Murhenäytelmästä toinnutaan Jehovan voimassa
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ESPANJAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
TÄMÄN vuoden helmikuussa monet Espanjassa toimivan Bailénin seurakunnan Jehovan todistajat viettivät yhdessä kauniin päivän läheisessä Sierra Nevadan vuoristossa. Mutta kun he olivat vain viiden kilometrin päässä kotoa, vastaan tuleva auto ajoi heidän linja-autonsa kaistalle ja aiheutti nokkakolarin. Syntyi räjähdys, ja linja-auto leimahti tuleen. Jotkut matkustajat pääsivät ajoissa ulos, mutta savu tainnutti monet linja-auton takaosassa olevista, ja he kuolivat.
Kaikkiaan 26 todistajaa – melkein neljäsosa Bailénin seurakunnasta – menetti henkensä; heidän joukossaan oli neljä kokoaikaista sananpalvelijaa ja monia lapsia. Espanjan kuningas Juan Carlos ilmaisi useimpien espanjalaisten tunteet, kun hän kirjoitti Bailénin pormestarille osoittamassaan sähkeessä: ”Hyvin järkyttyneinä tästä traagisesta onnettomuudesta lausumme vilpittömän osanottomme. Pyydämme teitä välittämään uhrien perheille tiedon syvästä myötätunnostamme ja halustamme tukea heitä näinä tuskallisina hetkinä.”
Joitakuita niistä tuhansista, jotka olivat läsnä hautajaisissa, askarrutti kysymys: miksi tällaisia murhenäytelmiä tapahtuu? On selvää, että Jehovan kansaan kuuluvat voivat kohdata samalla tavalla kuin ketkä muut tahansa ”ajasta ja sattumasta” johtuvia onnettomuuksia (Saarnaaja 9:11, 12). Jehova kuitenkin lupaa, että pian tällaisista murhenäytelmistä tehdään loppu (Ilmestys 21:4, 5).
Monet Jehovan todistajien Espanjan-haaratoimiston perheen jäsenistä ja tuhannet todistajat muista osista maata matkustivat Bailéniin lohduttamaan ja tukemaan paikallisia veljiä. Myös Bailénin asukkaat sekä paikalliset ja provinssin viranomaiset ottivat osaa todistajaperheiden suruun. Omaisensa menettäneiden todistajien mielenlujuus teki vaikutuksen moniin tarkkailijoihin.
”Olen tuntenut todistajat monia vuosia”, totesi Bailénin pormestari Antonio Gómez, ”ja vaikka itse olenkin agnostikko, ihailen teidän uskoanne. Kun onnettomuus tapahtui, ajattelin heti, että uskonnollisen ja inhimillisen yhteenkuuluvuutenne ansiosta te tointuisitte murhenäytelmästä paremmin kuin muut ryhmät. Olen nähnyt, miten koko kaupunki on tukenut surevia perheitä. Ehkä ihmisillä oli aiemmin vääriä käsityksiä siitä, mitä te edustatte, mutta voin ilokseni todeta, että ne ovat kadonneet. Teillä on sellaista sisäistä voimaa, jota niiden, jotka eivät ole todistajia, on vaikea ymmärtää.”
Yleisten töiden ministeri José Borrell, joka oli läsnä hautajaisissa Espanjan hallituksen edustajana, tunnusti: ”Mitä voi sanoa niille, jotka ovat käytännössä menettäneet koko perheensä yhdellä iskulla? Ei mitään sellaista, mitä he eivät voisi saada uskostaan. – – Teillä on ihmeellinen usko.”
”Lohduttakaa toisianne – – jatkuvasti”
Mitä he saivat uskostaan? Ennen kaikkea he saivat lohdutusta Jehovalta, ”kaiken lohdutuksen Jumalalta, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme” (2. Korinttilaisille 1:3, 4). Surustaan huolimatta he saivat voimaa lohduttaa toinen toistaan ja ottaa sydämenasiakseen Paavalin tessalonikalaisille esittämät sanat: ”Lohduttakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne jatkuvasti.” (1. Tessalonikalaisille 5:11.)
Oli liikuttavaa nähdä kristittyjen veljien ja sisarten, joista jotkut olivat menettäneet jopa kahdeksan sukulaista, käyvän toisten omaisiaan surevien seurakunnan jäsenten luona. ”Kun näimme toisemme, itkimme. Kyynelten läpi muistutimme kuitenkin itseämme ylösnousemustoivosta, ja tunsimme saavamme lohdutusta”, selitti esivalvoja Francisco Saez, joka itse menetti ainoat kaksi lastaan.
”Emme ole laiminlyöneet saarnaamistoimintaamme. Olemme erityisesti yrittäneet käydä sellaisten omaisensa menettäneiden luona, jotka eivät ole todistajia, ja olemme käyttäneet kirjasta Kun joku rakkaasi kuolee.” Francisco jatkoi: ”Itse halusin saarnata, koska tiesin, että kun saarnaan muille, minulle tulee parempi olo. Ja todellakin vaikka lähdin itkien, tulin kotiin huojentuneena.”
Bailénin asukkaat suhtautuivat hyvin myönteisesti tähän todistustyöhön. Viikon kuluttua onnettomuudesta Encarna, joka suri kahden tyttärensä ja neljän lapsenlapsensa menetystä, kävi erään naisen luona, jolle hän oli hiljattain aloittanut raamatuntutkistelun. Encarna oli lohduttanut Raamatun avulla tätä naista, jonka mies oli kuollut neljä kuukautta aiemmin. ”Nyt meidän täytyy lohduttaa toisiamme”, hän sanoi, kun he jatkoivat kirjasen Kun joku rakkaasi kuolee tarkastelemista.
Tukea saatiin heti myös maailmanlaajuiselta veljesseuralta. ”Tuhannet kirjeet ja sähkeet, joita olemme saaneet, rohkaisevat koko seurakuntaa”, kertoo seurakunnan sihteeri Francisco Capilla. ”Postin täytyy lähettää joka päivä pakettiauto suoraan kotiimme toimittaakseen ne kaikki perille. Olemme hyvin kiitollisia veljien rakkaudellisesta kiinnostuksesta.”
Toivoa murhenäytelmästä
Voiko tällainen murhenäytelmä saada aikaan mitään hyvää? ”Viisaiden sydän on surutalossa”, kirjoitti muinainen kuningas Salomo (Saarnaaja 7:4). Tämän periaatteen mukaisesti Bailénin murhenäytelmä on saanut jotkut ajattelemaan vakavammin suhdettaan Jumalaan. Faustino, ei-uskova aviomies, joka menetti onnettomuudessa kaksi kuudesta lapsestaan, sanoi vaimolleen Doloresille: ”Minulla on sinulle hyviä uutisia. Aion alkaa tutkia Raamattua, koska haluan nähdä lapseni uudessa maailmassa.”
Vaikka Bailénissa asuvat veljemme ja sisaremme eivät toinnu surustaan nopeasti, he lohduttavat toisia ja saavat itse lohdutusta. Jehova vahvistaa heitä henkensä ja monien rakkaudellisten veljien ja sisarten tuen avulla. Rukoukset, joita esitämme heidän puolestaan, nousevat jatkuvasti ylös taivaalliselle Isällemme.
[Kuvat s. 26]
Neljä surmansa saanutta