Walesilaisen paimenen vuosi
LAMMASPAIMENET eri puolilla maailmaa huolehtivat yli miljardista lampaasta. Jokainen vuodenaika tuo mukanaan omat haasteensa. Gerwyn, Ioan ja Rhian kertovat, millaista on lammaspaimenen työ Walesin vuoristossa, missä lampaita on lähes kolme kertaa enemmän kuin ihmisiä.
Kevät ja karitsointi
Kevään saapuessa lammaspaimenet auttavat synnyttäviä uuhia yötä päivää.
Gerwyn: ”Vaikka karitsointi onkin vuoden uuvuttavinta aikaa, se on ehdottomasti myös palkitsevinta. Hyvin koulutettu koira on korvaamaton apu. Jos uuhella on ongelmia synnytyksessä, koira tarttuu siihen varovaisesti ja pitää sitä paikallaan, jotta minä voin auttaa.”
Ioan: ”Vaikka olisi avustanut uuhia synnytyksessä lukemattomia kertoja, vastasyntyneen karitsan näkeminen on aina yhtä ihmeellistä!”
Kesä ja kerintä
Kesällä paimen leikkaa lampaan villan, joka saattaa joillakin roduilla painaa jopa kymmenen kiloa. Paimen voi keritä päivässä 250 lammasta.
Rhian: ”Valmistan lampaan kerintää varten poistamalla likaisen villan sen hännän ympäriltä. Kouliintuneet keritsijät voivat sähköisillä kerintäkoneilla poistaa koko villan kahdessa minuutissa. Avustan myös villojen puhdistamisessa, minkä jälkeen rullaan ne varovaisesti ja säkitän myyntiä varten.”
Alavilla seuduilla paimenet toivovat kahta sateetonta viikkoa, jotta he voivat leikata heinän ja saada hyvälaatuisen sadon. Tämän ravinnon turvin katras selviää talven yli. Perhe ja ystävät auttavat heinäsadon suojaan siirtämisessä.
Ioan: ”Onnellisimpia hetkiä on se, kun sadonkorjuun jälkeisenä aamuna kulkee niityn poikki ja koko sato on viety sisään.”
Syksy ja kokoaminen
Erottaakseen uuhet vieroitetuista karitsoista paimenet kokoavat laumansa vuoren rinteiltä.
Ioan: ”Vaikka joillakin vuorilla ei olekaan pensas- tai kiviaitoja, lampaat eivät juuri koskaan eksy tai harhaudu naapurin puolelle. Meidän tilamme emälampaat tuntevat laitumen rajat. Niiden oma emä tai paimen on opettanut ne niille, ja ne vuorostaan opettavat ne omille naaraspuolisille jälkeläisilleen. Toisinaan joudumme kuitenkin etsimään useita tunteja tai jopa päiväkausia löytääksemme muutamat eksyneet.”
Paimenet lisäksi tarkastavat ja ostavat pässejä sekä valmistelevat ne astutusta varten. 25–50:tä uuhta kohden tarvitaan yksi pässi. Pässeihin investoidaan lauman tulevaisuutta silmällä pitäen.
10–12 viikkoa sen jälkeen, kun pässi on astunut uuhet, paimenet selvittävät ultraäänilaitteella, mitkä uuhet ovat tiineenä ja montako karitsaa ne synnyttävät keväällä. Hedelmättömät yksilöt myydään. Yhtä karitsaa kantavat lampaat kootaan omaksi ryhmäkseen, kun taas kahta tai kolmea karitsaa kantavat saavat erityishuomiota ja ylimääräistä ravintoa.
Talvi ja ruokinta
Talvipäivien muutamat valoisat tunnit kuluvat paimenilta pitkälti tiineiden uuhien ruokkimiseen. Säällä kuin säällä paimen on lähellä lampaitaan, ja hän varmistaa, että näillä on runsaasti ruokaa maan ollessa jäässä.
Gerwyn: ”Tuolloin lampaat kaipaavat paimenta ja hakeutuvat hänen luokseen saadakseen ruokaa ja suojaa.”
Rhian: ”On valtavan virkistävää olla ulkosalla kaikkina vuodenaikoina ja seurata luonnossa ja kasvillisuudessa tapahtuvaa vaihtelua. Se tuo mukavan lisän lampaista huolehtimiseen – työhön jota rakastan.”
[Kartta s. 12]
(Ks. painettu julkaisu)
POHJOIS-IRLANTI
IRLANTI
SKOTLANTI
WALES
ENGLANTI
[Kuva s. 14]
Ioan tarkastaa pässiä.
[Kuva s. 14]
Gerwyn ja hänen koulutettu lammaskoiransa.