamastasi oppaasta, että La Scala vihittiin käyttöön vuonna 1778 ja että sen jälkeen, kun se oli pahoin vaurioitunut pommituksessa toisen maailmansodan aikana, se korjattiin ja vihittiin uudelleen vuonna 1946. Oppaassa sanotaan myös, että sinne mahtuu yli 2000 henkeä.
Antonello: Se pitää paikkansa. Kuten voit nähdä, se rakennettiin useimpien 1600–1800-luvun oopperatalojen tapaan klassiseen hevosenkengän muotoon. Kuusi aitiorivistöä kiertää kaaren päästä toiseen. Orkesterisyvennys on lavan edessä. La Scala ei ole vanhin eikä suurin oopperatalo maailmassa. Sen maine johtuu siitä, että monien oopperoiden kantaesitys on ollut täällä ja monet kuuluisat kapellimestarit ja laulajat ovat esiintyneet täällä. Yksi heistä oli kuuluisa kapellimestari Arturo Toscanini, joka kykeni johtamaan ilman partituuria. La Scalan akustiikkaa on sanottu täydelliseksi, mikä on oopperatalon kannalta olennainen seikka, sillä siellä ei musiikkia eikä laulua vahvisteta mikrofonien tai kaiuttimien avulla.
Max: Kertoisitko minulle jotain oopperalaulajista?
Antonello: On olemassa kuusi eri äänialaa. Kolme miesääntä – basso, baritoni ja tenori – sekä kolme niitä vastaavaa naisääntä – altto, mezzosopraano ja sopraano. Basso ja altto ovat matalimmat ja tenori ja sopraano ovat korkeimmat äänet omissa ryhmissään. Baritoni ja mezzosopraano asettuvat näiden väliin.
Jotta ihmisestä voisi tulla hyvä oopperalaulaja, hänen on ensiksikin täytynyt saada syntymälahjana hyvä ääni ja sen lisäksi hänen täytyy opiskella monia vuosia erikoiskoulussa. Ilman tällaista koulutusta, jonka avulla oppilaalle opetetaan, miten hän voi hyödyntää täysin määrin äänensä ominaisuuksia, kenestäkään ei voi tulla oopperalaulajaa. Pian näet solistit. Tulet havaitsemaan, että vaikka heidän roolihahmonsa saattavat joskus olla toisiinsa rakastuneiden nuoren miehen ja naisen perikuvia, he ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kypsiä, melko vankkarakenteisia ihmisiä. Tiedätkö miksi?
Max: En, mistä se sitten johtuu?
Antonello: Siitä, että he eivät ole enää nuoria päästessään uransa huipulle ja heidän täytyy olla fyysisesti vahvoja kyetäkseen laulamaan oopperamusiikkia. Ei ole helppoa laulaa voimakkaasti korkeita säveliä yhä uudestaan pitkän ajan kuluessa. Kuuluisasta sopraanosta Maria Callaksesta – joka lauloi usein täällä La Scalassa 50-luvulla – on sanottu, että hänen uransa alkoi laskea sen jälkeen, kun hän oli ollut ankaralla laihdutusdieetillä. Niinpä Max, sen sijaan että kiinnittäisit huomiota solistien ulkonäköön, sinun tulisi arvostaa heidän ääntään. Katso! Kapellimestari tulee sisään. Ota teatterikiikari, jotta voisit nähdä laulajat ja koko esityksen paremmin. Yksi neuvo kuitenkin: jotta oopperasta tulisi mahdollisimman hyvä kokemus, keskity musiikkiin ja lauluun, kuten teimme ensimmäisessä näytöksessä.
Mitä tapahtuu kulissien takana?
Max: Todella pitkät aplodit! Laulajilla on tosiaankin kauniit äänet. Miten pitkä väliaika on?
Antonello: Noin 20 minuuttia. Tiedätkö muuten, mitä väliajalla tapahtuu esiripun takana?
Max: Ei aavistustakaan.
Antonello: Siellä ollaan täydessä työn touhussa! Näyttämömestarin ohjauksessa näyttämömiehet, koneenkäyttäjät, valaistusmiehet, puusepät ja muut työntekijät purkavat samanaikaisesti lavastuksen ja asentavat uuden tilalle. Oopperataloissa on nykyään uudenaikaista tekniikkaa, jonka avulla lavasteet voidaan vaihtaa nopeasti, toisinaan jopa esityksen aikana. Hydraulisilla lavoilla, mekaanisilla nostolaitteilla ja muilla koneilla nostetaan ja lasketaan näyttämölavan osia. Kaikissa oopperataloissa on välineistöä, jonka avulla voidaan saada aikaan erikoistehosteita tai lavastuksellisia yllätyksiä: höyryn avulla tuotettuja keinopilviä tai -usvaa, savuefektejä, sateen tai tuulen ääntä taikka jopa salaman räsähdys. Erivahvuisten valonheittimien järjestelmä voi saada aikaan lavastuksellisia tehosteita ja värillisiä valokeiloja, jotka herättävät aina hämmästystä.
Max: Istuessamme tässä me näemme ja kuulemme oopperan. Mutta mitä kulissien takana tapahtuu esityksen aikana?
Antonello: Se on kiinnostava asia, Max. Samalla kun me nautimme esityksestä miellyttävissä puitteissa, työskentelee näyttämön takana ja sivuilla kokonainen armeija työntekijöitä. Kuvittele, mitä tapahtuisi, jos laulaja, kuoro tai tanssiryhmä ei lähtisi liikkeelle oikeaan aikaan. Kulissien takana näyttämömestarin apulainen – tai apulaiset – seuraa orkesteria partituurista ja ilmoittaa laulajille, mikä on heidän sisäänmenomerkkinsä. Kuoron lavalle menosta taas huolehtii kuoronjohtaja.
Kuiskaaja on yleisöltä piilossa tuossa näyttämön keskellä olevassa kopissa. Hän seuraa kapellimestarin liikkeitä kaapelitelevisiosta ja lukee libretosta vuorosanat hieman solistien edellä siltä varalta, että joku laulaja sattuisi unohtamaan repliikkinsä.
Lopuksi ohjaaja valvoo kulissien vaihtamista ja suurten näyttelijäjoukkojen lavalle menoa sekä pitää silmällä valaistusmiehiä, jotta värivalot kohdistuisivat näyttämön oikeaan kohtaan oikeaan aikaan. La Scalaan on suunniteltu kahta nostettavaa tai pyörönäyttämöä – jollaisia on muissa oopperataloissa – jotta lavastuksen kuntoon paneminen olisi helpompaa ja useamman kuin yhden esityksen parissa voitaisiin työskennellä samanaikaisesti.
Max: Kaikki nämä ihmiset tekevät kaiken tämän työn oopperan järjestämiseksi! Hämmästyttävää!
Antonello: Kyllä vain! Suurissa oopperataloissa on vakinainen orkesteri, kuoro ja tanssiryhmä – satoja artisteja. Sitten on suuret määrät muuta henkilöstöä, jos kaikki ammattimiehet, puku- ja jalkinesuunnittelijat, puusepät, meikkaajat, tekninen henkilökunta ja lavastustaiteilija tai -taiteilijat lasketaan mukaan. Näiden lisäksi tarvitaan turvallisuudesta, hallinnosta ja muista tehtävistä huolehtivaa henkilöstöä.
Raamatulliset oopperat
Max: Onko olemassa Raamattuun perustuvia oopperoita?
Antonello: Kyllä, niitä on useita. Oopperoihin on saatu aiheita monenlaisista lähteistä: muinaisten kansojen historiasta, mytologiasta, keskiaikaisista legendoista sekä William Shakespearen ja muiden kirjailijoiden teoksista. Italialaisen säveltäjän Giuseppe Verdin Nabucco – sanaa ”Nebukadnessar” vastaavan italiankielisen sanan lyhennetty muoto – kertoo juutalaisista, jotka vietiin orjina Jerusalemista Babyloniin. Toinen italialainen säveltäjä Gioacchino Rossini sävelsi teoksen nimeltä Moïse et Pharaon (Mooses ja Faarao) ja ranskalainen muusikko Camille Saint-Saëns teoksen Samson et Dalila (Simson ja Delila). Näiden näytelmien juoni ei noudata tarkoin Raamattua, mutta on kiinnostavaa tietää, että näissä kolmessa oopperassa käytetään Jumalan nimeä Jehova.
Max: Niinkö? Tiedän, että se mainitaan Händelin ja Bachin teoksissa, mutta en tiennyt, että se esiintyy oopperassakin.
Antonello: Nabuccon lopussa kuoro laulaa ”Suuresta Jehovasta” ja ylimmäinen pappi Sakarja mainitsee Jumalan nimen. Rossinin oopperassa Mooses huutaa avuksi ”Iehovaa”, kun taas Samson et Dalilassa käytetään useita kertoja nimeä ”Iehova” tai ”Jehova”.
Max: Sepä kiinnostavaa.
Antonello: Näiden lisäksi on olemassa monia muita Raamattuun perustuvia oopperoita. Esimerkiksi Richard Straussin Salome, Arnold Schönbergin Moses und Aron (Mooses ja Aaron) ja Ildebrando Pizzettin Debora e Jaele (Debora ja Jaael). Mutta katso! Viimeinen näytös on alkamassa.
Kiehtova ilta
Antonello: Piditkö oopperasta?
Max: Kyllä, varsinkin siksi, että sinun ehdotuksesi ansiosta olin lukenut libreton etukäteen ja kykenin pysymään juonessa mukana, muuten se olisi voinut olla vaikeaa.
Antonello: Solistien ja kuoron laulamien sanojen ymmärtäminen alusta loppuun on todellisuudessa mahdotonta, koska musiikki peittää toisinaan laulun alleen, ja korkeita säveliä laulettaessa sanoista on joskus vaikea saada selvää. Monissa oopperataloissa on nykyään käännetty tekstitys näyttämön ylä- tai alapuolella, jotta he voivat seurata juonta paremmin.
Max: Tämä oli loistava esitys, Antonello. Erinomainen musiikki ja laulu saavat meidät arvostamaan Luojaa, joka antoi meille lauluäänen lahjan sekä kyvyn säveltää, soittaa ja ymmärtää musiikkia. Kiitos siitä, että järjestit minulle tällaisen nautittavan ja jännittävän illan.
[Kuva s. 24]
La Scalan teatterisali
[Lähdemerkintä]
Lelli & Masotti/Teatro alla Scala
[Kuva s. 25]
La Scala, Milano, Italia
[Lähdemerkintä]
Lelli & Masotti/Teatro alla Scala
[Kuvat s. 26]
Yllä: kohtaus oopperasta ”Samson et Dalila”
[Lähdemerkintä]
Winnie Klotz