Historia – voimmeko luottaa siihen?

”Historian tuntemus antaa – – tunteen siitä, että olemme osa ihmispolvien ketjua, joka on alkanut jo kauan ennen syntymäämme ja ulottuu pitkälle kuolemamme jälkeen.” (MICHAEL STANFORD, A COMPANION TO THE STUDY OF HISTORY)

ELÄMÄ ilman historiaa on elämää ilman muistia. Ilman historiaa sinä, sukusi, heimosi tai jopa kansasi vaikuttaisitte juurettomilta, ikään kuin teillä ei olisi menneisyyttä. Nykyisyydellä ei tuntuisi olevan perustusta eikä juuri minkäänlaista merkitystä.

Historiasta voi ammentaa lukemattomia opetuksia, joista on hyötyä elämässä. Sen avulla voimme välttyä lankeamasta aina samoihin ansoihin. Erään filosofin mukaan ihmiset, jotka unohtavat menneisyyden, ovat tuomittuja toistamaan sitä. Historian tuntemus tuo eteemme menneitä kulttuureja, hämmästyttäviä löytöjä, kiehtovia ihmisiä ja erilaisia maailmankatsomuksia.

Mutta mistä tiedämme, että voimme luottaa historiaan, joka kuitenkin kertoo kauan sitten eläneistä ihmisistä ja ikivanhoista tapahtumista? Jos mielimme oppia historiasta jotain arvokasta, opetusten täytyisi varmasti perustua totuuteen. Ja kun näemme, että jokin on totuus, meidän pitäisi hyväksyä se, vaikkei se aina olisi kovin mieluinen. Menneisyys voi olla kuin ruusutarha: siinä on kauneutta, mutta siinä on myös piikkejä; se voi innoittaa, mutta se voi myös pistää.

Seuraavissa kirjoituksissa tarkastelemme, miten historian oikeaperäisyyttä voi arvioida. Pohdimme myös, miten luotettava historia voi hyödyttää tarkkanäköistä lukijaa.

[Kuva s. 3]

Kuningatar Nefertiti

[Kuva s. 3]

Mitä historiasta voi oppia?

[Kuvien lähdemerkinnät s. 3]

Nefertiti: Ägyptisches Museum der Staatlichen Museen Preußischer Kulturbesitz, Berlin

Reunus: kuva British Museumin luvalla