Informaation liikatarjonta — Vartiotornin VERKKOKIRJASTO

Informaation liikatarjonta

TÄMÄ vuosisata on ollut todistamassa ennennäkemätöntä informaation liikatarjontaa. Painotuotteet, radio ja televisio, Internet ja muut välineet ovat täyttäneet maailman informaatiolla. David Shenk kirjoittaa: ”Informaation liikatarjonnasta on tullut todellinen uhka. – – Nykyään meitä uhkaa informaatioähky.” (Data Smog—Surviving the Information Glut.)

Esimerkistä käy eräs tunnettu sanomalehti. Sanotaan, että New York Times sisältää normaalina arkipäivänä ilmestyvässä numerossaan enemmän informaatiota kuin mihin tavallinen ihminen olisi törmännyt koko elinaikanaan 1600-luvun Englannissa. Päivälehtien ohella kaikenlaiset aikakauslehdet ja kirjat, joiden aiheskaala on hyvin laaja, kuitenkin lisäävät informaatiotulvaa. Vuosittain ilmestyy kymmeniätuhansia uusia kirjoja. Luonnontieteellisen informaation määrä kaksinkertaistuu kuuden vuoden välein, joten ei ole ihme, että pelkästään tekniikan aikakauslehtien määrä nousee maailmassa yli sadantuhannen. Tietokonetta käyttäville Internet tarjoaa valtavat kokoelmat informaatiota.

Entä aikakauslehdet? Maailma on nykyisin tulvillaan talouslehtiä, naistenlehtiä, nuortenlehtiä, urheilu- ja viihdelehtiä – aikakauslehtiä, joissa tosiaankin kerrotaan melkeinpä kaikista mahdollisista ihmisiä kiinnostavista asioista – ja ne kaikki ovat vaatimassa osakseen huomiotamme . Millainen rooli on mainosmiehellä, ”tyhjän toitottajalla”, jollaiseksi häntä on sattuvasti luonnehdittu? Richard S. Wurman toteaa kirjassaan: ”Mainostoimistot ovat julistaneet aistejamme vastaan sodan pommittamalla niitä mainoksilla, jotka vaativat, että niitä täytyy katsella, kuunnella, nuuhkia ja koskettaa.” (Information Anxiety.) Ne toistavat sitä, että sinä tarvitset uusinta tuotetta, uusinta parempilaatuista mallia, voidaksesi pysytellä Virtasten tasalla.

Australialainen psykologi ja sosiologi Hugh MacKay on sanonut, että maailma on hukkumassa informaatioon ja että ihmisiä houkutellaan siirtymään ”tiedon valtatiellä” ohituskaistalle. Hänen käsityksensä mukaan ongelmana on se, että erittäin nopea uutisten ja muiden ajankohtaisohjelmien lisääntyminen on yhdessä viimeaikaisen dramaattisen nopean tietokonepohjaisten tietoverkkojen lisääntymisen kanssa tuottanut maailman, jossa se informaatio, jota monet omaksuvat tiedotusvälineistä, ei todellisuudessa useinkaan kerro tosiasioista ja tapahtumista kaikkea, vaan antaa niistä ainoastaan yksipuolisen kuvan.

Mitä informaatiolla tarkoitetaan?

Latinalainen kantasana informare sisältää ajatuksen jonkin aineen muovailemisesta tavalla, joka muistuttaa sitä, miten savenvalaja muovailee savea. Jotkin määritelmät esittävätkin verbin ”informoida” merkitykseksi ’muovailla tai opastaa mieltä’. Useimmat lukijoista todennäköisesti muistavat ajan – joka ei ole kovinkaan kaukana takanapäin – jolloin informaatio oli yksinkertaisesti tietojen luettelo, joka kertoi meille sellaisia asioita kuin esimerkiksi kuka, mikä, mitä, missä, milloin ja miten. Informaatiota varten ei ollut omaa erityistä kieltään eikä sanastoaan. Meidän ei tarvinnut muuta kuin pyytää informaatiota tai etsiä sitä itsellemme.

Sitten tuli 1990-luku, ja maailma on saanut niin paljon informaatioon liittyviä uusia sanoja, että pelkästään ne voivat aiheuttaa hämmennystä. Vaikka jotkin näistä sanoista tai ilmauksista ovatkin suhteellisen yksinkertaisia ja ymmärrettäviä, kuten ”informaation aikakausi” ja ”informaatioyhteiskunta”, niin jotkin toiset termit voivat aiheuttaa todellisia ongelmia. Nykyään maailman on valloittanut infomania, käsitys, jonka mukaan se, jolla on hallussaan eniten informaatiota, on paremmassa asemassa kuin muut, joilla on käytettävissään vähemmän informaatiota, ja että informaatio ei enää ole vain keino tiettyjen päämäärien saavuttamiseen, vaan päämäärä sinänsä.

Tällaista maniaa on vahvistamassa tulvana leviävä tietoliikennetekniikka. Sitä edustavat esimerkiksi faksit, matkapuhelimet ja henkilökohtaiset tietokoneet, joista viimeksi mainittuja jotkut pitävät informaation aikakauden symbolina ja maskottina. On totta, että tietokoneitten helppokäyttöisyyden, nopeuden ja tehokkuuden ansiosta meillä on nykyisin käytettävissämme enemmän informaatiota kuin koskaan ennen – jopa niin paljon, että Nicholas Negroponte Massachusettsin teknillisestä korkeakoulusta (MIT) on sanonut: ”Tietokoneita ei enää pidetä pelkästään työkaluina, vaan jokapäiväiseen elämään kuuluvana asiana.” Tämä on johtanut siihen, että informaatio ja informaationsiirtotekniikka ovat nousseet kohtuuttoman suureen arvoon, niin että niistä joissakin tapauksissa on tullut suorastaan palvonnan kohde, joka on kerännyt ympärilleen sankoin joukoin hartaudenharjoittajia kaikkialla maailmassa. Television uutiset ja muut ajankohtaisohjelmat ovat saaneet melkeinpä evankeliumin aseman, samalla kun television viihteellisissä keskusteluohjelmissa esitetään valtavat määrät tyhjänpäiväistä tietoa, joka menee täydestä usein epäkriittiseen ja herkkäuskoiseen yleisöön.

Koska informaation aikakausi on muuttanut elämäntapaamme ja työtapojamme, monet kärsivät nykyään jonkinlaisesta ”informaatioahdistuksesta”. Mitä informaatioahdistus itse asiassa on? Mistä voit tietää, kärsitkö sinä siitä vai et? Onko sille mitään tehtävissä?

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]