Lukijoiden kirjeitä

Luottamus.  Tunsin itseni masentuneeksi, koska jotkut ystäväni ja sukulaiseni olivat pettäneet luottamukseni. Aloin epäillä jokaisen lähelläni olevan ihmisen uskottavuutta. Mutta kirjoitussarja ”Kehen voi luottaa?” (8.2.​1996) antoi minulle tasapainoisemman kuvan luottamuksesta. Kiitos hyvin ajankohtaisista tiedoista.

E. I., Korea

Vuosien aikana luottamukseni ovat pettäneet isäni, joka käytti minua hyväkseen, kaksi aviomiestäni ja eräs kristitty veli. Jouduin siihen pisteeseen, että päätin olla luottamatta kehenkään. Sain itseni vakuuttumaan siitä, etten tarvinnut ihmisiä. Kirjoitus auttoi minua kuitenkin olemaan tasapainoisempi. Vaikka luottaminen on minulle hyvin vaikeaa, aion jatkaa yrittämistä. Vastedes olen varovaisempi siinä, kehen luotan.

C. H., Yhdysvallat

Matterhorn.  Luin kirjoituksen ”Ainutlaatuinen Matterhorn” (8.2.​1996). Valokuva tästä kauniista vuoresta todella kiinnitti huomioni! Kirjoitus sai minut arvostamaan Jumalan luomakuntaa yhä enemmän.

J. W., Yhdysvallat

Omenat.  Oikein paljon kiitoksia kirjoituksesta ”Omena päivässä pitää lääkärin loitolla” (8.2.​1996). Se herätti kiinnostukseni, koska pienellä maatilallamme on yli sata omenapuuta. Meistä on mukavaa karsia ja hoitaa näitä puita ja saada ne tuottamaan hyvin. Arvostamme kaikkien kirjoitustenne täsmällisyyttä. Ne antavat virkistävää ja luotettavaa tietoa.

P. B., Yhdysvallat

Pakkoneuroosi.  Kiitoksia erinomaisesta kirjoituksesta ”Pakkoneuroosi – hallitseeko se sinun elämääsi?” (8.2.​1996). Olen vasta 20-vuotias ja minulla on pakkoneuroosi. Olen usein rukoillut Jehovaa lähettämään minulle tietoa siitä, mitä minulle oli tapahtumassa.

M. A. C., Espanja

Minua alkoivat vaivata tahattomat, epäkunnioittavat ajatukset Jumalasta niihin aikoihin, kun aloitin tienraivauksen, palveluksen kokoaikaisena sananpalvelijana. Ajattelin, että olin syyllistynyt anteeksiantamattomaan syntiin, ja itkin monesti. Ette voi kuvitellakaan, miltä minusta tuntuu nyt nähdessäni, että tunteistani on mustaa valkoisella. En koskaan ajatellut kenenkään muun voivan kärsiä tällaisesta. Kiitos, veljet, siitä, että olette aina valmiita auttamaan meitä.

C. B., Nigeria

Luin kirjoituksen aina vain uudelleen silmät kyynelissä. Siinä kuvailtiin juuri minua! Olin miettinyt, olinko tulossa hulluksi vai olivatko demonit saamassa yliotteen mielestäni. Oli helpotus tietää, että joillakuilla veljesseurassa on sama sairaus.

K. T., Japani

Käännyin usein Jehovan puoleen saadakseni apua tähän ongelmaan. Mutta aioin luovuttaa, koska se oli minusta turhaa ja ajattelin, ettei mikään voisi auttaa minua. Nyt ymmärrän itseäni ja tunnen itseni huojentuneeksi. Luulen, ettei kirjoitusta olisi voitu kirjoittaa rakkaudellisemmin. Olen varma, että Jehova todella välittää meistä.

J. F., Tšekin tasavalta

Mieltäni ovat piinanneet pakkoajatukset seitsemän vuoden ajan. Tämä on uuvuttanut ja masentanut minut. Olen tuntenut aivan liikaa häpeää ja syyllisyyttä puhuakseni siitä kenenkään kanssa. Luulin tosiaan menettäneeni järkeni. Kun luin tätä kirjoitusta, en voinut uskoa sitä todeksi. Jossakin oli joku, joka oli kokenut sen, mitä minä olin käymässä läpi! Puhkesin kyyneliin. En ollut enää yksin. En ollut syyllistynyt anteeksiantamattomaan syntiin, eikä Jehova ollut suuttunut minuun.

S. B., Etelä-Afrikka