Tutustumme kauniiden puiden maailmaan

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ENGLANNIN-KIRJEENVAIHTAJALTA

WESTONBIRT, kylä Englannin Cotswoldin kukkuloilla, on kuuluisa arboretumistaan.a Se on yksi maailman vanhimmista, laajimmista ja hienoimmista puiden ja pensaiden kokoelmista. Tarkastellaanpa sitä hieman lähemmin.

Kauneutta ja suuruutta

”Tämän kokoelman kauneus, suuruus ja komeus tekevät varmasti vaikutuksen jokaiseen”, sanoo intendentti Hugh Angus. Hän näyttää olevan oikeassa siitä päätellen, että monet kävijät tulevat tänne yhä uudelleen.

Tässä arboretumissa kasvaa 18000 puuta ja pensasta, jotka edustavat lähes puolta niistä 9000 lajista ja niiden muunnoksista, jotka kasvavat maailman lauhkeilla vyöhykkeillä. Kävijät saavat vaellella vapaasti tällä 240 hehtaarin alueella, mutta jotta he nauttisivat käynnistään mahdollisimman paljon, ”olemme jakaneet arboretumin neljään osaan ja suositelleet tiettyä aikaa, jolloin olisi hyvä käydä kussakin osassa”, selitetään virallisessa opaskirjasessa. Lisäksi alueella on erityisen kiinnostavia paikkoja, esimerkiksi Ruskapolku, Kirsikkapuukukkulat ja Alkuperäislajien kokoelma, jotka on kaikki varustettu opastein ja merkitty karttaan.

Ihastuttavaa katseltavaa eri vuodenaikoina

Pohjoisella pallonpuoliskolla vuodenaikojen vaihtelu on ihastuttava piirre luonnossa. Arboretumissa on jokaisena vuodenaikana omat nähtävyytensä. Talvi on parasta aikaa ihastella monia erilaisia havupuita ja katsella lehtipuiden viehkeitä muotoja, kiinnostavaa rakennetta ja yllättäviä värejä, jotka tulevat esille silloin, kun niissä ei ole lehtiä. Myöhemmin antavat näytöksen loistostaan keväällä kukkivat pensaat ja puut – alppiruusut, atsaleat, kameliat, kirsikkapuut ja magnoliat – ja mattona maata peittävät villikukat lisäävät ympäristön kauneutta.

Rauhallinen lehtevyys laskeutuu arboretumiin kesällä ennen kuin syksyn kasvitieteellinen ilotulitusnäytös alkaa. Noin 90000 kävijää kerääntyy Westonbirtiin lokakuussa katsomaan tätä ilmestystä, josta puisto on hyvin kuuluisa. Erilaiset japaninvaahterat vetävät täällä kaiken huomion puoleensa heleänpunaisella värillään.

Monet Westonbirtin vanhat japaninvaahterayksilöt saattavat olla Edo-kaudella (1603–1867) maahan tuotuja alkuperäisiä puita. Valitettavasti näiden vanhojen lajikkeiden japanilaisista nimistä ei ole muistiinmerkintöjä. Vaahteroiden suosio väheni Japanissa pian sen jälkeen, kun niitä oli ensi kerran tuotu Eurooppaan, joten näitä yhä elossa olevia varhaisia tuontikasveja ei voi verrata japanilaisten lajien kokoelmaan eikä taimistoon. Samalla kun vanhemmat japaninvaahterat vähenevät, nuoria puita istutetaan metsäaukioittain. Lähes jokaisen puun lehdet ovat erimuotoiset ja -⁠väriset. Puut kasvatettiin sellaisten vanhojen vaahteroiden siemenistä, jotka valittiin syksyn värivivahteiden perusteella. Vaahterat istutetaan täysikasvuisten tammien ja havupuiden sekaan, jotta nämä antaisivat niille suojaa ja varjoa. Lisäksi tammet ja havupuut muodostavat kullan- ja vihreänsävyisen taustan, jonka läpi syysaurinko siivilöityy ja saa vaahterat hehkumaan.

Tieteellistä hoitoa

Westonbirtin arboretum perustettiin alun perin yksityisenä harrastuksena vuonna 1829, ja vuonna 1956 sen hankki omistukseensa Englannin metsänhoitokomissio. Puiston tarkoitus ei ole pelkästään palvella yleisön virkistäytymispaikkana. Päätavoite on muodostaa kokoelma, joka sopii parhaiten paikallisiin oloihin. Tätä tarkoitusta varten lajien lisäämismenetelmiä tutkitaan tieteellisesti, ja tuloksista – onnistumisista ja epäonnistumisista – tiedotetaan toisiin kasvitieteellisiin puutarhoihin.

Westonbirt on ottanut ensimmäisenä käyttöönsä inventointiin tarkoitetun tietokonejärjestelmän, jonka avulla tallennetaan tietoja jokaisesta yksilöstä: sen alkuperästä, kasvamisesta siemenestä täysikasvuiseksi, terveydentilasta ja mahdollisten sairauksien hoidosta sekä jopa kuolinsyystä. Toinen tärkeä tehtävä on lisätä harvinaisia ja epätavallisia lajeja, myös niitä luonnollisessa ympäristössään uhanalaisina olevia lajeja, jotka Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) sisällyttää luetteloonsa. Siemenet hankitaan hyväksytyistä lähteistä, jotta vältyttäisiin risteymiltä, ja yksilöitä jaetaan toisiin arboretumeihin.

Westonbirt on myös koulutuskeskus. Sen opetusohjelmaan kuuluu oppikursseja puulajien tunnistamisesta, puheita metsien hävittämisestä, luentoretkiä ja kuultokuvaesityksiä. Tiettyinä aikoina vuodesta koululaisille järjestetään päivittäin kuvitettuja esityksiä.

Kun lähdemme vastahakoisesti arboretumista yhtä unohtumatonta kokemusta rikkaampana, haluamme kovasti tulla katsomaan toisten vuodenaikojen mukanaan tuomaa loistoa. Tähän kauniiseen puiden maailmaan tutustuminen on saanut meidät tajuamaan yhä paremmin niiden suurenmoisuuden sekä sen, miten tärkeä osa maapallon elämää ne ovat.

[Alaviite]

[Kuvat s. 17]

Yllä: lawsoninvalesypressejä

Keskellä: japaninvaahtera

Alla: libanoninsetri