”Täydellisesti ajoitettu sinfonia”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ETELÄ-AFRIKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

IHMISEN puhekyky on ihme. Noin sata lihasta rinnassa, kurkussa, leuoissa, kielessä ja huulissa tuottavat yhdessä lukemattomia eri äänteitä. Kussakin lihaksessa on satoja tai jopa tuhansia syitä. Näitä lihassyitä ohjaavia aivosoluja on enemmän kuin niitä aivosoluja, jotka tarvitaan urheilijan jalkalihasten liikuttamiseen. Yksi hermosolu riittää liikuttamaan 2000:ta pohjelihaksen syytä. Sen sijaan ääntä muodostavaa kurkunpäätä ohjaavat hermosolut saattavat olla yhteydessä vain pariin kolmeen lihassyyhyn.

Jokaista sanaa tai lyhyttä ilmausta varten lihaksilla on oma liikekuvionsa. Kaikki se tieto, jota tarvitaan esimerkiksi toistettaessa ilmaus ”Mitä kuuluu?”, on varastossa aivojen puhealueella. Tarkoittaako tämä sitä, että aivoissa on jokaista sanaa tai ilmausta varten ainutlaatuinen, joustamaton, vaiheittain etenevä lihastenkäyttöohjelma? Ei tarkoita. Puhekyky on paljon ihmeellisempi. Ihmisellä voi esimerkiksi olla suussaan haava, minkä vuoksi hänen on vaikea lausua sanoja omalla tunnusomaisella tavallaan. Ilman tietoista ajattelua aivot kuitenkin muuttavat puhelihasten liikkeitä siten, että sanat pystytään lausumaan niin normaalisti kuin suinkin mahdollista. Tämä kiinnittää huomiomme vielä erääseen ihmeelliseen seikkaan.

Yksinkertainen sanallinen tervehdys, esimerkiksi ”hei”, saattaa välittää lukuisia viestejä. Äänensävy saattaa ilmaista, onko tervehdyksen esittäjä iloinen, jännittynyt, ikävystynyt, kiireinen, harmistunut, surullinen tai peloissaan, ja se voi myös paljastaa tällaisten tunteiden voimakkuuden. Useiden eri lihasten liikkeiden voimakkuus ja sekunnin murto-osan ero ajoituksessa voivat tosiaan muuttaa yhden yksinkertaisen ilmauksen merkityksen.

Tohtori William H. Perkins sanoo kirjassaan, että ”voimme lausua vaivattomasti noin 14 äännettä sekunnissa. Liikuttaessamme kieltämme, huuliamme, leukojamme tai mitä tahansa puhemekanismimme osaa erikseen kykenemme käyttämään niitä puolet hitaammin. Mutta kun ne yhdistetään tuottamaan puhetta, ne toimivat kuin ammattitaitoisen konekirjoittajan tai konserttipianistin sormet. Niiden osittain samanaikaisista liikkeistä muodostuu täydellisesti ajoitettu sinfonia.” (Stuttering Prevented.)

Muutamat linnut pystyvät jossain määrin matkimaan niitä äänteitä, joita ihminen puhuessaan käyttää. Mutta minkään eläimen aivoja ei ole ohjelmoitu tuottamaan puhetta siten kuin ihminen tuottaa. Ei ole yllättävää, etteivät tiedemiehet ole onnistuneet saamaan apinoita muodostamaan selviä, puhuessa käytettäviä äänteitä. Neurobiologi Ronald Netsellin mukaan puhumiseen vaadittavaa taitoa voidaan verrata ”täysin ’korvakuulolta’ pianoa soittavan poikkeuksellisen ihmisen” taitoon. Ja sanakirjantekijä Ludwig Koehler on todennut: ”Ihmisen puhe on salaisuus; se on Jumalan lahja, ihme.”